"Uskomuksen mukaan uudisraivaajat tulivat maahan, perustivat itselleen tilan, elivät ankarissa oloissa, kasvattivat kengättömiä jälkeläisiä ja loivat tilallisdynastioita. Niin jotkut tekivätkin, mutta paljon useammat vain tulivat ja menivät ja unohtuivat pian."
On vuosi 1855, kun vasta teini-ikäiset Archie ja Rose rakentavat mökin syrjäiselle seudulle. Archiella on unohtumaton lauluääni, Rose on lämminsydäminen ja nauravainen. Toiseksi talveksi ruoka-aitta on täynnä, Archie suunnittelee raivaamansa peltomaan kylvämistä ja Rose näyttää hohtavan ylimaallista valoa seistessään oviaukossa erään aamun auringonnousussa.
Kunpa tällä tarinalla vain olisi onnellinen loppu! Mutta sitä se ei ole, vaan armoa antamaton ja vähäeleisyydessään voimakas, ja novelli kokonaisuudessaan komea suoritus asiansa osaavalta kirjailijalta. Niinkin voi käydä kuin kävi Archielle ja Roselle.
Oletko lukenut enemmän Proulxia? Hänen novelleissaan loppu on useimmiten surullinen, tai ainakin haikea. Näin on hyvä on kyllä hyvä kokoelma kokonaisuudessaankin. Idea lukea yksi novelli kerrallaan on hieno, pitäisi itsekin harrastaa sitä! :)
VastaaPoistaTämän kokoelman ehdin jo lukea kokonaankin, en malttanut kauheasti hidastella kun oli niin hienoa tekstiä. :)
VastaaPoistaAiempi Proulx-kokemus rajoittuu vuosikausia sitten kesken jääneeseen Vaaralliseen harmonikkaan, mutta lisää tulen lukemaan aivan varmasti.
Proulx on minustakin hyvä, tummaa ja voimakasta teksiä, jopa maagista välillä.
VastaaPoistaVoimakasta tosiaankin!
VastaaPoistaNiin, ja Katjalle piti vielä sanoa että onnellisia loppuja tiesin olla Proulxilta odottamattakin. :)
Vaarallinen harmonikka jäi mullakin kesken. Mutta Laivauutisia on hieno!
VastaaPoistaLaivauutisia onkin mulla odottamassa. Muistinkin että pidät siitä!
VastaaPoista