Tätä en osannut selittää Unnille, sitä miten syvällä se oli, en ymmärtänyt sitä itsekään mutta nyt ymmärrän, mökissä metsässä neljäkymmentäkahdeksan vuotta liian myöhään, miten syvällä se oli, miten syvällä se on. Unni ei olisi ymmärtänyt, sillä hän ei ollut nähnyt äitiä toiminnassa, äitiä huutamassa hysteerisesti, epätoivoisena, raivoissaan ja oveani hakaten, jos olin onnistunut pääsemään sen sisäpuolelle ajoissa ja sulkemaan sen ja painautumaan sitä vasten. Unni luuli että äiti pelkäsi puolestani niin kuin useimmat äidit pelkäävät tytärtensä puolesta, raiskauksia ja pahoinpitelyjä, mutta minun äitini pelkäsi sitä mitä keksisin itse tehdä vapaaehtoisesti. Tätä en osannut selittää edes itselleni, tunsin sen vahvasti mutta minulla ei ollut sille sanoja, ja jos minulla olisi ollut sanoja, Unni ei olisi sittenkään ymmärtänyt niitä, hänen kotiolonsa olivat niin radikaalisti erilaiset kuin minulla. Vigdis Hjorth: Toisto S&S 2024 alkuteos Gjentakelsen 2023 suomentanut Katriina Huttunen