Kirjat ovat vaarallisia paitsi suurena määränä myös yksittäisinä: jos uppoutuu liikaa tuoreeseen ostokseensa, voi jäädä auton alle ja kuolla, kuten käy naiselle nimeltä Bluma Lennon heti Paperitalon alussa. Pian tämän jälkeen Blumalle saapuu postissa romaani johon on kiinnittynyt sementinmurusia. Uteliaisuutensa herättyä Bluman kollega lähtee etsimään kirjan lähettänyttä Carlos Braueria ja päätyy kuulemaan tarinan miehestä jolla todellakin oli aivan liikaa kirjoja.
Niin tunnistettavia kuin yllättäviäkin ajatuksia ja huomioita kirjoista ja lukemisesta sisältävä Paperitalo on kirjahullulle sekä herkullista että hätkähdyttävää luettavaa. Suosittelen siis! :) En tosin tiedä missä univajeisessa hämärässä oikein luin tätä koska en muistanut paljon mitään ennen kuin lueskelin joitakin osia uudelleen. Se kävi kyllä onneksi nopeasti sillä kirja sisältää vain 134 kapeaa, isohkolla fontilla ja sujuvalla tekstillä täytettyä sivua.
Kirjailija on argentiinalaissyntyinen, sittemmin Uruguayhyn muuttanut, ja luin tämän Latinalainen Amerikka -minihaastetta varten.
Ensimmäinen lause: Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton alle.
Espanjankielinen alkuteos: La casa de papel (2002)
Kustantaja Basam Books 2006, suom. Einari Aaltonen, 134 s.
