Suvi Ahola: Ystäviä ja kirjoja

Aiemmin lukemani Lukupiirien aika käsitteli Suvi Aholan väitöstutkimuksessa esiin tullutta tietoa suomalaista lukupiireistä. Ystäviä ja kirjoja jatkaa samaa teemaa, mutta on enemmänkin lukupiiriläisten vinkkikirja. Tutkimustietoa kerrataan hieman johdannoksi ennen kuin siirrytään vierailemaan kymmenen lukupiirin luona, tutkimaan niiden eri kirjoihin ja teemoihin soveltuvia reseptejä sekä tietysti kuulemaan suosituksia teoksista joissa on ainesta hyviin keskusteluihin.

Kivahan tätä oli lukea vaikken lukupiiriläinen olekaan! Kirja- ja ruokavinkit tietysti sopivat sinällään kenelle tahansa. Ja toki tässä taas lievä lukupiirinkaipuu iski, vaikka realistisesti ajatellen kokemus on kyllä osoittanut ettei mulle oikein sovi se että tietty kirja "pitää" lukea tiettyyn aikaan. Ehkäpä siis haaveilen vain sellaisesta "kokonnutaan höpisemään siitä mitä kukin on viimeksi lukenut" -tyyppisestä lukupiiristä. :)

Kustantaja Avain 2015, 214 s.

Lukupiirejä Seinäjoen kirjastossa

Seinäjoen pääkirjastossa aloittaa helmikuussa kaksi lukupiiriä, joista molemmat kokoontuvat kevään mittaan neljä kertaa. Kirjastonhoitaja Elina Hokkasen vetämässä piirissä luetaan kaunokirjallisuutta eri maista, ja kaksi etukäteen päätettyä kirjaa ovat Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys sekä Sahar Delijanin Jakarandapuun lapset. Tietokirjailija ja toimittaja Anssi Orrenmaan seurassa taas käsitellään pohjalaisia kirjoja, joista listalla ensimmäisinä ovat Mirja Kuivaniemen Siantappajat ja Jorma Luhdan Vaeltajat (tai jokin aiempi valokuvateos).

Juurihan minä jokunen postaus sitten lukupiirejä kaipailin, ja saatanpa hyvinkin etsiytyä paikalle jos vain suinkin pääsen! Giordanon kirja on ollut lukisinko vai enkö -pohdinnoissa, Delijanin juuri ostin alesta ja Jorma Luhdaltakin yksi teos löytyy hyllystä, joten aika hyvinhän nämä istuisivat ihan normaaliin lukemistooni. :)

Mitään ilmoittautumisia piireihin ei tarvita ja mukaan voi mennä kun ehtii. Lisätietoa aikataulusta kirjaston sivuilta.

Suvi Ahola: Lukupiirien aika

Suvi Aholan väitöstutkimukseen perustuva Lukupiirien aika oli juuri sopivaa luettavaa Täällä Pohjantähden alla -trilogian jälkeiseen ajatusten tasailuun - asetelma kun olisi ollut jokseenkin epäreilu lähes mille tahansa fiktiiviselle tarinalle. Ahola käy läpi lukupiirien historian ja nykytilanteen Suomessa: keitä niihin osallistuu, mitä niissä luetaan ja miten luetusta keskustellaan. Esikuvina on monenlaisia kirjasosieteetteja ja kirjallisia salonkeja, ja hyvin menee nykyäänkin. Lukupiirit kiinnostavat ja tarjoavat monille mahdollisuuksia kirjallisuuskeskusteluihin (jotka usein rönsyävät käsittelemään monenlaista muutakin), yhteisöllisyyteen, mukavaan ajanviettoon ja ajatusten avartamiseen.

Itse en valitettavasti lukupiirin osanottajiin kuulu - blogeissa tietysti pääsen puhumaan kirjoista ja olen osallistunut kimppalukuihin ynnä muuhun mukavaan, mutta livelukupiirissä en ole ikinä käynyt. Ajatus sellaisesta on kyllä jo pitkään houkutellut, ja viime aikoina olenkin puolitosissani miettinyt, pitäisikö kokeilla löytää tältä suunnalta muita kiinnostuneita. (Siis ylistarolaiset ilmoittautukaa! ;)

Kirja sisältää monenlaista mielenkiintoista asiaa, josta kärkipäässä mielestäni on osuus, jossa Ahola kertoo käynneistään eri lukupiirien tapaamisissa keskustelua seuraamassa. Se varsinkin herättää toiveen siitä, että pääsisinpä itsekin tuonne sekaan!

Ulkoasu: Tieteelliseen tutkimukseen sopivan asiallinen muttei liian kuiva! :) Kansi: Jussi Jääskeläinen.

Kustantaja Avain/BTJ 2013, 209 s.