Kirjakaapin kummitus

Lähdin kotiin juoksujalkaa. Matka oli pitkä, sillä Heta asui toisella puolella kaupunkia. Villa Kuistin lämpö tuntui minussa vieläkin. Ajatella, hän asui sellaisessa talossa, ja ajatella, heillä oli jo kaikki joulukoristeet valmiina! Meillä kotona ei ollut vielä edes yhden yhtä pientä joulutähteä. Äiti ja isä eivät varmaan olleet vielä huomanneet, että jouluun oli enää vain viikko. Maja Lunde: Lumisisko S&S 2019 alkuteos Snösystern 2018 suomentanut Katriina Huttunen kuvitus Lisa Aisato 192 sivua Maja Lunden Lumisiskoon  olen törmännyt sosiaalisessa mediassa useita kertoja, ja kun kirja tuli vastaan Helsingin kirjamessuille, oli se suorastaan pakko ostaa omaksi. Onneksi ostin. Saimme 8-vuotiaan lukukaverini kanssa ihanan tarinan joulun alla luettavaksi. Lumisiskon päähenkilö on kymmenenvuotias Aatto, joka odottaa joulua. Jouluna hän täyttää 11 vuotta ja muutenkin talvinen juhla on hänelle tärkeä. Tänä vuonna vaikuttaa kuitenkin siltä, että joulua ei tule. On kuin isä ja äiti olisiva

Joka ilta hevoset tulevat takaisin. Joka ikinen ilta, aivan itsestään, ne palaavat portista sisään. Ne tietävät, että täällä on herkkuja. Ne tietävät, että täällä olen minä, niiden emäntä, se jolla on lempeä ääni, omenoita ja porkkanoita, vaikken ole enää pitkään aikaan antanut  niille herkkuja. Mutta ennemmin tai myöhemmin vihreä ruoho alkaa vetää niitä poispäin. Ne huomaavat uutta ruohoa, uusia tupsuja, kurkottavat päätään, rouskuttavat, sulattavat ja siirtyvät eteenpäin. Aikuinen mongolianvillihevonen tarvitsee 3,5 kilogrammaa ruokaa päivässä. Se on aika monta heinänkortta. Ne ovat tehokkaita ruohonleikkureita. Ennemmin tai myöhemmin niiden on pakko tajuta, että ne tulevat toimeen ilman minua eikä totutusaitaus ole niiden koti. Vasta sitten ne ovat oikeasti villejä. Maja Lunde: Viimeiset Tammi 2020 alkuteos Przewalskis hest  2019 suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry 533 sivua   Maja Lunden Mehiläisten historia  avasi ilmastokvartetin ja jäi todella vaikuttavana lukukokemuksena mieleeni.

Ja sitten ne olivat yhdessä, jäätikön vesi ja meren vesi, ennen kuin aurinko veti taas pisarat puoleensa, nosti ne höyrynä ilmaan, yhä korkeammalle, pilviin, sinne missä painovoima ei niihin vaikuttanut. Maja Lunde: Sininen Tammi 2019 Alkuteos Blå  2017 Suomentanut Katriina Huttunen 350 sivua Maja Lunden Sininen  liikkuu kahdella aikatasolla. Vuonna 2017 Norjassa veneilee Signe, joka on "liian vanha itkemään" ja kantaa mukanaan menneisyyden muistoja. Muistot ovat kauniimmasta maailmasta, jossa lapsuudenkodin läheisiä koskia ei ollut vielä padottu. Toisaalta muistoissa on jatkuvasti mukana äiti, jonka kanssa naisella on kovin ristiriitainen suhde. Vuonna 2041 tarinan minäkertoja on David, joka on paennut perheensä kanssa Ranskassa Argelèsin kylästä juosten. Pakomatkalla perhe on puolittunut, kun vaimo Anna ja poika August ovat kadonneet. David saapuu Lou-tyttärensä kanssa leiriin, johon ovat monet muutkin paenneet sietämättömiä olosuhteita. Kerta toisensa jälkeen Davi

"Kukkivat mustikkamättäät ovat kauniita. Olin unohtanut sen talven aikana, mutta aina kun näin Mainen valkoiset ja vaaleanpunaiset varvikot toukokuussa, minun oli pakko pysähtyä katsomaan. Kyllä, ne olivat niin kauniita, että niistä pitäisi kirjoittaa kirjoja. Ilman mehiläisiä kukat tosin olivat vain kukkia, eivät mustikoita, eivät elantoa." Maja Lunde: Mehiläisten historia (WSOY 2016) Alkuteos Bienes historie  2015 Suomentanut Katriina Huttunen 431 sivua Maja Lunden Mehiläisten historia  kulkee kolmella eri aikatasolla: Vuonna 1852 englantilainen William löytää mehiläisten kasvatuksen ja pääsee vihdoin ylös sängystään. Vuonna 2007 amerikkalainen mehiläistarhaaja George kohtaa kaksi iskua. Ensinnäkin hän ymmärtää, ettei hänen elinkeinolleen löydy jatkaa. Toiseksi luonto oikuttelee tavalla, joka voi johtaa koko elinkeinon menettämiseen. Vuonna 2098 eletään mehiläisten jälkeistä aikaa. Kiinalainen Tao on yksi niistä, jotka pyrkivät korvaamaan mehiläisten jälkeensä jättämä