Sivutiellä

Tarita Ikonen: Kylmyyden monologi Kirjokansi 2018 105 s. Pisteitä: 5/5 Tarita Ikosen runokokoelma Kylmyyden monologi  on terapeuttista luettavaa. Viimeinkin joku on osannut pukea sanoiksi sen, miltä minustakin tuntui silloin, kun minua kiusattiin. Kylmyyden monologissa  puheenvuoron saa rajusti kiusattu nuori, jonka ainoa selviytymiskeino on haaveilla siitä, miten hän saattaa kiusaajansa hengiltä.  Ikonen ei käsittele sanoja varoen vaan nimenomaan niiden voimaa painottaen. Kylmyyden monologi  on kielellisesti vahvaa, vaikka voisikin olla toisinaan hiotumpaa. Ikonen tavoittaa kuitenkin osuvasti ne vähättelevät fraasit, joilla kiusattujen kokemukset jätetään omaan arvoonsa. Osa Ikosen kielitaituruutta ovat genre- ja intertekstuaalisuusleikit. Eräs runo on muodoltaan peli, jossa kiusaaja ja kiusattu pelaavat vastakkain ja jossa uhri joutuu jatkuvasti kohtaamaan epäoikeudenmukaista, sattumanvaraista väkivaltaa. Toinen runo puolestaan mukailee Isä meidän ...

Julie Maroh: Blue is the warmest color Arsenal Pulp Press 2015 (2010) 156 s. Pisteitä: 5/5 Blue is the warmest color  on kertomus rakkaudesta, itsensä löytämisestä ja surusta. Se on Clementinen ja Emman rakkaustarina, kertomus siitä, miten he tapasivat toisensa. Tarina alkaa pysäyttävästi: Emma istuu yksin bussissa ja lukee Clementinen kirjoittamaa kirjettä. Lukijalle paljastetaan, että Clementine on jättänyt kirjeen luettavaksi kuolemansa jälkeen; Emma on nyt yksin. Clementinen päiväkirjat johdattavat Emman parin menneisyyteen. Nykyhetki on kehyskertomus, jota vasten Emman ja Clementinen tapaaminen painautuu. Päätarina käsittelee Clementinen nuoruutta, seksuaalisuuden löytämistä ja naiseen, Emmaan, rakastumista. Blue is the warmest color  riuhtoo lukijaansa, paljastaahan jo alkuasetelma, että rakkaustarina päättyy traagisesti. Liian tuskallinen teos ei kuitenkaan ole - ennemminkin se korostaa rakkautta, joka on tehnyt molempien naisten elämän merkityksel...

Feministisellä lukumaratonillani tartuin viimein nuortenkirjaan, jota minulle on suositeltu monesti aiemminkin. Muistan lueskelleeni tätä joskus yläasteella mutta jättäneeni kirjan sitten kesken. Romaani kertoo Melindasta, hiljaisesta, arasta ja ahdistuneesta teinitytöstä. Lukio ei suosi häntä, ja yksinäisyys vaivaa. Taustalla on salaisuus, josta raotetaan lukijalle palasia kerrallaan. Kuvaamataidolla on keskeinen rooli Melindan elämän helpottumisessa, ja vähitellen menneisyyden tapahtumat alkavat paljastua kanssaeläjillekin. Pidin romaanissa eniten siitä, että se, Fangirlin tapaan, on ottanut päähenkilökseen tytön, joka ei ole sosiaalinen, suosittu tai loistava kaikessa. Ahdistus kuultaa Melindasta läpi, ja kiusaamisesta ja syrjimisestä Andersen kirjoittaa osuvasti. Kohtaus, jossa eräs henkilö ilmoittaa Melindalle, ettei ystävyys enää jatku, on yksi raastavimmista, joita olen lukenut. Andersenin puusymboliikka toimii hyvin. Kuvaamataidon tunnilla Melinda saa aiheekseen ty...

Minua on ahdisteltu. Minulle on lähetetty seksuaalisssävytteisiä viestejä, vaikka olen kieltänyt ottamasta yhteyttä. Minua on syytetty siitä, että olen joutunut ahdistelun kohteeksi. Minua on moralisoitu seksin ajattelemisesta ja sen harrastamisesta. Minulle on sanottu, että äidinkielen opettajaksi olen yllättävän hyvännäköinen. Olen kuullut raiskausvitsejä. Huonekalumyyjä on kutsunut minua ostotilanteessa "hoikaksi mutta muodokkaaksi". Puhelinkaupassa miesmyyjä sanoi, että olen tyhmä, jos en ymmärrä hänen kertomaansa asiaa. Miehet ovat katsoneet minua ja kehoani alhaalta ylös ja takaisin. Minua on koskettu luvattomasti baarissa. Naispuoliset tuttavat ovat sulkeneet minut "kuka on seuraava äiti tai avioituva" -keskustelusta ja markkeeranneet äitiyden ja avioliiton naiseuden ydinpylväiksi. Hoikkuuttani on kommentoitu. Miespuolinen ystäväni on sanonut minua lihavaksi (painoin korkeintaan 55 kiloa) ja todennut, että hänellä on oikeus sanoa niin. Humalassa ollut mies...

Mooses Mentula: Jääkausi WSOY 2016 263 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Arg. Vihainen.    -Sinulla ei nyt ole koiraa viikkoon. Annat sen vaellella orpona piruna. Et huomioi mitenkään, vaikka se kuinka vinkusi. Taka-ajatuksena on saaha se epävarmaksi. Sillon se hakkee huomiota miellyttämällä, kouluttaja tiivisti. Kouluttaja jatkoi ohjeistustaan, mutta Helmiltä meni loput ohi. Hän oli ymmärtänyt tärkeimmät: pahuus oli vahvuutta ja miellyttäminen heikkoutta. Ihminen on ihmiselle susi. Se tulee väistämättä mieleen Mooses Mentulan uutuusromaanista Jääkausi , joka käsittelee kiusaamista ja sen seurauksia. Itse kutakin hahmoa kiusataan. Helmi siirtyy uuteen kouluun, mutta ei löydä paikkaansa sieltäkään. Maisasta saisi seuraa, mutta tytön erilaisuus hävettää Helmiä. Juha menettää asemansa koulun reiluimpana opena. Romaanin keskivaiheilla Jääkausi kääntyy Juhan tarinaksi. Opettajatkin voivat joutua silmittömän kiusan kohteeksi, romaani julistaa. Aikuiset joutuvat...

Katarina von Bredow: Liian iso rakkaus Otava 2005 (2004), Voltti-sarja 333 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Äääh! Niin söpöö! Kuuntele:  Taylow Swift - Love Story Saako parhaan ystävän ihastukseen koskea? Mitä tehdä poikaystävälle, jonka kanssa ei halua olla? Kuinka selvitä äidin ja sitten äitipuolen lähdöstä? Miten auttaa pikkuveljeä ja kestää isää?   "Sitten hän oli yhtäkkiä luonani, ja minä kiedoin käsivarteni hänen kaulaansa ja tunsin miten muuri vihdoinkin suli pois kehojemme välisessä lämmössä. Hän suuteli minua, piteli minua hiuksista ja painoi kasvoni omiaan vasten, ja me suutelimme kauan sillä tavalla, hyvin, hyvin lähekkäin, ja joka ikinen solu minussa kääntyi ja rimpuili häntä kohti. Älä lopeta, ajattelin. Älä päästä irti, älä enää koskaan päästä minusta irti." Aloitan aikamatkani lapsuusajan lukukokemuksiin Katarina von Bredowin nuortenromaanilla Liian iso rakkaus . Se muistui sattumalta mieleeni, kun etsin vanhempieni luota hyvää luettavaa. Kyse on tein...

Gulps. Nyt on otettava askel taaksepäin, niiattava vähän ja arkailtava hetki, onko postauksen otsikko vähän turhan mahtipontinen. Mihinkään helppoon aiheeseen en itseäni työnnä, kun käyn pohtimaan yhden suomaisen klassikon, Huojuvan talon, naiskuvaa.  Olin lukiessani sillä tavalla tietoinen tarinasta, että osasin arvata sen synkkyyden ja keskeiset teemat (perheväkivalta, alistaminen, halveksunta ja nainen kaiken tämän alla). En kuitenkaan ollut tutustunut juoneen tarkemmin, ja toisenlaistakin lopetusta olisin saattanut uumoilla. Ennen kuin aloitan muutamat kovahkot sanani naisten alistamisesta, on todettava, että kaikesta kauheudestaan huolimatta Huojuva talo hurmasi minut. Se vei vieraaseen maailmaan vähän kuin kaukaisemmat, ulkomaiset kirjat, se pakotti katsomaan kauheuksia, joita kenenkään ei tulisi kokea, ja se sai huokaamaan maailman toivottomuutta. Huojuvan talon synkeys pitää otteessaan, kuristaa, ahdistaa ja surettaa (tarvitsin pariin otteeseen halauksen rakkaaltani,...

Craig Thompson: Blankets Top Shelf Production 2003 582 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Wou. Kuuntele: Walking in the air Olen viettänyt viikonloppua, jolloin luen vain poikaystäväni hyllystä. Sohvalle oli jäänyt sarjakuvakirja, jota hänelle oli suositeltu. Ihailin teoksen kaunista kantta, ja huomasin, että kyse on Craig Thompsonin Blankets -teoksesta. Koska Habibi oli minulle aikanaan iso elämys, en voinut vastustaa kiusausta. Ahmaisin Blankets -sarjakuvaromaanin sunnuntaisina iltapäivän tunteina. Blankets on tarina sisaruudesta, uskonnosta ja ensirakkaudesta. Se on Thompsonin omaelämäkerrallinen kertomus, joka alkaa lapsuudensängystä, veljesten keskinäisestä peittotappelusta. Thompsonin perhe on uskonnollinen, elämä rajattua, ja lapsia pelotellaan synnillä. Kun Craig sitten rakastuu, suhde perheeseen ja uskontoon muuttuu. Habibin kaltaisen uniikin, silmiä avartavan teoksen jälkeen mikä tahansa sarjakuvaromaani ei tunnu huikaisevalta. Minua vaivasikin lukiessa tu...

Seppo Jokinen: Rahtari CrimeTime 2016: 375 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hei taas, Koskinen! "Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?" Uusin Koskinen: pahoinpitely, rekan alle jäänyt mies, outoja kolareita... Kevätkiireet on viimein voitettu - työt loppuvat ensi viikolla, ja palaan taas opiskelijaksi. Viimeaikaiset säät ovat jo tuntuneet kesälomalta, ja ehkä siksikin olen tarttunut innokkaasti dekkareihin. Hiltusen romaani ilahdutti minua parisen viikkoa sitten, mutta sen jälkeen kaikki lukeminen on tahmonut. Jokista olin haikaillut luettavakseni, ja viimein sain pikalainan kirjastosta käsiini.  Ensimmäinen, tärkein ajatukseni tästä kirjasta on: Jokinen on lyömätön, mitä tulee Sorin maailmaan tutustuttamiseen. Rahtaria on helppo lukea, vaikkei Koskinen olisikaan tuttu tämän kymmenistä aiemmista seikkailuista: edellisistä osista ei paljasteta liikaa ja keskeiset hahmot esitellään napakasti. Toisaalta Rahtari houkuttaa niitäkin, joille Koskinen on jo hahmona tuttu. Rom...

Chester Brown: En koskaan pitänyt sinusta HuudaHuuda 2012 (1994) Suom. Hans Nissen 191 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Niin...haluan kuulla lisää. Sarjakuvaromaani nuoruudesta, koulukiusaamisesta, teinirakkaudesta ja mielenterveysongelmista. Paino:  Brownin sarjakuvaromaani käsittelee painavia asioita. Vajaassa kahdessasadassa sivussa perehdytään koulukiusaamiseen, yksinäisyyteen, teinirakkauden ongelmiin, epävarmuuteen ja mielenterveysongelmiin. En koskaan pitänyt sinusta on omaelämäkerrallinen tarina, mutta sen elementit tarjoavat helposti samastumiskohteita laajemmalle yleisölle. Nuoruus on, no - nuoruutta.  Vilkaisu: Brown käsittelee teoksessaan tärkeitä aiheita, piirtää tyylikkäästi, yksinkertaisesti ja pysäyttävästi, mutta En koskaan pitänyt sinusta on nopeasti lukaistu. En tiedä, käytänkö sarjakuvien lukemiseen väärää lukutekniikkaa: muistan jo lapsuudesta, miten serkut lukivat Aku Ankkaa pidempään kuin minä, jäivät tarkastelemaan jokaista kuvaa. Minä en o...