Kirjakaapin kummitus

Minä puolestani olen jättänyt Barndommens gaden käsikirjoituksen kustantamoon, ja nyt kun en enää kirjoita, tunnen sisimmässäni suurta tyhjyyttä jota mikään ei voi täyttää. Tuntuu kuin kaikki menisi sisääni ilman että mikään tulee ulos. Lise sanoo että nyt minun on nautittava jonkin aikaa elämästä, ansaitsen sen kaiken raadannan jälkeen. Mutta minulle elämä on nautintoa vain silloin kun kirjoitan. Tove Ditlevsen: Aikuisuus S&S 2022 alkuteos  Gift  1971 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 222 sivua Ei liene yllätys, että Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallinen trilogia jatkuu. Lapsuuden  ja Nuoruuden  jälkeen otin tietenkin luettavaksi Aikuisuuden , joka jatkaa samalla linjalla aiempien teosten kanssa. Tyyli on edelleen analyyttista ja toteavaa, paikoin humorististakin. Mutta kun kertomus etenee, käy tunnelma tummemmaksi, jopa synkäksi. Kun Aikuisuus alkaa, päähenkilö on julkaissut kirjailija, joka kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan. Hän on naimisissa mutta liitossa ei ole

Olin ensimmäisessä työpaikassani vain yhden ainoan päivän. Lähdin kotoa puoli kahdeksalta ollakseni siellä hyvissä ajoin, sillä alussa oli tehtävä hyvä vaikutus, sanoi äitini, vaikka hän ei ollut itsekään ikinä viihtynyt nuorena yhdessäkään palveluspaikassaan alkua pidemmälle. Minulla oli ylläni Rosalia-tädin ompelema arkimekko. Se oli vaaleansinistä villaa, ja sen rinnuksissa oli pieniä laskoksia, niin että en näyttänyt yhtä laudalta kuin yleensä. Kävelin ohuessa terävässä auringonpaisteessa Vesterbrogadea alas, ja mielestäni kaikki ihmiset näyttivät vapailta ja onnellisilta. Kun he olivat kävelleet Pile Allén portin alta, heidän käyntinsä muuttui tanssahtelevan kevyeksi, ja siitä päättelin että onni asui jossakin Valby Bakken tuolla puolen. Tove Ditlevsen: Nuoruus S&S 2022 alkuteos  Ungdom  1967 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 191 sivua Tove Ditlevsenin omakohtainen romaani Nuoruus  jatkaa varsin suoraan siitä, mihin Lapsuus  jäi. Kun Kööpenhamina-trilogian avauk

Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin. Se vain on siinä koko ajan ja kaikki näkevät sen yhtä selvästi kuin Kaunis-Ludvigin huulihalkion. Hän on samanlainen kuin Kaunis-Lili, niin ruma ettei voi kuvitellakaan että hänellä on koskaan ollut äitiä. Kaikkea rumaa tai onnetonta sanotaan kauniiksi eikä kukaan tiedä syytä. Lapsuudesta ei pääse pois, se tarttuu kuin haju. Sen huomaa muista lapsista, koska jokaisella lapsuudella on oma hajunsa. Omaa hajua ei voi haistaa, ja joskus pelottaa että se on pahempi kuin muiden. Kun jututan toista tyttöä jonka lapsuus haisee tuhkalta ja hiileltä, hän ottaa yhtäkkiä askeleen taaksepäin, sillä hän on haistanut minun lapsuuteni hirveän löyhkän. Tove Ditlevsen: Lapsuus S&S 2021 alkuteos Barndom  1967 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 142 sivua Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia on pitkään odottanut hyllyssäni lukemistaan, ja onpa se muutamaan kertaan vilahdellut jossain TBR-postauksessani. Nyt tuli vihd

He puhuivat toisten uskovien kanssa. Pitäisi edetä varovaisesti ja tarkoin harkiten, mutta pelottomin mielin taistelun hetken koittaessa. Tean mieli kävi valoisammaksi. Oli lohdullista, että Herran asia edistyi, vaikkei Jens Rønin kalaonnessa ollutkaan kehumista. Tea näki jo jäykät niskat taipuneina ja eksyneet sielut lepoonsaatettuina puhtauden satamassa. Ehkä hänkin voisi vielä joskus kerran iloita maan päällä. Anton Knopper oli tulta ja tappuraa. Hänkin tunsi seudun synnillisyyden raskaana taakkana sydämellään. Povl Vrist ja Mariane olivat ulkopuolisia. Puheen kääntyessä Jumalaan heidän katseensa jäykistyi ja suunsa vaikeni. Heihin ei tehonnut pisto eikä puraisu. Marianen suu puristui kovaksi. Ei, hänestä ei tulisi koskaan Jumalan lasta. Kuva: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste on täällä taas, ja nyt sitä luotsaa  Kirjaluotsi . Minä olen jostain syystä viehättynyt viime aikoina Tanskasta, ja kun Helmet-lukuhaasteessakin yksi kohta kuuluu Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norj

Katselen Inkan leikkiä rannalla, kun hän yhtäkkiä haihtuu ja liukuu osaksi maisemaa. Valo osuu hänen hiuksiinsa, maalaa esiin olkapäät ja pohkeet, suoran selän ja lapaluut, jotka alkavat hämärtyä ja katoavat silmistäni, ja hänen tilalleen ilmestyy kaksi tyttöä. He ovat Inkaa pienempiä, neljän tai viiden, vaaleatukkaisia. Heillä on yllään froteiset, roikkuvat uimapuvut. Toinen ojentaa lapiota, toisella on korsi. Laura Lähteenmäki: Sukella silmät auki WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 266 sivua Odotukseni olivat suuret Laura Lähteenmäen uutta romaani Sukella silmät auki  kohtaan. Odotukseni täyttyivät, jopa ylittyivät. Pidin Tanskaan sijoittuvasta kertomuksesta valtavasti. Romaanin päähenkilö on Maria, joka on vähän aikaa sitten menettänyt isänsä. Väitöskirjan tekemisen tultua päätökseensä Maria saa isänsä puolisolta Liisalta tehtävän: kirjoittaa kirja isästä, joka tavoitteli enemmän kuin mitä sai. Maria matkustaa Tanskaan ja asettuu tyttärensä Inkan kanssa vuokraamaansa hytteen lähelle mer

"Keskellä lattiaa on maalausteline selkäpuoli heihin päin. He kävelevät lähemmäksi, Ellen tarttuu hänen käteensä, ja hän huomaa sen vapisevan. Maalaus on pieni, ei m ikään jättiläismäinen teos. Ellen ottaa kiinni maalauksesta ja kääntää sen varovasti ympäri. – Salattu nainen, hän kuiskaa." Anna Ekberg: Salattu nainen Minerva 2018 Alkuteos Den hemmelige kvinde  2016 Suomentanut Katarina Luoma 421 sivua Äänikirjan lukija Kari Tamminen Kesto 15 t 30 min. Anna Ekbergin dekkari Salattu nainen  valikoitui kuunneltavakseni Storytelin kirjavalikoimasta ihan sattumalta. Kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen nimeen ja kiehtovaan kansikuvaan, jonka merkitys avautui tarinan loppupuolella vähän pelottavallakin tavalla. Tarinan päähenkilö on Louise, joka osoittautuukin olevan kolme vuotta aiemmin kadonnut Helene, suuren yritysimperiumin perijätär. Nainen jättää rakastamansa miehen, Joachimin, sekä pienen kahvilansa Christiansön saarella ja palaa entiseen elämäänsä Edmundin va

"Eric rummutti rystysillään ikkunaan, joku vanhempi mies kohotti katseensa sanomalehdestään. Oli totta, että hän uneksi uudesta maailmasta. Hän haaveili haaveilemistaan, niin että hänestä tuli paperinohut ja saamaton, hänen päänsä oli ilmaa ja sydämensä lyijyä. Ehkä kaikki oli pelkkää kirottua kuvajaista, ehkä Alice oli oikeassa sanoessaan, että heillä oli jo Perhosniityllä paras kaikista maailmoista. Kaikkien muiden oli helppo tyytyä tavalliseen, hiljaiseen esikaupunkielämään, mutta häntä piinasivat levottomuus ja häilyvät ajatukset." Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä (WSOY 2015) Alkuteos Hvad man ikke ved  2012 Suomentanut Kari Koski 575 sivua Tanskalainen Anne Lise Marstrand-Jørgensen on minulle uusi tuttavuus, enkä tiedä, olisinko tullut kirjaan tarttuneeksi, ellei WSOY olisi lähettänyt minulle teoksesta arvostelukappaletta. Kiitos siis - lukukokemus ei suinkaan ollut huono, mutta jollain tapaa ristiriitainen. Marstrand-Jørgensen jäi kuitenkin kirjailij

"- Se oli kuin putoamista. Ikään kuin meillä ei enää olisi tukenamme niitä sovinnaisuussääntöjä jotka ohjailevat tavallisia keskusteluja. Onko sinulla sille sanaa? - Lapsuudessani sitä sanottiin Susanin vaikutukseksi." Peter Høeg: Susanin vaikutus (Tammi 2015) Keltainen kirjasto 461. Alkuteos Effekten af Susan  2014 Suomentanut Katriina Huttunen 426 sivua Peter Høegin romaani Susanin vaikutus  sijoittuu lähitulevaisuuteen ja kertoo tanskalaisperheestä, jolle tapahtuu kummallisia asioita. Sekä fyysikko Susan Svendsen, hänen miehensä Laban että heidän kaksosensa Thit ja Harald ovat Intian-matkan aikana kunnostautuneet epäsovinnaisuuksissa, ja Susan ja Harald ovat jopa vaarassa joutua vankilaan vuosikausiksi. Susan ja hänen miehensä ovat muihin ihmisiin vaikuttamaan kykeneviä kuuluisuuksia, joiden maineen säilyttämiseksi valtion virkamiehet ovat valmiita toimimaan. Virkamiehistö voi estää oikeusjutun mutta eivät ilman vastapalvelusta: Susanin tehtäväksi annetaan s

"Se oli totta, en keksinyt mitään mitä hän olisi pelännyt, mutta tiesin että hän halusi vielä nähdä joitakin asioita ennen kuolemaansa, olla mukana kun joitakin asioita tapahtui, kaikkihan halusivat, mutta hän halusi nähdä Neuvostoliiton kaatuvan nyt kun muuri oli sortunut; hän halusi nähdä mitä tapahtuisi sen jälkeen, voittaisiko Gorbatšov vai peräytyisi ja sanoisi että joko juttu oli mennyt liian pitkälle, mikä ei ollut mahdotonta, mutta joka tapauksessa olisi katkeraa jos äitini ei saisi nähdä sitä, ja halusin mielelläni nähdä sen kaiken itsekin, ja sainkin nähdä, mutta silti pelkäsin kuolemaa." Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (Otava 2011) Alkuteos Jeg forbanner tidens elv  2008 Suomentanut Katriina Huttunen Otavan kirjasto 222. 223 sivua Kirottu ajan katoava virta  tekee surulliseksi. Ei sisältönsä takia vaan siksi, että se on viimeinen Per Pettersonin suomennettu teos, jota en ollut vielä lukenut. Nyt olen lukenut kirjailijan kaikki suomennokset ja tuntuu

"Ensin hän kuitenkin ottaisi filmin viimeisen kuvan. Jumalauta, hän ottaisi kuvan, joka todistaisi kuinka törkeästi, suorastaan häpeällisesti, Leif oli käyttäytynyt. Hiljaa hän onki kameran laukusta, jätti säädöt ennalleen, vaihtoi salamaa ja painoi. Välähdyksen johdosta Leif ponnahti istumaan ja tuijotti raivoissaan Leoa, joka kaikessa rauhassa kelasi filmiä alkuun Ninnin nauraa kujertaessa ja avatessa vyötään." Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät (WSOY 2013) Alkuteos Undskyldningen  2011 Suomentaja Virpi Vainikainen 442 sivua Hanne-Vibeke Holstin romaani Mitä he toisilleen tekivät  liikuu useissa aikatasoissa ja kertoo kaikkiaan neljän sukupolven tarinaa. Tärkeä ajankohta on syyskuu 2011, kun Berliinin oopperan taiteellinen johtaja Helena valmistautuu vastaanottamaan palkinnon oopperaesityksestä, joka on rikkonut uskonnollisia tabuja: Niin ennalta-arvaamaton kuin ammattini onkin, odotettavissa on kaiken järjen mukaan hyvä joskin ehkä hiukan raskas päi

"Ensimmäinen lennätys, ensimmäinen kerta, kun Frans tunsi merkillisen, pakahduttavan tunteen avatessaan kämmenensä ja laskiessaan linnun lentoon. Siinä hetkessä täyttyi riemusta ja tunsi itsensä hyväntekijäksi, lähes vapahtajaksi. Samanaikaisesti kun kuuli siipien iskut ja näki linnun etääntyvän hetki hetkeltä kauemmas, tiesi, että lintu palaisi. Sillä oli mahdollisuus mennä, mahdollisuus valita, ja kaikista vaihtoehdoista se valitsi oman lakkansa." Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri (Minerva 2014) 217 sivua Heli-Maija Heikkisen esikoisromaanin Viestikyyhkyupseeri päähenkilö on Frans Jokimies, joka työskentelee Suomen puolustusvoimien palveluksessa kyyhkysten kasvattajana ja kouluttajana. Jokimies näkee kyyhkysten suuren merkityksen viestinviejinä sodan keskellä, mutta joillekin muille kyyhkyset edustavat lähinnä mahdollista ateriaa. Frans on naimisissa Anjan kanssa, joka on lahjakas pianisti ja haluaisi saada oman lapsen mutta kantaa kohdussaan tyhjyyttä. Vuo