Vaikka ihmisiä on kaikkialla ja paljon, olen yksinäisempi kuin ikinä, en tiedä minne olen menossa ja mistä tulossa, kuljetan mukanani jatkuvasti noutokahvia, vaihdan kuulumisia tarjoilijoiden ja samassa jonossa olevien kanssa mutta en kuitenkaan katso kadulla kävellessäni ketään silmiin. Pajtim Statovci: Tiranan sydän Otava 2016 271 sivua Nuori albaani Bujar elää 1990-luvun alussa, Jugoslavian hajoamisen aikaan, maaseudulla melko tavallista elämää, joka kuitenkin mullistuu. Isä kuolee, sisar katoaa ja äiti vaipuu masennukseen. Bujar karkaa parhaan ystävänsä Agimin kanssa ensin pääkaupunkiin Tiranaan ja sieltä Italiaan, onnellisempaan Eurooppaan, jossa pitäisi olla mahdollisuuksia enemmän kuin köyhässä kotimaassa. Ehkä siellä olisi vapaammassa maailmassa voisi olla vapaamminen todellinen, oma itsensä? Itseä ei kuitenkaan pääse pakoon eikä elämä välttämättä ole juuri hohdokkaampaa uusissa paikoissa, vaikka kuinka kiertää ja etsii. Romaanin minäkertoja tuntuu olevan hukassa itsensä mutta