"Billy sulki silmänsä, sillä hän ei halunnut enää
katsoa miten maa kaikkosi hänen altaan. Hän ei kärsinyt korkean paikan kammosta
kuten Stephen Hebden, mutta siitä huolimatta häntä alkoi pelottaa sitä enemmän
mitä ylemmäs hän nousi."
John Boyne: Leijuva poika (Bazar 2014) Englanninkielinen alkuteos The Terrible Thing That Happened to Barnaby Brocket 2012 Suomentanut Laura Beck Kuvittanut Oliver Jeffers 269 sivua |
Törmäsin Leijuva poika
-kirjaan parissa blogissa, ja mielenkiintoni heräsi. Hyvä, että heräsi, sillä
luettavakseni päätyi kiinnostava tarina erikoisesta pojasta ja kertomus, jonka
antoi paitsi aihetta hymyyn, myös ajateltavaa.
Tuo tarinan erikoinen poika on australialainen Billy
Brocket, joka syntyy hyvin tavalliseen perheeseen. Hänen isänsä Alistair
tiesi jo alusta asti, ettei hän ikimaailmassa jakaisi elämäänsä kenenkään ihmisen kanssa, joka ei ollut yhtä normaali kuin hän itse, vaikka sellainen olisikin ollut aivan normaalia.
Onnekseen Alistair löytää Eleanorin, jonka kanssa saa
kunniallisen naimisiinmenon jälkeen sopivin väliajoin kaksi lasta, Henryn ja
Melanien.
Siitä ei todellakaan ollut mitään epäilystä: Brocketin perhe oli likipitäen normaalein perhe Uudessa Etelä-Walesissa, ellei koko Australiassa.
Mutta sitten perheeseen
syntyy Billy, joka ei olekaan normaali. Hänen kummallisuutensa käy ilmi heti
hänen synnyttyään:
”Hän on tuolla katossa”, tohtori Snow sanoi ällistyneenä, ja se oli totta: siellä vauva oli. Sillä Billy Brocket, eteläisen pallonpuoliskon kaikkien aikojen normaaleimman perheen kolmas lapsi, osoitti jo nyt olevansa kaikkea muuta kuin normaali kieltäytymällä tottelemasta kaikkein perustavimmanlaatuista lakia.
Painovoimaa.
Perhe joutuu turvautumaan erityisjärjestelyihin, kun
perheessä on lapsi, joka pamahtaa kattoon saman tien, kun hänet päästää irti.
Normaaliuteen vihkiytyneille vanhemmille lapsi on kauhistus, ja he kieltäytyvät
menemästä Billyn kanssa ulos pelätessään vastaantulijoiden puheita ja katseita.
Alistair ja Eleanor Brocket eivät missään tapauksessa halua erottua joukosta.
Billy kuitenkin herättää väkisin huomiota leijuessaan konkreettisesti jalat
maanpinnan yläpuolella, ja sitä vanhempien on vaikea sietää. Niinpä he päätyvät
äärimmäiseen ratkaisuun: he hankkiutuvat pojastaan eroon.
Jouduttuaan eroon perheestään Billy päätyy matkaamaan
maanosasta toiseen. Hän kohtaa uusia tuttavuuksia, joita lähes kaikkia yhdistää
erilaisuus, normaalista poikkeaminen. Kaikkien kohtaamisten ja seikkailujen
keskellä pojan ainoa toive on sydäntä särkevä:
”Haluan mennä kotiin”, Billy sanoi.
Brasiliassa, Ethelin ja Marjorien kahvitilalla Billy tapaa
Palmiran, kauniin tytön. Tyttö pukee sanoiksi jotain tärkeää niin Billyn kuin
meidän maailmastamme:
Heidän käsityksensä normaalista ei vain ole samanlainen kuin jonkun toisen. Mutta tällaisessa maailmassa me elämme. Jotkut ihmiset eivät ikävä kyllä pysty hyväksymään asioita, jotka ovat heidän kokemuksensa ulkopuolella.
Tärkeä teema kirjassa on erilaisuuden hyväksyminen. Paikoin
käy mielessä, korostetaanko keskeistä sanomaa turhankin alleviivaavasti, ja
jossain määrin kirjaa voi moittia pienestä pateettisuudesta. Näistä pienistä
huomautuksista huolimatta pidän Leijuvaa
poikaa kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoisena teoksena. Kirjassa on
surullisia sävyjä mutta myös paljon hauskuutta. Se antaa varmasti ajattelemisen
aihetta monenikäisille lukijoille ja puhuu tärkeistä asioista. Äitinä huomasin
monta kertaa miettiväni, kuinka paljon me vanhemmat vaadimme lapsiltamme
tajuamatta, että luullessamme tekevämme hyvää jätämmekin jotain arvokasta
huomaamatta ja saatamme aiheuttaa suurta mielipahaa.
Pieni pateettisuus on ymmärtääkseni ominaista Boynelle. Mutta sujuvasti hän tarinaa kuljettaa! Minä pidin tästä, mutta olisin kaivannut hieman enemmän sellaista hyvää anarkistisuutta.
VastaaPoistaKyllä tarina tosiaan sujuvasti etenee! Tämä oli ensimmäinen Boynen kirja, jonka luin. Tämän perusteella tutustun mielelläni hänen muihinkin teoksiinsa.
Poista