Lukiota käyvä Franz on vakuuttunut siitä, että hänestä tulee maan suurin ajattelija joka täyttää luentosalit vapauden filosofiansa kuulijoilla. Franzilla on yksi kaveri, hän on rakastunut Virpiin joka käyttää häntä hyväkseen eivätkä vanhemmat kai ole saaneet hänestä otetta enää aikoihin. Hänen päähänsä mahtuu vain oma näkökulma, jonka mukaiseksi hän kääntää kaiken. Vaan entä sitten kun hänen filosofiansa ei saakaan vastakaikua?
Viimeinen sana on kunnianhimoinen, rohkeaan aiheeseen tarttuva romaani jossa vaikuttavinta on itse Franz, moniulotteinen hahmo. Toisaalta pelottava hullu, toisaalta nuoruuden epävarmuuteen eksynyt poika. Tunteeton hän ei ole, paremminkin kai tuntee liikaakin. Vieläkö jokin olisi voinut kääntää hänet toisaalle, palauttaa tavallisten ihmisten elämään?
Franzin runsaat filosofoinnit eivät sinänsä lukiessa kovin suuresti kiinnostaneet, mutta kuuluvat toki asiaan eikä kirjaa kannata niiden pelossa väliin jättää. Ihan niin kovaa Viimeinen sana ei lopulta jysähtänyt tajuntaan kuin olisi voinut, mutta kyllähän tämä ajatuksia herätti. Kirja kaikille, jotka haluavat ymmärtää, kuten takakannessa sanotaan. En voi luvata että ymmärrät kirjan luettuasikaan, mutta olet ainakin saanut uuden näkökulman.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Ensimmäinen lause: Franz ja Kolehmainen menivät ampumaan.
Ulkoasu: Kansi on kyllä huikean tehokas! Sanoista muodostuva ase levittää verenpunaisen purkauksen pitkälle takakannen liepeeseen. Kansi ja ulkoasu: Janne Lehtinen.
Kustantaja Noxboox 2014, 213 s.
