Kirjakaapin kummitus

 "Antakaa hänelle sata vuotta lisäaikaa, päädyin toteamaan lukiessani viimeistä lukua – ihmisten nenät ja paljaat hartiat piirtyivät alastomina tähtitaivasta vasten, sillä joku oli vetäissyt verhon olohuoneen ikkunasta – antakaa hänelle oma huone ja viisi sataa puntaa vuodessa, antakaa hänen puhua suunsa puhtaaksi jaa jättää puolet siitä sanomatta minkä hän nyt panee kirjaansa, niin jonakin päivänä hän on kirjoittava paremman kirjan." Virginia Woolf: Oma huone Tammi 2020 alkuteos A Room of One's Own  1928 suomentanut Kirsti Simonsuuri kansi Emmi Kyytsönen 173 sivua Virginia Woolfin (1882–1941)  Oma huone  on feministinen klassikko, johon olen tutustunut ensimmäisen kerran vuosia sitten. Otin kirjan nyt uudelleen luettavaksi, koska halusin palautella teosta mieleeni. Toki hyvä syy oli sekin, että Woolfin syntymästä tuli juuri kuluneeksi 140 vuotta. Lisäksi yksi innoittaja oli hiljattain lukemani Suvi Ratisen Omat huoneet , joka kuljettaa mukanaan Woolfin teosta. Oma ...

Clarissa arvasi; Clarissa tietenkin tiesi; hän oli nähnyt jotain valkeata, maagillista, pyöreätä autonajajan kädessä, laatan johon oli kaiverrettu nimi – kun kuningattaren, Walesin prinssin vaiko pääministerin? – joka omalla voimallaan polttaa tiensä läpi (Clarissa näki auton pienenevän ja häipyvän), hohtaakseen kirkkaimpana kynttelikköjen, kimaltavien tähtien, tammenlehvistä jäykkien rintapielien parissa, Hugh Whitbreadin ja hänen kaltaistensa Englannin herrasmiesten joukossa tänä iltana Buckinghamin palatsissa. Ja Clarissalla oli myös kutsut. Hän ojentautui hieman; näin hän seisoisi portaittensa yläpäässä. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway Otava 2011 (4. painos) ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1956 alkuteos Mrs. Dalloway  1925 suomentanut Kyllikki Hämäläinen 277 sivua Kirjabloggaajien klassikkohaaste on jo 11. kierroksellaan. Pitkään pohdin, mitä haasteeseen lukisin, ja viimein päädyin Virginia Woolfin klassikkoon. Mrs. Dalloway  on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta...