Kirjakaapin kummitus

Vuoden 2024 Helmet-lukuhaaste on nyt valmis! Se valmistui melko vaivatta – haastekohdat täyttyivät ilman suurempaa pohdintaa, ja lopulta tein vain muutamaan kohtaan täsmävalinnan.  Haastelistallani on sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Muutenkin tuntuu, että sain mukavan monipuolisen otannan luettelooni, joka näkyy tuossa alempana.  Erityisesti ilahduttaneina teoksina haluan nostaa esille seuraavat: Lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolelta sain listalle useamman teoksen, ja niitä lukiessani olen jälleen kerran ollut vaikuttunut siitä, miten monipuolista ja hyvää lanua meillä Suomessa julkaistaan. Ursula Mursun Myrtti ja nuuskiva kinuski  päättää kerrassaan upean fantasiatrilogian ja Jukka Behmin Ihmepoika Leon  puolestaan avaa erittäin kiinnostavan Hammersmith United -sarjan. Sarjan kakkososa Enkelin nyrkki on lukulistalla. Laura Lähteenmäen Laske salaa kymmeneen  asettuu kauniisti lapsuuden ja nuoruuden rajamaille, ja se antoi hienosti ajateltavaa niin lapsi- kuin aikuislukijalle.

Päätän että sinisestä paidasta tulee mahdollisimman yksinkertainen. Sileää neuletta siis. Päätän aloittaa tummimmasta sinisestä, siitä melkein mustasta, ja neuloa sävy sävyltä ylös vaaleista vaaleimpaan siniseen. Paita liukuisi ukkospilvestä kesäpäivään. Tunnen oloni tavattoman runolliseksi ja innokkaaksi. Karin Erlandsson: Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta S&S 2022 alkuteos  Det blå garnet: en bok om att sticka 2022 suomentanut Ulla Lempinen 189 sivua Karin Erlandssonin Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta  oli viimeinen valintani Helmet-kirjastojen vuoden 2024 lukuhaasteeseen. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä -kohtaan teos valikoitui kirjaston suositushyllystä, jonka kirjojen välistä löytyi lyhyitä luonnehdintoja. Sinisen langan sivujen väliin oli sujautettu lappu, jossa luki: ”Hurmaava kirja neulonnan syvemmästä olemuksesta  ♡” Hyvin luonnehdittu! Sininen lanka  on tosiaan hurmaava kirja, ja neulonnan syvempään olemukseen se sukeltaa monin tavoin. Kirjan kan

Sata pitkäkarvaista, / nuhaista ja kiukkuista, / oranssia, pilkkuista, / sapelihammasmuurahaista / marssi metsässä hyvän tovin / vaikka satoi vettä kovin. Johanna Kettunen-Huang: Riimikirpun runolaari Tinydragon tmi 2013 kuvitus Riitta Maliniemi 48 sivua Johanna Kettunen-Huangin lapsille suunnattu runoteos Riimikirpun runolaari  oli täsmävalinta Helmet-lukuhaasteeseen, jonka 12. kohta on lastenrunokirja . Kirjastossa aikani lastenrunokirjoja selailtuani päädyin valitsemaan teoksen, jossa vaikutti olevan mukavaa riimittelyä ja selkeitä kuvia. Ensivaikutelma osui hyvin kohdilleen. Riimikirpun runolaari  tarjoaa sellaista riimittelyä, että runoja on kiva lukea ääneen lapsille. Kirjassa on myös viihtyisää katseltavaa, sillä Riitta Maliniemen kuvitus täydentää runoja hyvin ja on miellyttävän selvälinjaista. Teoksen monissa runoissa seikkailevat erilaiset eläimet, mikä varmasti viehättää pieniä lukijoita. Ilahduttavaa on erityisesti se, miten runoissa käsitellään erilaisia tunteita. Esimerki

Niin se meni. Vainoamista ja saalistusta oli vaikea määritellä, koska se tapahtui pikkuhiljaa. Vähän täällä, vähän tuolla, ehkä, ehkä ei, kenties, en tiedä. Se ilmeni jatkuvana vihjailuna, vertauskuvina, kuvailuna, metaforina. Maitomies saattoi tarkoittaa sitä, mitä arvelin hänen tarkoittavan, mutta saattoi yhtä lailla olla tarkoittamatta yhtään mitään. Anna Burns: Maitomies Docendo 2019 alkuteos Milkman  2018 suomentanut Laura Jänisniemi kansi Luke Bird 399 sivua Anna Burnsin Maitomies  oli täsmävalintani Helmet-lukuhaasteeseen, johon piti löytää Booker- tai Pulitzer-palkittu teos. Burnsin romaani voitti vuonna 2018 The Man Booker -palkinnon ja on kiinnostanut minua jo muutaman vuoden. Nyt olikin hyvä syy piipahtaa kirjastossa poimimassa Maitomies  mukaan. Romaanin minäkertoja on 18-vuotias nuori nainen ja monen mielestä erikoinen. Hän esimerkiksi lukee kirjoja kävellessään, eikä se näytä ympäröivässä yhteisössä erityisen tavanomaiselta. Erikoisen kiinnostavaksi minäkertoja muuttuu, k

Nuoruus ja kesä kuuluvat jotenkin luontaisesti yhteen Niinpä kesäisiin kuunteluhetkiin valikoitui nuortenkirjakvartetti, jota ei voi laadun puutteesta moittia. Hienoissa teoksissa nuoruus on monella tapaa läsnä kuohuineen mutta ei irrallaan ympäröivästä maailmasta. He ovat harjoitelleet numeroaan salassa monta kuukautta, mutta eivät ole koskaan esittäneet sitä yleisön edessä. Se ei oikein sovi sirkukseen, missä he tekevät akrobaattisia liike­sarjojaan aina hevosen selässä. Numeron on tarkoitus olla kuin yhtä jatkuvaa, loputtoman hidasta ja hallittua liikettä. Se vaatii tasapainoa ja valtavasti voimaa heiltä molemmilta. Kun ei voi ottaa vauhtia tai ”repäistä” itseään liikkeelle, on kamppailtava painovoiman koko mahtia vastaan – ja voitettava se. Johan Ehn: Hevospojat Otava 2024 alkuteos Hästpojkarna kansi Pär Åhlander suomentanut Sirje Niitepõld äänikirjan lukija Miiko Toiviainen kesto 10 t 10 min Johan Ehnin Hevospojat tuli vastaan kirjasomessa siinä määrin ylistävin kommentein höystet

Tätä en osannut selittää Unnille, sitä miten syvällä se oli, en ymmärtänyt sitä itsekään mutta nyt ymmärrän, mökissä metsässä neljäkymmentäkahdeksan vuotta liian myöhään, miten syvällä se oli, miten syvällä se on. Unni ei olisi ymmärtänyt, sillä hän ei ollut nähnyt äitiä toiminnassa, äitiä huutamassa hysteerisesti, epätoivoisena, raivoissaan ja oveani hakaten, jos olin onnistunut pääsemään sen sisäpuolelle ajoissa ja sulkemaan sen ja painautumaan sitä vasten. Unni luuli että äiti pelkäsi puolestani niin kuin useimmat äidit pelkäävät tytärtensä puolesta, raiskauksia ja pahoinpitelyjä, mutta minun äitini pelkäsi sitä mitä keksisin itse tehdä vapaaehtoisesti. Tätä en osannut selittää edes itselleni, tunsin sen vahvasti mutta minulla ei ollut sille sanoja, ja jos minulla olisi ollut sanoja, Unni ei olisi sittenkään ymmärtänyt niitä, hänen kotiolonsa olivat niin radikaalisti erilaiset kuin minulla. Vigdis Hjorth: Toisto S&S 2024 alkuteos Gjentakelsen  2023 suomentanut Katriina Huttunen

Joku huutaa kellonajan ääneen. Hissin pitäisi olla pian perillä, Anahitan Maassa. Järvelle lasti tuotaisiin helikopterilla. Me saisimme nähdä kuinka säiliö aukenisi, Anahita ilmestyisi meille uudessa olomuodossaan, tervehtisi meitä ja Takht-i Suleimanin pintaa, laskeutuisi sen syvyyksiin ja ottaisi sen asumuksekseen. Ja pelastaisi meidät siinä sivussa, karkottaisi kuumuuden ja kuivuuden ja niiden mukana seuranneen tuhon. Tiina Raevaara: Tulevaisuuden aaveet Novelleja Haamu 2024 kansi Karoliina Norontaus 220 sivua En varsinaisesti ole dystopioiden saati kauhun ystävä. Mutta niin vain piti tarttua Tiina Raevaaran novellikokoelmaan Tulevaisuuden aaveet  – ensinnäkin koska pidän Raevaaran kirjallisesta otteesta, johon voi aina luottaa, ja toiseksi koska jokin kauhun ja tieteen yhdistämisessä kiinnostaa. Kokoelmassa on kahdeksan novellia, jotka kaikki esittelevät aivan omanlaisensa maailman. Kokoelman avaavassa Yhteydessä  ollaan hyvin apokalyptisissa tunnelmissa, kun pieni seurue taittaa m

Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin. Se vain on siinä koko ajan ja kaikki näkevät sen yhtä selvästi kuin Kaunis-Ludvigin huulihalkion. Hän on samanlainen kuin Kaunis-Lili, niin ruma ettei voi kuvitellakaan että hänellä on koskaan ollut äitiä. Kaikkea rumaa tai onnetonta sanotaan kauniiksi eikä kukaan tiedä syytä. Lapsuudesta ei pääse pois, se tarttuu kuin haju. Sen huomaa muista lapsista, koska jokaisella lapsuudella on oma hajunsa. Omaa hajua ei voi haistaa, ja joskus pelottaa että se on pahempi kuin muiden. Kun jututan toista tyttöä jonka lapsuus haisee tuhkalta ja hiileltä, hän ottaa yhtäkkiä askeleen taaksepäin, sillä hän on haistanut minun lapsuuteni hirveän löyhkän. Tove Ditlevsen: Lapsuus S&S 2021 alkuteos Barndom  1967 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 142 sivua Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia on pitkään odottanut hyllyssäni lukemistaan, ja onpa se muutamaan kertaan vilahdellut jossain TBR-postauksessani. Nyt tuli vihd

Käyn istumaan pojan kanssa rinkkojemme päälle. Taustalla siintää Čuomasvárri. Riekko ilmestyy jostain kumpareen takaa eteemme. Se on aivan hiljaa. Nostaa hieman kaulaansa. Se tietää, että me emme ole sille kuolemaksi. Me emme tahdo pahaa. Riekko on. Me olemme. Samaa perhettä. On hetkiä, jolloin tuntuu kuin olisi kotona, kuin kaikki elävä ja eloton olisi tuttua, jotain johon ei ole omistussuhdetta vaan osallistumissuhde, kuin olisi pala maailmaa, hippunen universumia. Tomi Kontio: Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä Avain 2023 kansi Timo Numminen  kuvat Tomi Kontio ja Aamos Kontio 336 sivua Kuuntelin keväällä Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsun , ja ihastuin teokseen niin, että hankin sen omaksi painettuna kirjana. Oli itsestään selvää, että hankin luettavaksi myös kirjailijan samalla linjalla jatkavan teoksen Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä.   Samalla linjalla tässä tosiaan jatketaan, mutta uusin ajatuksin. Tällä kertaa runoi

Lily puristi silmänsä kiinni. Hän antoi itselleen luvan siihen, hän istui pää riipuksissa eikä Marcus nähnyt mitään. Mitä hän sanoisi Marcukselle? Marcus toimi niin kuin toimi, ajatteli omalla tavallaan. Jonain päivänä Jack vielä syyttäisi äitiään, sillä olihan selvää mitä hän halusi. Lapset halusivat läheisyyttä, aivan niin kuin kaikki muutkin. Golnaz   Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös Otava 2024 alkuteos Naturliga beteenden  2022 suomentanut Jaana Nikula kansi  159 sivua On nuori Lily, joka elää kahdestaan äitinsä kanssa. Tai oikeastaan hän elää yksinään äitinsä kanssa, sillä äitiä ei juuri näe. Hän tekee paljon töitä huolehtiakseen lapsestaan, ja yleensä Lily tulee koulusta tyhjään kotiin ja lähtee kouluun, kun äiti ei ole vielä palannut töistä. On aikuinen Lily, joka saa vauvan, Jackin. Vauva on ennen kaikkea Marcuksen toive, mutta Lily vauvan synnyttää ja Lily vauvasta huolehtii ja hän valvoi yöt katsellen Jackia .  Eri aikatasot vuorottelevat Luontainen käytös -romaanissa. Al

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytär, joka p