Täällä Pohjantähden alla -kimppaluvusta

Kirjoittaessani helmikuussa edistymisestäni Nooran emännöimässä TPTA-kimppaluvussa sanoin kiriväni jälkeenjäämiseni pian kiinni. Pääsi nyt kuitenkin käymään sillä tavalla, että vaikka koko trilogian oli tarkoitus olla luettuna ja blogattuna neljä päivää sitten, kirjanmerkkini kurkkii edelleen toisen osan alkupuoliskolta.

Jatkan kyllä, se on selvä - aloin vain tuossa kohtaa kaivata muun lukemisen parissa vietettävää taukoa, joka näköjään venähti aiottua pidemmäksi. Vaan eipä tässä kiirettä ole, luen kirjan loppuun omaan tahtiini ja kerron kokemuksesta sitten aikanaan. :) Ja vaikka en perässä pysynytkään niin kimppalukukin täytti sikäli tehtävänsä, että sen ansiosta tulin viimein tähänkin klassikkoon tarttuneeksi. Kiitos siis Nooralle!

Osallistujista paremmin ruodussa pysyivät Omppu, Jonna ja Juha Makkonen.

Umberto Eco: Ruusun nimi

Parin Ruusun nimen kimppaluvun viimeisen osuuden keskustelut ovat jääneet väliin muiden kiireiden ja vähän bloggausinspiraation puutteenkin vuoksi. Koska haluan päästä kirjasta jo eroon, eikä keskustelijoita taida kauheasti olla jäljelläkään, halukkaat voivat kertoa ajatuksensa kirjan viidennestä, kuudennesta ja seitsemännestä päivästä tässä oman pienen loppuarvioni yhteydessä. ;)

Tämä keskiaikaiseen italialaisluostariin sijoittuva, teologisilla keskusteluilla ja yleisellä sivistyneisyydellä vahvasti maustettu murhamysteeri yllätti minut huomattavasti mainettaan helpommalla luettavuudella. Aluksi pidinkin kirjasta melko paljon, mutta vaikka lukeminen tuntuikin loppuun asti enimmäkseen helpolta, tympäännyin kyllä kirjaan myöhemmin. Liikaa jaarittelua. Ja vaikka toisaalta ymmärränkin teoksen klassikkoaseman, niin en nyt kuitenkaan ole ihan vakuuttunut siitä että se on sen ansainnut. Lisäksi murhien motiivi oli jotain niin naurettavan typerää että se oli kyllä jonkinmoinen antikliimaksi. Olen tyytyväinen että tulin kirjan lukeneeksi, mutta enpä olisi menettänyt mitään kovin suurta vaikka olisi jäänyt lukemattakin.

Kuinka moni kimppalukija pääsi loppuun asti? Mitä piditte? Olitteko tyytyväisiä loppuratkaisuun?

Ensimmäinen lause: Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.


Italiankielinen alkuteos: Il nome della Rosa (1980)


Ulkoasu: Jotenkin tämä pokkariversion kannen Bestseller-merkistä ja sensaatiotekstistä tulee vähän halpisfiilis, mutta muuten kansi on kyllä mielestäni aivan hyvä. Pidän kuvasta. Lisäksi tämä nimenomainen kappale on sellaisella mukavalla tavalla ränsistynyt, kuluneeksi luetun ja rakastetun oloinen, että vaikka luin kirjaa ensimmäistä kertaa (ja viimeistä, hah) niin silti oli jotenkin nostalginen olo. :) Päällyksen typografia: Eeva Mehto.

Kustantaja WSOY 1990, 12. painos (1. painos 1983), suom. Aira Buffa, 624 s.

Ruusun nimi: Neljäs päivä

Ruusun nimen neljäs päivä vietettiin kohtuullisen vauhdikkaissa tuunelmissa, vaikka toki monenlaisia keskustelujakin mahtui taas mukaan. Oma lukemiseni sujui myös mukavasti - mutta alkaa kyllä tuntua siltä että kirja ylittää keskustelunvetokykyni aika korkealta! :D Tässä olisi niin paljon kaikenlaista, mihin tarttua, jos osaisi ja jaksaisi perehtyä, mutta minä kun laiskana lukijana mieluummin vain keskittyisin varsinaiseen tarinaan. Mutta eipä siitä niin hirveästi keskustelua saa irti, jos vain kysyy että "Mitäs olit mieltä tämänkertaisesta murhasta?" ;)

Senkin saat toki kertoa, mutta koetetaanpa miettiä vähän Econ oppineisuutta. Wikipedia oli blondia fiksumpi ja auttoi jäsentelemään ajatuksia. :) Eco tuntuu tosiaan olevan perehtynyt asioihin laajasti. Selkeästi esillä on tietysti kristinuskon keskiaikainen tilanne jännitteineen, ja se, saako kirkolla olla omaisuutta. Lisäksi, Wikipedian mukaan, "kirja on selonteko skolastisesta metodista, joka oli hyvin suosittu 1300-luvun filosofiassa. William esittelee deduktiivisen päättelyn voimaa, erityisesti syllogismeja." Ja "Kirjassa keskustellaan Aristoteleen filosofiasta ja muun muassa islamilaisten filosofien kirjoittamista kommentaareista, sekä millenaristisista harhaopeista kuten fraticelleistä. Kirjassa viitataan useisiin filosofeihin, moniin anakronistisesti, mukaan lukien muun muassa Ludwig Wittgenstein." Latinankielisiä lainauksiakin riittää, ja monien henkilöiden nimiin sisältyy myös viittauksia suuntaan jos toiseenkin.


En yritä väittää, että olisin tuota läheskään kaikkea löytänyt itse, vaikka Econ oppineisuus sinänsä tuleekin selväksi. Mutta millaisia ajatuksia nämä kaikki viittaukset herättävät? Ihailua vai tunnetta brassailusta? Itse olen vähän kahden vaiheilla, mutta enemmän kai kuitenkin kallistun ihailun puolelle. Googlaillessani törmäsin myös Sallan arvioon, jossa hän sanoo kirjan olevan mielestään "tylsä ja hengetön perusdekkari, joka on kuorrutettu kirjailija Umberto Econ oppineisuudella". Aika osuvasti sanottu mielestäni, koska jos tästä erottaa pelkän dekkarijuonen niin eihän se kovin kummoinen ole. Suuri osa kirjan viehätystä omalla kohdallani syntyykin siitä, että se yhdistää elementtejä jotka ensin ajateltuna tuntuvat olevan aika kaukana toisistaan. Viihdyn kirjan parissa edelleen, vaikka se ei suosikkilistaani hätyyttelekään.

Ruusun nimi: Kolmas päivä

Pahoittelut kolmen päivän myöhästymisestä! Suurimpana syynä siihen on se, että torstaina ja perjantaina luin viimeistä Potteria niin kiihkeästi, etten yksinkertaisesti vaan pystynyt irrottautumaan siitä tehdäkseni tai ajatellakseni mitään muuta. Perjantaina en edes koskenut tietokoneeseen koko päivänä, mitä ei ihan viime aikoina ole tapahtunut, ja kun vielä lauantaina olin koko päivän reissussa niin parin päivän blogijututkin ovat lähes järjestään lukematta ja kommentoimatta. Mutta nyt täytyy hoitaa kimppaluvun kolmas etappi pois alta! :)

Tämä teksti kommentteineen saattaa hyvinkin sisältää spoilereita!

Tämä osuus oli kyllä mulle pitkästyttävin tähänastisista! Olisiko mitenkään mahdollista antaa niiden kerettiläisten jo olla?? Tekisi mieli harppoa reilusti, mutta koska Adso (jonka nimen eri muotoja kummastelin edellisen keskustelun kommenteissa) vihjaa että kerettiläisyydellä on osansa loppuratkaisussa, niin täytyy kai yrittää pysyä kärryillä aiheesta.

Adsosta puheen ollen: ohhoh, kuinka hänelle kävikään keittiössä! :) Millaisia ajatuksia tapahtuma herätti? Jotenkin koko juttu tuli mulle niin puskista, ettei se toisaalta tuntunut sopivan kirjaan ollenkaan, mutta olen oikeastaan iloinen että kohtaus oli siinä, sillä tympäännyn ja ärsyynnyn ylenpalttisesta hurskastelusta. Ja pidän yhä enemmän Williamista, joka ei pahemmin hätkähtänyt. :)

Olen kyllä edelleen yhtä kiinnostunut kirjasta ja lähden mielelläni lukemaan eteenpäin, mutta tästä osuudesta en tunnu juuri saavan kommentoitavaa irti. Liikaa asioita joihin en jaksanut kunnolla keskittyä, liian vähän varsinaisia tapahtumia. Lopetan siis lyhyeen ja jään odottamaan, onko teillä enemmän sanottavaa. :)

Ruusun nimi: Toinen päivä

Umberto Econ Ruusun nimen kimppaluku on edennyt kirjan toisen päivän tapahtumiin. Vai onko? ;) Alku oli monelle sen verran hankala että ensimmäiseksi taitaa olla paikallaan kysyä, oletteko taistelleet eteenpäin, onnistuneet innostumaan vai luovuttaneet suosiolla? :)

Oma lukemiseni alkoi hyvin ja on jatkunut samaan malliin. Ainoastaan luku, jossa William keskustelee apotin kanssa kerettiläisistä, oli jokseenkin pitkästyttävä. Teologiset keskustelut ovat menneet ihan mukavasti kun niitä on ripoteltu sinne tänne, tuossa luvussa sen sijaan oli vähän turhan pitkä pätkä yhteen menoon. Mutta pian sen jälkeenpä sitten siirryttiinkin onneksi vauhdikkaampiin tapahtumiin.

Ei tämän toisen osan perusteella oikeastaan mitään uusia mullistavia ajatuksia herännyt, vaan olen samaa mieltä kuin aiemminkin: pidän lukemastani, samoin Williamista ja Adsonista - jälkimmäisestäkin taitaa alkaa pikkuhiljaa saada jotain otetta. Juonen osalta tunnutaan menevän koukuttavampaan suuntaan. Pienenä miinuksena se, että munkkeja on niin paljon että sivurooleissa olevat menevät sekaisin päässäni. Plussana sen sijaan luostarin upea kirjasto! Siellä haluaisin käydä, vaikka nyt sitten ihan päiväsaikaan. :)

Kertokaapa siis, onko lukemisenne edistynyt ja jos on, niin mitä kirjasta nyt ajattelette!

Ruusun nimi: Ensimmäinen päivä

On Ruusun nimen kimppaluvun ensimmäisen välietappikeskustelun aika! Kertokaapa siis, miten lukeminen on lähtenyt sujumaan. Tökkiikö eteneminen vai luitteko jo pidemmällekin koska ette malttaneet lopettaa? Oletteko viihtyneet Adsonin ja Williamin seurassa? Onko alku vastannut odotuksianne? Turhauttaako latina, kiinnostavatko teologiset pohdinnat?

Ilokseni voin kertoa että oma lukukokemukseni on ainakin toistaiseksi ollut oikein positiivinen! Uskoinkin kyllä todennäköisesti pitäväni tästä, mutta niin monen keskenjättämiskertomuksen jälkeen odotin silti raskaampaa urakkaa. Saattaa se tökkäys toki tulla myöhemminkin - sellaisen voisi aiheuttaa ainakin mainitun teologisen pohdinnan huomattava lisääntyminen. Tähän asti se on pysynyt aivan sopivalla tasolla ja juoni on siinä sivussa liikkunut mukavasti eteenpäin. Tosin luulen että joku saattaa hyvinkin olla sitä mieltä että eihän tässä ole tapahtunut vielä yhtään mitään. :) No, ei toisaalta olekaan, kunhan on vaan vähän käppäilty ympäri luostaria juttelemassa. Se juttelu on kuitenkin pitänyt mielenkiintoani yllä oikein hyvin.

Jos Williamin superpäättelykykyyn yhdistyisi omahyväisyyttä, hän olisi varmaankin aika ärsyttävä henkilö. Nyt kuitenkin pidän hänestä hänen välillä esiin pilkahtelevan huumorintajunsa vuoksi. Adsoniin suhtaudun ehkä neutraalimmin, mutta viihdyn kyllä hänenkin seurassaan.

Latinankin kanssa olen tullut toimeen. Olen tarkistanut takaa lähinnä vain pitemmät pätkät, lyhyempien merkityksestä saa yleensä aivan tarpeeksi hyvän käsityksen asiayhteyden perusteella. Ainakin siis luulen saaneeni. :)

Luostareissa on jotakin kiehtovaa - varsinkin jos ne sijaitsevat vuoren huipulla! Haluaisin nähdä tapahtumapaikan omin silmin.

Pidän siitäkin, miten kirja on jaoteltu päivän hetkien mukaan. Kovin paljon negatiivista sanottavaa en siis tässä vaiheessa keksi - jään siis mielenkiinnolla odottelemaan oletteko samaa vai aivan päinvastaista mieltä! :)

Kommenteissa voit keskustella vapaasti kaikesta ensimmäisen päivän aikana tapahtuvasta, mutta ethän spoilaa mitään sen jälkeen tapahtuvaa!

Ruusun nimi: read-a-long

Oletko sinäkin joskus katsellut Umberto Econ Ruusun nimeä ja ajatellut, että tuon kyllä haluan vielä lukea - etkä sitten kuitenkaan tunnu koskaan saavan tartuttua siihen? Tai ehkä olet jo lukenut sen mutta haluat lukea vielä uudelleenkin? Nyt olet joka tapauksessa tervetullut lukemaan sitä kimpassa.

Olen jakanut kirjan kuuteen osaan, ja osista keskustellaan kahden viikon välein. Keskustelujen päivämäärät ovat alla. Suluissa oman kappaleeni mukaiset sivunumerot, niissä on varmastikin vaihtelua painosten välillä.

Kirjan tapahtumiin kuluu seitsemän päivää (joista viimeisen päivän osuus on lyhyt), joiden perusteella kirjan sai mukavasti pätkittyä:

15.9. Prologi + Ensimmäinen päivä (1-130)
29.9. Toinen päivä (131-227)
13.10. Kolmas päivä (228-327)
27.10. Neljäs päivä (328-420)
10.11. Viides päivä (421-513)
24.11. Kuudes päivä + Seitsemäs päivä + Viimeinen lehti (514-624)

Sitten vaan lukemaan! :)