Sivutiellä

Vuosi 2022 oli yllättävän hyvä kirjavuosi, vaikka siihen mahtuikin jaksoja, jolloin lukeminen tahtoi jäädä. Kirjoitin enemmän kuin koskaan, mikä vei aikaa lukemiselta, mutta enimmäkseen velttoilin lukunojatuolissani, koska väsytti, uuvutti ja masensi. Haasteista (henkisistä ja luku-) huolimatta tulin lukeneeksi 120 kirjaa, mikä on varsin mainiosti. Lukutilastoja olen esitellyt IG:n puolella , ja tässä postauksessa ajattelin tarttua joihinkin suosikkeihin. Koska olen höveli tähdittäjä ja vitosen kirjoja oli yli kolmekymmentä, päätin valita parhaat muutamasta eniten lukemastani genrestä tai ehkä pikemminkin kategoriasta, joiden nimeämisen suhteen lienen yhtä höveli kuin pisteyttämisessäkin.. P.S. Miten kuvittelin alun pitäen kirjoittavani nämä kaikki Instagramiin, postauksiahan olisi pitänyt julkaista miljoona, sillä tämä teksti on pitkä kuin nälkävuosi... No joo. Mites blogipostaukset aloitettiinkaan? Jospa vaikkapa romaaneilla.  TOP 5 romaanit vuonna 2022 1. Iida Rauma: Hävitys Kirjoit

Kirsti Kuronen: Pönttö Karisto 2017 86 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Voih! Osuvaa, hellyttävää. Täysi-ikäinen, mitä se tarkoittaa? Vasta viidesosa elämästä nähty, olettaen että saa yhtä pitkän kuin mummu Pikemminkin vajaavuotinen, ellei peräti tyhjäikäinen, ontto ja autio, kolisee ja kaikuu Säeromaani nuoruudesta, aikuiseksi kasvamisesta ja uuden elämän pelottavuudesta. On ihanaa, että nuorille kirjoitetaan runoja. Kirsti Kuronen taitaa oman tekstilajinsa, säeromaanin, vallan mainiosti. Likkojen lippaan ja Pahan puuskan tapaan myös Pönttö  on ehyt, juonellinen kokonaisuus, jonka tarina kasvaa runoissa ja niiden säkeissä. Pönttö  on kertomus nuoruudesta ja aikuisuudesta, siitä välitilasta, johon väistämättä vaipuu, kun koulut ovat ohi ja itsenäistyminen kutsuu. Luna on juuri ylioppilaskirjoituksista selvinnyt nuori nainen, joka kipuilee kasvamistaan: tekisi vielä mieli olla se sama järvenranta-merenneitotyttö, joka hän ennen oli, mutta ei oikein enää voi - tai saa,

Kirsti Kuronen:  Likkojen lipas Karisto 2011 100 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Hihi. Nuorrun.  Kirsti Kuronen osaa kirjoittaa. Ihastuin valtavasti hänen synkeän haikean toiveikkaan kaihoisaan Pahaan puuskaansa , jossa teinityttö menettää veljensä junan alle. Paha puuska  sai myöhemmin elämässäni konkreettisempia muistoja, kun lähiympäristössäni tapahtui traagisia. Toisinaan nuoret lähtevät aiemmin kuin heidän pitäisi.  Likkojen lipas  on aivan toisensävyinen runoteos. Tässäkin teoksessa runot liittyvät, joskin löyhästi, toisiinsa. Teoksen keskiössä ovat ystävykset Taika ja Aamu. Teoksen ensimmäisessä ja viimeisessä osiossa kerrotaan yhteisesti heidän ystävyydestään, kun taas kaksi keskimmäistä osiota antavat vuorollaan äänen kummallekin tytölle.  Likkojen lipas on runoteos naiseksi kasvamisesta. Runot kertovat nuoruudesta: koulusta, meikeistä, ideoleista, kavereista, kasvamisesta, vapaudesta. Yhtenä päivänä sitä huomaa, että enää ei olekaan lapsi: (--) peace ja l

Ensimmäiseen blogivuoteeni on mahtunut huima määrä kirjoja ja lukuelämyksiä. Opin lukemaan tuoretta kirjallisuutta ja jatkoin vieraisiin kulttuureihin tutustumista. Olen poiminut matkan varrelta muutaman minulle erityisen tärkeän kirjan. Näihin kaikkiin liittyy paljon tunteita, ajatuksia ja muistoja. Petri Tamminen: Meriromaani Lukuvuoteni kohokohta! Petri Tammisen Meriromaani on tiivis, toteava ja tosi. Se on toteamus elämän arvokkuudesta ja vastoinkäymisten kohtaamisesta. Ihastuin romaaniin niin paljon, että hankin sen vastikään omaan kirjahyllyyni. Aion lukea sen ensi vuoden puolella uudestaan. Suosittelen lahjaksi, pohdittavaksi ja analysoitavaksi.  Kirsti Kuronen: Paha puuska   Meriromaanin lisäksi ostin Pahan puuskan . Se oli vaikuttava runo- ja tarinaelämys. Runoutta ja taidetta parhaimmillaan, ja olen ottanut tämän mukaan oppitunneillenikin. Postaukseni yhteydessä pohdin, miksi nuorilla on niin paha olla ja miksi emme huomaa sitä. Toukokuun alussa pohdin a

Kirsti Kuronen: Paha puuska Karisto 2015 75 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Oh. Sydämeenkäypä, mykistävä. Nuori tyttö, suru veljen itsemurhasta. Kipeän kauniita runoja. Menetys: Kurosen runokokoelma kulkee yhden surun läpi. Veljen itsemurha hajottaa koko perheen, pitkäksi ajaksi. Heti kokoelman toisessa runossa todetaan: Jo vuosi siitä/eikä kukaan ole jaloillaan. Aika on pysähtynyt, elämä, perhesuhteet repeilleet, ensin lähti veli, sitten isä muutti muualle. Yksinäiselle minäkertojalle lohtu muodostuu kivellä istumisesta, siellä velikin oli, veljen kanssa puhumisesta. Paha puuska käsittelee vahvasti sitä, miten ihminen kaipaa menetykselle syytä, haluaa ymmärtää sellaisetkin asiat, joita ei ehkä koskaan voi todella ymmärtää.  Tiheä: Kurosen runoissa on tiheä tunnelma. Säkeistöt vaihtelevat lyhyistä pitkiin, tyhjät rivit säkeistöjen välissä tulvivat pysähtyneisyyttä, merkityksiä. Runsaat säkeistöt tiivistävät tunnelmaa, elämä nopeutuu, menee ohi tuosta vain, kaikki tapahtuu

Kirsti Kuronen: Ammeiden aika Robustos 2013 210 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Toiveikkaan runollinen. -           Miten se tapahtui? -           Ehkä keltainen on lämpöisempi. -           Äiti! Kuulit kysymyksen. -           Mitä niitä vanhoja jauhamaan. -           Tässä talossa on jotain. -           Täällä on teidän perhe. -           Ei, vaan jokin kurja asia, joka tulehduttaa. Vaikea selittää. Ihan varmasti se tulee menneestä. Syöpään sairastunut nainen, kylpylä, haaveita. Taustalla menneisyyden haamuja, sukusalaisuuksia. Kiinnostus: Kirsti Kuronen on noussut puheenaiheeksi Pahan puuskan ilmestyttyä. Nimenä Kuronen kuulosti minusta tutulta, mutta lähempi tarkastelu paljasti, etteivät nuortenkirjat olleet sittenkään tulleet minulle tutuksi, aikuisten romaaneista puhumattakaan. Paha Puuska vaikuttaa niin kiinnostavalle, että se päätyi uudelle TBR-listalleni. Ammeiden aika taas lähti mukaani kirjastosta kansikuvan perusteella. Etenevän kirjan vuoden