Kirjakaapin kummitus

Käyn istumaan pojan kanssa rinkkojemme päälle. Taustalla siintää Čuomasvárri. Riekko ilmestyy jostain kumpareen takaa eteemme. Se on aivan hiljaa. Nostaa hieman kaulaansa. Se tietää, että me emme ole sille kuolemaksi. Me emme tahdo pahaa. Riekko on. Me olemme. Samaa perhettä. On hetkiä, jolloin tuntuu kuin olisi kotona, kuin kaikki elävä ja eloton olisi tuttua, jotain johon ei ole omistussuhdetta vaan osallistumissuhde, kuin olisi pala maailmaa, hippunen universumia. Tomi Kontio: Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä Avain 2023 kansi Timo Numminen  kuvat Tomi Kontio ja Aamos Kontio 336 sivua Kuuntelin keväällä Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsun , ja ihastuin teokseen niin, että hankin sen omaksi painettuna kirjana. Oli itsestään selvää, että hankin luettavaksi myös kirjailijan samalla linjalla jatkavan teoksen Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä.   Samalla linjalla tässä tosiaan jatketaan, mutta uusin ajatuksin. Tällä kertaa runoi

Kevään korvalla (ja toistuvien takatalvien keskellä) huomasin, että ajatus hitaasti liikkumisesta alkoi kiehtoa. Kun maa alkoi vähitellen paljastua, kävelin paljon ensin teillä ja viimein myös metsäpoluilla, kun niille pääsi pitkän talven jälkeen. Haaveilin vaellusreissuista ja näin silmissäni tunturimaisemat. Niinpä oli hyvä keskittyä kuuntelemaan kirjoja, joissa ollaan pyörämatkalla Etelä-Amerikassa, kävellään siellä täällä, samoillaan kansallispuistoissa ja marjastetaan hillasuolla. ********** Kaikkia pyörämatkojamme yhdistää yksi asia: vapaus. Suurin vapauden tunne syntyy siitä, että kaikki, mitä päivittäisessä elämässä tarvitsemme, mahtuu pyörän etu- ja takatarakkaan kiinnitettyihin pyörälaukkuihin. Vaatteet, hygieniatarvikkeet, ruoka ja juoma, ruuanvalmistusvälineet, jumppakuminauha, pieni määrä välttämättömimpiä pyöränkorjaus- ja huoltotarvikkeita sekä makuupussi, makuualusta ja teltta majoittumista varten. Kolmeen laukkuun mahtuu itse asiassa varsin paljon tavaraa. Mutta jos ta

Olen elänyt elämäni murheellisinta kevättä. Suruun olen etsinyt jonkinlaista selitystä ja vertaistukea kirjoista, jotka käsittelevät menetyksiä ja surutyötä.  Kun sade vain jatkui ja minä yritin pitää pääni pinnalla vedenpaisumuksessa, jokin uusi sai alkunsa. Usein heräsin kulmat kurtussa. Olin nähnyt taas unta haukoista. Aloin nähdä yhtenään haukkaunia. Englannin kielen ”petolintua” tarkoittava raptor on omaksuttu latinasta, jonka raptor tarkoittaa ”ryöstäjää” ja on johdos verbistä rapere, ”temmata”. Ryöstää. Temmata. Unteni haukat olivat kanahaukkoja, usein yksi tietty.  Helen Macdonald: H niin kuin haukka Gummerus 2016, äänikirja 2021 alkuteos H is for Hawk  2014 suomentanut Irmeli Ruuska äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi kesto 11 t 41 min Helen Macdonaldin H niin kuin haukka  herätti runsaasti myönteistä huomiota kirjablogeissa ilmestymisvuonnaan. Kirjailija on menettänyt äkillisesti isänsä ja purkaa suruaan paneutumalla haukkametsästykseen. Hän hankkii itselleen kanahaukan Mabeli

Jokainen tarina vaatii sankarin, kokijan jonka kautta tarinan kaari hahmottuu, mutta tämän tarinan sankari en ole minä vaan juoksu. Minä elän tätä tarinaa juoksemalla, mutta juoksu päättää, mihin se minut vie ja mitä asioita pysähdyn matkallani katsomaan. Kun juoksen, luulen ymmärtäväni jotain itsestäni, mutta myös ihmisyyden ytimestä, johon kuuluvat perustunteet kkuten ilo, suru, pettymys, kateus ja epätoivo. Jokaisella lenkillä opin maailmasta jotain uutta, oli se sitten vain auringonnousun kauneus tai männyntuoksu kasteen peittämillä poluilla.  Kirsikka Myllyrinne: Marathonista Ateenaan – Matka, jonka halusin juosta Avain 2022 kannen suunnittelija Oliver Dolbeau, Velvetyne Type Foundry 147 sivua Maraton on juoksumatka, jolla on historialliset perinteet ja iso maine. Hieman yli 42 kilometrin matkan taittaminen juosten on joillekin utopistinen haave, joillekin kerran elämässä -tavoite, joillekin elämäntapa. Ja toki on ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Kirjailija ja kustannu

Metsän ovia on monenlaisia. Yksi löytää sen muistoistaan, toinen kesämökin saunanhajuisesta pukuhuoneesta. Jollekin metsä on loputon, villi, toiselle rajattu, puistomainen. Metsä voi olla myös mielikuva: ajatus puusta tai kävystä tai havun tuoksusta sateen jälkeen.  Leena-Kaisa Laakso: Metsän ovi ja muita kertomuksia Avain 2021 Kansi: Timo Numminen 208 sivua Leena-Kaisa Laakso on kirjoittanut moniulotteisen tekstikokoelman metsästä. Tavallinen, monen suomalaisen ulottuvilla oleva puusto saattaa näyttää äkkiä aivan toisenlaiselta ja aiempaa monimuotoisemmalta, kun Laakson kirjaan tarttuu. Metsä ei ehkä olekaan enää se tavallinen paikka, jonka ohi kuljetaan tai joka on marjastajan apaja. Laakson käsissä se saa monenlaisia merkityksiä. Kirjan metaforinen nimi Metsän ovi  vie ajatukset Risto Rasan runoihin ja erityisesti hänen esikoiskokoelmaansa Metsän seinä on vain vihreä ovi  (1971). Metsän ovi saa kirjassa useita merkityksiä, ja metsistä sanansa sanovat monet haastatellut – esimerkiksi

"On olemassa kahdenlaisia kirjoja. Toiset laittavat lukijansa koville ja saavat pohtimaan jopa oman elämän sisältöä ja arvoperustaa. Toiset teokset taas päästävät lukijansa helpommalla ja antavat tarinan vain rullata eteenpäin. Kirjallisuuden herkullisuus on siinä, että olipa kirja kumpaa tyyppiä tahansa, voi luvassa olla nautinnollinen lukukokemus." (Juha Gröhn) Päivi Artikainen, Kirsi Haapamatti, Mervi Heikkilä ja Merja Mäki: Rakkaani, romaanihenkilö (Avain 2014) 144 sivua Päivi Artikaisen, Kirsi Haapamatin, Mervi Heikkilän ja Merja Mäen toimittama teos Rakkaani, romaanihenkilö  sisältää useiden eri kirjoittajien kertomuksia heille tärkeistä romaanihenkilöistä. Joukossa on niin fiktiivisiä hahmoja, joihin on voinut samaistua, kuin heitä, joiden kanssa ei todellisessa elämässä todennäköisesti ainakaan ystävystyisi - ja kaikkea siltä väliltä. Janssonin henkilöitten joukosta löysin jo lapsena sen, joka oli kaikkein kivoin. Minun tapauksessani oli kyse samastumises

"On luettu yhdessä, on keskusteltu. On luettu, jotta voitaisiin ja osattaisiin keskustella. On luettu, jotta sivistyttäisiin ja kehityttäisiin ihmisinä. Kyse on lukupiireistä, joilla on aikojen saatossa ollut muitakin nimiä: lukuseura, lukukerho, lukurengas, kirjallinen yhdistys, kirjallisuuskerho." Suvi Ahola: Lukupiirien aika - yhteisöllistä lukemista suomalaisissa lukupiireissä (Avain 2013) 246 sivua Suvi Aholan teos Lukupiirien aika  luotaa lukupiirien syntyhistoriaa ja antaa kuvan lukupiireistä ilmiönä vuoden 2009 Suomessa. Kirja pohjautuu Aholan väitöskirjaan Lukupiirien Suomi , mutta tieteellistä kielenkäyttöä on turha pelätä: teos on kirjoitettu niin elävästi ja sujuvasti, että sitä on ilo lukea. En ollut ennen kirjan lukemista tullut ajatelleeksi, miten pitkä historia lukupiireillä on. Aholan mukaan eurooppalaisten lukupiirien edeltäjiä olivat jo 1600-luvulla ylhäisön kirjalliset salongit, joissa naisilla oli paljon vaikutusvaltaa toisin kuin muussa yhteis

"Keskellä Kuopiota kauniissa korttelimuseossa on esillä Minna Canthin kuuluisa salonki, jossa kirjailija loi lähes koko kirjallisen tuotantonsa, johti kauppaliikettään ja suurta perhettään ja seurusteli lukuisten vieraidensa kanssa. Voi sanoa, että Minna Canthin salongissa tehtiin historiaa: siellä käytyjen keskustelujen ja tehtyjen suunnitelmien ansiosta syntyi monta kaunokirjallista teosta, kehitettiin tyttöjen koulutusta, parannettiin naisten ja köyhien asemaa sekä otettiin rohkeasti esille vaikeitakin ongelmia." Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen: Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja (Avain 2013) 272 sivua Haltiakuusen alla  on jo ensisilmäyksellä kaunis kirja. Kirjan nimi on viehättävä ja etukannen kuva, jossa on Aino Kallaksen Tammin talo Hiidenmaalla, on kaunis. Kun kirjan avaa, vaikutelma vain vahvistuu. Runsas kuvitus täydentää kirjan tekstejä hienolla tavalla ja herättää halun päästä näkemään kirjassa kuvattuja paikkoja vaikkapa kesän

"Kirjablogit vievät lukijansa matkalle paitsi lukupäiväkirjamaisiin tunnelmiin, myös kohti kirjaelämyksiä, analyyttisiä arvioita sekä hauskoja ja joskus hulvattomia keskusteluja, joissa lukeminen on pääroolissa." Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (Avain 2013) 168 sivua Hyvin nuorena kirjabloggarina oli mielenkiintoista tarttua Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjablogikirjaan Rivien välissä . Heti alussa parivaljakko tiivistää hyvin sen, mitä kirjablogit lukijalleen antavat - sitaatin olen nostanut tuohon alkuun. Lukijana kirjabloggaamiseen tutustumisen aloittaneena otin heti toteamuksen omakseni. Kirjoittajana taas otin kirjaan tutustumisen kuin tutkimusretkenä maailmaan, josta en ole ehtinyt vielä päästä kovin syvällisesti perille. Tutkimusretki kyllä kannatti, niin kattavasti ja monipuolisesti Lumiomenan Katja ja Kirjainten virrassa -blogin Hanna kirjablogeja tarkastelevat. Oma motiivini kirjabloggaamisen aloittamiselle oli se, että huomasin luk

"Miten upeaa onkaan aina vain uudestaan löytää lukemisen lumo, eikä sen takia tarvitse nähdä vaivaa. Kirjoja riittää jokaiselle, kenenkään ei tarvitse potea lukunälkää. Kirjoja voi lainata ilmaiseksi kirjastoista, niitä myydään kirjakaupoissa ja marketeissa, kirjoja voi tilata netistä. Kirjoja voi lukea entiseen tapaan paperilta, tai lukulaitteelta, niitä voi kuunnella sängyssä tai autossa. Mikä ihana maailma tämä onkaan kirjoja rakastaville." (Marja-Leena Tiainen) Ismo Loivamaa (toim.): Miten minusta tuli lukija (Avain 2013) 138 sivua Ismo Loivamaan toimittamassa teoksessa viisitoista lasten- ja nuortenkirjailija muistelee lapsuutensa tärkeitä kirjoja ja lukemistaan sekä lukemaan oppimistaan. Mukana teoksessa ovat muun muassa Paula Havaste, Timo Parvela ja Sinikka Nopola. Kirjailijoiden muistelmat avaavat ihanalla tavalla tien myös omiin muistoihin. Moni listaa tärkeiksi kirjoikseen esimerkiksi Viisikot, Anni Swanin kirjat, Peppi Pitkätossun… Toisaalta jälkimmäinen k