Siirry pääsisältöön

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista. 

Pilvi Hämäläinen: Cinderella
Otava 2022
kansi Elina Warsta
269 sivua

Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla.

Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kummallisiin tilanteisiin.

Kaikkia keskeisiä henkilöitä yhdistää lopulta se, että he haluavat tulla muiden hyväksymiksi. Jade haluaa ystävän, Siru huomiota ja Sirkka olla jotain muuta kuin rahvaanomainen. Jari puolestaan kaipaa rakkautta elämäänsä. Eloisan ja toimivan dialogin (kyllä, kirjailijan tausta näkyy hyvällä tavalla) kiintoisaa on se, mitä jätetään lopulta sanomatta.

Cinderella on livakasti etenevä romaani. Takakannessa kirja määritellään synkänhauskaksi, ja sitä se nimenomaan on. Huumori on tummaa ja paikoin se nauratti niin, että lukemisesta ei ollut tulla hetkeen mitään. Samalla jotain kaihertavaa on henkilöiden välisissä suhteissa: on hyvä, että kaikesta ei tehdä kepeää vitsiä vaan huumorin avulla kyetään tarkastelemaan myös ajatuksia herättäen sitä, minkälaisia ihmiset toisiaan kohtaan ovat.

Ihastelin lukiessani myös ilmeikästä kieltä: Siru supsuttaa hiuslakkaa pienin supsauksin ja Jaden pieni jelhistely olkoot tässä esimerkkejä mainiosta kerronnasta.

Kommentit

  1. Tämä täytyy laittaa varaukseen jahka lukupino on pienentynyt. Olen myös Lieksasta kotoisin kuten Hämäläinen ja varmaan tunnistan joitain juttuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että! Luulen, että lieksalaiselle tämä on erityisen kiinnostava. Joistakin sanoista olin tunnistavinani savolaisvivahteita, mikä tuntui kivalta, mutta Lieksaa ja alueen sananpartta tuntevalle kieli voi olla kovinkin tuttua.

      Poista
  2. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta. Kauhean paljon en ole törmännyt tällaisiin yhden päivän romaaneihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua varsinkin, jos synkkä huumori kiinnostaa.

      Poista
  3. Olisin ehkä saattanut tämän kuunnella, ellei Hämäläinen lukisi itse. Hän on äänenä liian erikoinen ja siksi tulee mulle aina olemaan vain ja ainoastaan Punaiset leeeehdet... 😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itse asiassa pidän hänen äänestään. Mutta toki voi olla haastavaa, jos ääni assosioituu koko ajan ihan vääriin asioihin :)

      Poista
  4. Synkänhauska kuulostaa hyvältä, ja sen mielikuvan mukaan, mikä minulle Pilvi Hämäläisestä on muodostunut, huumori iskee meikäläiseen. Kiinnostaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii