Aloitan ja lopetan tämän postauksen samalla virkkeellä: Kiitos, Yaa Gyasi, että sain kuulla tämän tarinan. Olen nieleskellyt, kauhistellut, ajatellut, tuntenut ja muuttunut - Gyasin esikoisteos Homegoing on aiheuttanut minussa sellaisia väristyksiä, että en oikein tiedä, mitä sanoisin. Homegoing on romaani suvusta ja sukupolvista, perheistä ja perinnöstä ja - ennen kaikkea - tuskasta ja taakasta, joka kantautuu sukupolvelta toiselta. Romaani alkaa 1700-luvulta, jolloin sisarukset Effia ja Esi ovat syntyneet. Sisarukset eivät tapaa toisiaan, eivätkä heidän kohtalonsa kohtaa: Effia päätyy orjakauppiaan vaimoksi, Esi myydään orjaksi. Alkaa sukutarina, jossa sukuhaarat kilpailevat omaa kohtaloaan vastaan. Gyasin romaanissa merkittävää on sen rakenne. Kukin luku kattaa yhden sukupolven, ja vuoroin käsitellään Effian, vuoroin Esin perillisiä. Jokainen luku rakentuu tarinaksi, jossa tutustutaan yhteen suvun jäsenistä ja seurataan sitä, miten orjuus, rasismi ja köyhyys seuraavat