Joulukuun neljäs

Ystävän kanssa kävimme Loviisassa sunnuntaina.

Kävimme ihailemassa Loviisan Joulua ja joulukoteja. Ajatus lähti Facebookin puolelta kun ala-asteaikainen luokkakaverini oli Suomen Kaunein koti finalisti, tai siis hänen kotinsa oli, ja toivoin joskus pääseväni ihailemaan sitä ihan paikan päälle. Ystäväni taas sanoi haluavansa lähteä katsomaan joulukoteja vielä joskus ja kun nämä asiat pystyi yhdistämään niin matkasimme Loviisaan.

Lumi oli laskeutunut Loviisan kaduille ja puutarhoihin joten tunnelma oli todellakin jouluinen kun pääsimme perille.

Aloitimme kaikkein tärkeimmästä eli Lilla Ljuvasta. Kuvat ovat pitkäti ystäväni ottamia, unohdin kamerani kotiin. Kiitos Anne-Maaritille kuvien lainaamisesta <3

Kuva Anne-Maarit

Lowiisan Wanhat Talot-sivu kuvailee kohdetta näin:

Lilla Ljuvan omistajan, taiteellisen Nina Wiklundin ihastuttava pikkuinen talo
on täynnä yllättäviä ja luovia ratkaisuja.
Wiklund tunnetaan siitä, että hän tuunaa mitä tahansa,
jos kohde on hänelle arvokas ja kaunis.
Jännät ratkaisut ja yksityis­kohdat ovat syntyneet suoraan sydämestä.
Lilla Ljuva toivottaa kaikki sydämellisesti tervetulleiksi pikkutalon joulutunnelmaan.

Talo on myös finalisti MTV3:n kilpailussa Suomen Kaunein Koti.

Koko koti huokuu rakkautta, iloa, hulluttelua, mutta on samanaikaisesti todella rauhallinen. Ja kun talon emäntä vielä levittää ympärillensä positiivista energiaa ei voi kun hymyillä. Jo ulko-ovella. 

Kuva: Anne-Maarit

Lilla Ljuva oli täynnä toinen toistaan ihanampia yksityiskohtia, keittiö kuitenkin suosikkihuoneeni, luultavasti koska talon emäntä hymyili siellä. Keittiössäkin oli valtavasti yksityiskohtia, aikaa olisi saanut jo siellä kulumaan tuntitolkulla jos kaikkea olisi ihaillut, kauniista ruudullisesta lattiasta aina katon kauniisiin hirsiin, minusta kuitenkin ihanin yksityiskohta oli rautalangasta väännetty "arkirakkaus"-teksti. 

Kuva: Anne-Maarit

Mutta koska kyseessä oli joulukoti, haluan tietysti esitellä kaikkein hurmaavimman joulukoristeen jonka kodista löysin. Upeiden pipareiden, kynttilöiden, enkeleiden keskellä oli myös tämä:

Ihanaa 70-luvun retroa. Löysin muuten kasetin kotelon verannalta!

Ninan ihanan kodin jälkeen ajoimme katsomaan Kuninkaanlampea. 

Kuva Anne-Maarit

Olisin kaivannut noihin kynttilöihin vielä liekkejä, mutta muuten tuo piha oli täydellinen. 

Eikä kyllä sisälläkään ollut hullumpaa

Talon emäntä Olga oli leiponut koko yön, joten pöydät notkuivat ihania, tuoreita herkkuja. Suosittelen pysähtymistä kahvikupposelle, niin me teimme.

Joulukoristeita täälläkin oli valtavasti, lempikohtani varmaan nämä nurkkaan asetetut tähdet. Miksi ihmeessä niiden pitäisikään aina olla ikkunassa?

Jatkoimme tuolta matkaamme Villa Limppuun. 

Täällä tuoksui leipä ja matkaan tarttui mukaan molempia makuja. 

Kuva Anne-Maarit

Toinen perinteinen saaristolaislimppu, toinen kotikaljaan tehty leipä. Partiolainen koemaistoi molempia, hyväksytty arvosana molemmille.

Ja pitäähän se lempikoristeenkin näyttää: portaissa valot. Niin meilläkin oli joskus, kunnes taloomme muutti podengoja...

Kuva: Anne-Maarit

Näin olen esitellyt teille minusta kolme parasta kohdetta. 

Wanhan Ajan Joulukodit aviomena myös ensi viikonloppuna. Suosittelen!

Joulukuun kolmas

Kerroinkin jo Kaikkien aikojen Joulusta.

En todellakaan pitänyt lehdestä, mutta jäin kuitenkin odottamaan Kaikkien aikojen Jouluherkut-lehteä. Se tuli jo parisen viikkoa sitten. Äiti oli selannut lehteä ja sanoi että hänestä se vaikuttaa kivalta. Kaikkien aikojen aliarvionti! Lehti on loistava!

Olen nyt selannut lehden pariinkin otteeseen, ja tulen vaan vakuuttuneemmaksi sisällön ihanuudesta. Tössiäkin pari työkaveria selasi, toinen taisi lähteä kauppaan ostoksille. Hauskaa miten reagoimme samoihin resepteihin mm. Rocky Road-tähtitortut kiinnittivät huomiomme.

57 testattua reseptiä, kertoo kannet. Jokainen niistä pikavilkaisulla kokeilemisen arvoinen. Tosin jos näitä reseptejä seuraa on pidettävä karpaloista ja granaattiomenasta. Niitä kun on lisätty lähes jokaiseen reseptiin. Mutta ovathan molemmat kauniin joulunpunaisia, joten minulle sopii. Ja totuuden nimissä, joistakin resepteistä ne voi ongelmitta jättää pois.

Paria reseptiä olemme jo äidin kanssa toteuttaneet, palaan niihin varmaan lähiaikoina. Jos nyt jotakin huonoa lehdestä on sanottava: tuli isää ikävä. Hänen kanssaan kun usein keskustelimme resepteistä.

Isän kunniaksi teimme lehden inspiroimana viskillä glaseerattua possua pikkujouluksi. Oli hyvää.

Ja nyt otetaan muuten kaikki 5 joulukuusta käyttöön!

Joulukuun toinen

Ensimmäinen adventtisunnuntai.

Uusi kirkkovuosi alkaa ja perinteisesti myös Jouluradion pitäisi aloittaa keskiyöllä lähetyksensä. Hoosiannalla luonnollisesti. Kaikki kuitenkin muuttuu, tosin ei välttämättä paremmaksi, joten Jouluradiokin on soinut jo kauan. Nähtäväksi, tai oikeastaan kuultavaksi, jää, kajahtaako Hoosianna 0.00 radiosta.

Olin ajatellut viritellä tälle vuodelle kelluvat adventtikynttilät, mutta kun aloin miettiä tätä vesikoristelua totesin ettei ole kovin paloturvallinen ratkaisu kuitenkaan.

Kuva: Pinterest

Olisin tietysti voinut myös toteuttaa idean ilman koristeita, laseissa, onhan noita vajaita lasisarjoja tänne siunaantunut vuosien varrella. Tulisi niillekin laseille käyttöä.

Kuva: Pinterest

Koska tämä joulukuu kuitenkin pääsi yllättämään minut, olisin ehkä ehtinyt toteuttamaan tällaisen minimalistisen joulukalenterin, sen muuten ehtii vieläkin toteuttaa! Jos vaan sattuu olemaan tuoksu- (tai tuoksuton) kynttilä lasissa ja paperia ja kynä. Ja pari tippaa liimaa. Tai teippiä. Tai sitten ihan vaan steariinia. Tai jos, paperin puuttuessa, kirjoittaa suoraan lasiin.

Kuva: Pinterest

Päädyin kuitenkin käyttämään kesällä alennusmyynnistä hankittuja kynttilöitä. niitä näytti muuten  vieläkin olevan Clas Ohlssonilla myynnissä. Tosin ei alennuksessa. Ainakaan pari viikkoa sitten. 

Koristeeksi kynttilöille, hetkellisesti, tänään koiralenkiltä löytämäni oksa. Tuo varmaan kuihtuu muutamassa päivässä, mutta ehdin sitten hakemaan käpyjä tai jotakin muuta koristeeksi. Tai sitten ein koristele ollenkaan. Juuri nyt saa tuo oksa muistuttaa minua orjantappurakruunusta. Vaikka ei piikikäs olekaan.

Sytyikö kynttilä sinun kodissasi?

P.S. Soihan se

Joulukuun ensimmäinen

Minulta on hieman mennyt marraskuu ohi.

Suureksi kauhukseni tajusin tänään että huomenna aukeaa ensimmäinen luukku ja olin iltavuorossa. Tietenkään en ollut edes ajatellut lapsukaisteni, sillä nyt ei ole merkitystä että pienokaisenikin on lähes täysi-ikäinen, joulukalentereja. 

Siispä tuli ihan hieman kiire. Pikkuiseni sai valmiin kynsikalenterin kaupasta, mutta koska isosiskonsa ei arvosta kosmetiikkakalenteria, enkä oikein löytänyt muutakaan joka olisi ollut neidin makuun, päädyin osatamaan nameja kaupasta. Ei karkkia, vaan hieman arjen luksusta. En nyt tietenkään voi paljastaa mitä, mutta sanotaan nyt vaikka että tekemäni Punnitse ja Säästä-kalenterin suklaakuorrutteiset olivat aikoinaan suosittuja. 

Nappasin vanhan seinäkalenterin ja taittelin sivuista pienet tötteröt jonne herkut piilotettiin. Numerot päälle ja kalenteri oli valmis. Tosin ratsastaja ehti ovesta sisään ennen kuin olin valmis, mutta ilmoitin ettei olohuoneeseen saa tulla ja jatkoin puuhastelua. 

Vielä on puolitoistatuntia huomiseen. Minä ehdin kuin ehdinkin ajoissa.

Nyt asunnossamme tuoksuu karpaloglögi, palaan varmaan tähän asiaan lähiakoina.

Joko te olette ehtineet avaamaan luukkuja?

Noitapillin jäljillä

Isänpäivää piti juhlistaa.

Tytöille pistin Facebookissa Maku-lehden reseptin Noitapilli-kääretorttuun. Neitokaiset sitten eilen illalla päättivät lähteä kauppaan, tuossa vaan oli jonkin verran erikoisia raaka-aineita, joita ei meidän lähikaupassa todellakaan ole. Onneksi ovat äitinsä tyttäriä, mitä ei löydy korvataan jollakin muulla.

Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 dl perunajauhoa
½ dl murskattuja salmiakkipalloja

Täyte:
2½ dl laktoositonta kuohukermaa
200 laktoositonta tuorejuustoa
½ dl Hagol apteekin salmiakkimikseriä
2 rkl salmiakkipallomurskaa
1 rkl kaakaojauhetta
½ dl sokeria
½ tl suolaa
½ dl vaniljakastikejauhetta

Kuorrutus:
1 dl muscovadosokeria
1 dl laktoositonta kuohukermaa
4 tl murskattuja salmiakkipalloa
2 tl mustaa elintarvikeväriä
½ tl suolaa
½ dl vaniljakastikejauhetta

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahdon sekaan. Levitä leivinpaperille ja paista noin 7 min. Kumoa paistettu pohja sokeroidulle leivinpaperille. 

Vaahdota täytteen kerma. Lisää mausteet ja tuorejuusto. Lisää kasteikejauhe. Levitä täyte pohjalle ja pyöritä tiukaksi rullaksi. Nosta viileään.

Sekoita kermaan sokeri, salmiakki, väri ja suola. Lisää lopuksi kastikejauhe. Anna levätä viileässä hetki. Levitä kääretortun päälle. Koristele. 

Vettä vaan?

Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy mitä kummallisinta tietoa.

Tällä kertaa vinkki koskee orkideoita. Sinäänsä olin jo Facebookissa lukenut kaverin sivuilta, että hän pitää orkideansa "tyhjissä ruukuissa", mutta en tullut kysyneeksi tarkempia ohjeita. Minulla nuo orkideat ovat voineet ihan hyvin, kun eräs koiristamme tuulettaa juuria vähän väliä.

Nämä perhosorkideat, joita harrastan, ovat äärettömän helppohoitoisia, mutta nyt siis tämä uusin vinkki, jonka Året Runt lehdestä löysin, on että kukkaset vaan asustelevat vesimaljakossa. Tosin, eipähän nuo luonnossakaan kovin kummoisessa "ruukussa" asustele, puun oksahaarassa tai sitten juurillaan kietoutuneena rungon ympärille.

Pitäisiköhän kokeilla? Kukat ruukuistaan, juurien huuhtelu ja sitten vaan maljakkoon oleskelemaan. Vettä sen verran että juuret peittyvät. Ilmajuuret toki jäävät vedenpinnan yläpuolelle. Kerran viikossa pitäisi juuret "pestä" ja vesi vaihtaa. Hieman erilainen ohjeistus kun kerran viikossa kastelu. Tosin meillä eivät saa edes viikottain vettä, aina välillä toki muistan kastella noita.

Maanantaina se taas aloittaa

Viidennnen päivän tehtävä oli määritellä joulu.

Tämän olisi saanut määritellä kappaleena, runona tai tekstinä, joten mennään nyt sitten tekstillä.

Suuri osa jouluani on Jouluradio! Mikä sen jouluisempaa kuin kuunella ensimmäisenä adventtisunnuntaina kello kahdeltatoista Hoosiannaa, ja tietää että tästä se adventtiaika ja joulu virallisesti alkaa. Ainakin ennen oli näin, Jouluradio aloitti virallisesti lähetyksensä ensimmäisenä adventtisunnuntaina.

Mutta mikään ei ole kuten ennen. Maanantaina Jouluradio aloittaa lähetyksensä 26:lla lähetysalueella. Tämä kattaa jo suuren osan maastamme ja nettiradio toimii sitten siellä minne radioaallot eivät tuo Jouluradioa. Nettiradiossa sitten valittavana kymmenen eri "aihealuetta". Jostakin myös kuulin tai luin että yrittävät saada nais- ja miesartistit tasapainoon. Huoh, kaikessa ei kai sentään tarvitse olla kiintiöitä?

Varmaan viritän Jouluradion ennen joulukuuta, mutta jotenkin olin kuitenkin tavallaan pettynyt kun kuin että Hoosianna adventtina ei olekaan se virallinen aloituskappale.

Niin se maailma muuttuu. Tänään koulutuksessa kerrottiin miten "teidän lapsuudessa oli vhs-kasetteja, nyt on Netflix". Tunsin itseni vanhaksi! Minun lapsuudessani oli mustavalkoinen televisio ja siinä jopa kaksi eri kanavaa! Siihen ei kuulunut kaukosäädintä. Muistan kun saimme väritelkkarin. Ja kun saimme kaukosäätimen televisioon. ei tarvinnut nousta vaihtamaan kanavaa vaan painoi vaan nappia sohvalla istuen. Taisi yksi päivä mennä vaan siihen että sääteli äänenvoimakkuutta, koska se oli niin hauskaa.  Muistan kun MTV aloitti lähetyksensä. Jopa sen kun MTV sai sen oman kanavansa. Nelonen aloitti lähetyksensä yhdellä elokuvalla päivässä. Ensimmäisenä Sound of Music. Katsoin sen isän ja äidin sängyllä maaten. Kaukosäädin kädessäni.

Olen niin vanha!

Kuva: Jouluradio.fi