Carol Shields: Pikkuseikkoja

Elämäkertojen kirjoittaja, Milton-tutkijan vaimo ja kahden teini-ikäisen äiti Judith Gill elää arkeaan ja tarkkailee niin itseään kuin muitakin ihmisiä.

Carol Shields on niitä kirjailijoita joiden tuotannon olemassaolosta olen kyllä ollut tietoinen jo vuosikaudet, mutta joiden lukemiseen vasta blogit ovat ihan oikeasti innostaneet. Jotenkin se naisen elämän kuvaaminen jokapäiväisessä arjessa ei vain ole tuntunut omalta lukemiselta. Ei siitä ihan ominta alaa tullut vieläkään eikä ehkä koskaan tulekaan, mutta nyt uskon sen kyllä sujahtavan mukavasti sinne muuta lukemistoa maustamaan.

Tämä ensimmäinen Shields-kokemukseni eteni vähän vaiheittaisesti. Alussa ihastuin sujuvaan tekstiin, mutta jossain vaiheessa alkoi hieman turhauttaa koska eihän tässä tosiaan suuria tapahdu - ulkoisesti siis ainakaan. Pystyin näkemään, miksi niin moni hänen kirjoistaan pitää, mutta en edelleenkään tuntenut olevani sen "oman juttuni" parissa. Shieldsin novellien lukemista aloin kyllä odottaa entistä innokkaammin koska uskon, että erilaisiin elämiin kurkisteluihin hänen tarkkanäköinen tyylinsä sopii loistavasti. Kokonainen romaani samaa tuntui olevan vähän liikaa. Vaikka en sellaistenkaan suhteen ajatellut ihan vielä tämän esikoisen jälkeen luovuttaa, en mitenkään erityisen innoissani suunnitellut meille pitkää yhteistä tulevaisuutta.

Mutta jostain se hiipi mieleen sitten lukemisen jälkeen: koukkuuntuminen. Siihen tavallisen ihmisen pienen elämän kauneuteen. Huomasin haluavani lisää, ja pian löysin itseni kuskaamasta kahta uutta Shields-pokkaria kirjakaupan kassalle. (Hyllyssä olisi tosin ennestään ollut kaksi romaania Tavallisia ihmeitä -novellijärkäleen lisäksi, mutta ei meillä lasketa.) Ehkä me sittenkin opimme tulemaan toimeen keskenämme.

Kiinnostavaa nähdä, miten Shieldsin tuotanto on myöhemmin kehittynyt. Tässä jäin kaipaamaan pikkuisen jotain särmää henkilöihin, joista kukaan ei oikein hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Ainoastaan Judithin kirjailijaystävä Furlong Eberhardt ärsytti jossain määrin. Mutta ehkä kirjan henkilötkin vain korostavat sopivasti sitä "ihan tavallisuuden" tuntua.

Shields sopii oikein hyvin yhdeksi suoritukseksi Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen ja avioliiton arjen kuvauksen ansiosta nappaan tällä ensimmäisen pisteen myös Avioliittojuonia-haastetta varten.

Ensimmäinen lause: On sunnuntai-ilta.

Englanninkielinen alkuteos: Small Ceremonies (1976)

Ulkoasu: Ihanan raikas! (Harmillista, että viimevuotinen yritykseni kasvattaa lyhtykoisoja siemenistä ei alkuunkaan onnistunut.) Kannen kuva: David Burton/Corbis/SKOY.

Kustantaja Otava 2012 (1. julk. 2011), suom. Hanna Tarkka, 235 s.