Kirjakaapin kummitus

Kaisa Reetta heitti minulle kesähaasteen, jota olen innolla blogeissa jo aiemminkin seuraillut. On ollut kiintoisaa lueskella muiden postauksia, mutta omien vastausten miettiminen olikin sitten hieman kinkkisempää. Tässä silti aatoksiani: 1.  Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta. Koska olen blogissani keskittynyt lähinnä kirjoihin, on paljonkin asioita, joita blogini lukijat eivät minusta tiedä. Kaiken kaikkiaan olen aika varovainen sen suhteen, mitä itsestäni paljastan verkossa - edes omassa Facebook-profiilissani. Perhettäni en nettiin tuo, joskin se lienee useimmilla tiedossa, että minulla on perhettä. Moni on varmasti huomannut myös sen, että pidän kirjojen ohella luonnosta ja matkustelemisesta. Tässä kohtaa voin paljastaa, että vaikka olen rauhallinen,  rakastan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olen istunut ralliauton kyydissä ja nauttinut vauhdin hurmasta, ja minä olen perheestäni viimeinen, joka kieltäytyy huvipuistolaitteiden pyörityksestä. Tosin esikoiseni alkaa ol

Hyvää juhannusta! Toivottavasti keskikesän juhlaan mahtuu hyviä lukuhetkiä. Minä olen pakannut reissulaukkuun kirjoja sen verran, että lukeminen ei varmasti lopu kesken. Sadekaan ei haittaa, kun voi syventyä lukemiseen. Omaan lukemistooni kuuluvat muun muassa erään kanssabloggaajan juhannukseksi suosittelema kirja ja muuan teos, joka vie viime vuosisadan kulttuurielämään. Molemmista lisää myöhemmin.

Näkymä loma-asuntomme terassilta. Juuri nyt, kun katselen koti-Suomessa ikkunasta ulos, sataa vettä ja ulkolämpötila on noin kahdeksan astetta. Onkin siis hyvä hetki palauttaa mieleen kesäkuun alun Espanjan-matka, jonka aikana sai tankata niin lämpöä kuin aurinkoakin mukavan paljon. Tällä kertaa suuntasimme Málagan lähelle Benalmádenaan, joka on noin 66 000 asukkaan kaupunki Costa del Solilla. Loma-asunnoltamme oli Välimeren rantaan nelisen kilometriä, mutta meri näkyi vuoristoisen alueen ansiosta asunnolle saakka. Hieman Benalmádenan keskustan ulkopuolella sijaitsee Pueblon kylä, jonka kyljessä asuimme matkamme ajan. Kaupungin vanhinta osaa edustava Pueblo on todella viehättävä, andalusialainen valkoinen kylä, jonne turistikojut eivät ole ainakaan vielä juuri päätyneet, toisin kuin varsinaiselle kaupunkialueelle. Kesäkuun alkupuoli oli ainakin tällä kertaa oivaa aikaa matkustaa eteläiseen Espanjaan: Joka puolella, moottoritien varressakin, oli valtavasti kukkia,

  Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle, joka oli laelta kirkkaan sininen ja puunlatvojen yläpuolelta merenvihreä. Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa. (Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia ) Oi, ihana kevät - nyt se on täällä! Tänään on ilmassa lämpöä ja selvä lupaus kesästä - viimeviikkoinen lumisade on jo kaukainen muisto. Tekisi mieli laulaa ilosta kevätlaulu, mutta jätän sen oheisen sitaatin Nuuskamuikkuselle ja nautin valosta, lämmöstä ja luonnosta, joka hiljalleen heräilee. Samalla toivotan valoa ja iloa kevätpäiviisi!

Taapero nukkui huonosti yön, eikä itku ollut kaukana, kun tuo elämäni valo avasi silmänsä ammolleen kello 5.40. Väsytti armottomasti eikä mielikään ollut virkein mahdollinen. Haukotellen vein lapsen päivähoitoon ja päätin ennen työpäivän alkua käväistä kirjakaupassa, kun en eilen, virallisena Kirjan ja ruusun päivänä, ostoksille ehtinyt.  Lähtökohdat päivälle eivät siis olleet parhaat mahdolliset. Kaupungille päästyäni huomasin, että kirjakauppa ei vielä ollutkaan auki. Kipakassa tuulessa värjötteleminen ei houkutellut, joten menin läheiseen kahvilaan odottelemaan. Päivän lehteä rauhassa lueskellessa ja kahvia siemaillessa alkoi mieliala yllättäen kääntyä nousuun, ja lopulta ihmettelin, miksei rauhallinen kahvituokio kaupungilla ole aiemmin kuulunut päiväohjelmaani edes vaikka kerran vuodessa. Ennemminkin olen kulkenut samaa rataa kotoa lapsen hoitopaikan kautta töihin ja iltapäivällä sama rata toisinpäin, joskus välissä kiireinen kauppareissu. Kahviteltuani pääsin kirjakauppaan ja häm

Kirjojen ystävän taivas avautui Helsingin messukeskukseen viime torstaina, kun Kirjamessut taas avautuivat. Minullekin tuli vihdoin viimein tilaisuus piipahtaa messuilla - valitettavasti vain piipahtaa, sillä muiden velvoitteiden takia en ehtinyt viettää messuilla muutamaa tuntia enempää. Aikaa olisi kulunut helposti monikertainen määrä, niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa ja houkuttelevaa nähtävää oli tarjolla. Onneksi lauantainen visiittini tarjosi kuitenkin mukavia elämyksiä ja herätti innostukseni: messuille on pakko päästä uudelleen. Toivottavasti ensi vuonna! Koska olin liikkeellä aikataululla, joka vaati kellon vilkuilua, tuli mentyä lähinnä sinne, mihin nenä sattui osoittamaan. En siis suunnitellut kulkemisiani etukäteen, joten seuraavat kuvavälähdyksetkin ovat vain satunnaisia otoksia sieltä, täältä. Reijo Mäkeä haastateltiin hänen uutuusteoksestaan Cowboy . Huomatkaa ihanat istuimet! Vappu Pimiä puhui Suomalaisen Kirjakaupan osastolla juuri julkaistusta keitt

Olen perustanut Instagramiin tunnuksen nimellä kirjakummitus - tervetuloa seuraamaan! Tässä muutamia Instagramissa julkaistuja kuvia viime viikonlopulta: Lauantaina aurinko paistoi upeasti. Pääsimme viettämään aikaa mökillä, mikä olikin todella hienoa. Luonnon läheisyys rauhoittaa, ja kesätunnelmaa täydentää rantasauna ainutlaatusine löylyineen. Päivän kruunasi upea auringonlasku. Lauantain helle muuttui yöllä kunnon ukonilmaksi, mutta se ei haitannut. Sateen raikastamaa ilmaa haisteli aamulla mielellään. Sunnuntaiaamu oli sateen jälkeen raikas. Kesäsateessa on ihmeellistä lumoa: tuoksu on huumaavaa ja maisemassa on jotain utuisen ihanaa. Satumainen metsä mökkitien varrella. Lukujumi alkaa vähitellen helpottaa, joten lähipäivinä kirjoitan toivottavasti taas muutaman sanasen kirjoistakin. Helteet ovat tällä erää mennyttä, joten on mukavaa käpertyä sohvannurkkaan kirjan kanssa, jos vauva sen vain sallii. Hyvää toukokuun loppua kaikille!