Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella ystävyys merkityt tekstit.

Tuhon ja toiveikkuuden saaret: Vappu Kannaksen Kirjeitä Japaniin

Vappu Kannaksen romaani Kirjeitä Japaniin on minulle henkilökohtaisesti tärkeä: olen menettänyt viime vuosia, Kannasta lainatakseni, ystäviä kuin jotkut hanskoja. Osan kanssa ero on ollut prosessi, toisista olen luopunut jo nuoruudessani. Ystäväerot sattuvat kamalasti, enkä ole aiemmin lukenut niistä paljoakaan. Loogisesti ajateltuna: jos minä olen menettänyt nämä asiat, on hänenkin täytynyt menettää jotain. Tulen siihen johtopäätökseen, että hän on menettänyt minut. Kannaksen romaanissa nimetön kertoja kirjoittaa kirjeitä Japanissa asuvalle ystävälleen ja reflektoi, mitä tunteita ystäväero herättää. Keskeisenä osana Kannaksen romaania on ystävien aiemmin tekemä matka, jonka päätteeksi ihmissuhde on alkanut hapertua.  Luin Kannaksen romaanin kanssa samanaikaisesti Lintukodon rannoilta -artikkelikokoelmaa, jonka teksteissä analysoitiin saaren merkityksiä suomalaisessa kirjallisuudessa. Tässä postauksessa pohdin, artikkelikokoelmaan nojaten, millaisia merkityksiä saari saa Kirjeitä J...

4 + 6 = miksi luin Taikurin ja taskuvarkaan loppuun, vaikkei minun oikeastaan tehnyt mieli

Taikuri ja taskuvaras on trilogian avausosa, jossa Mina, entinen aatelislapsi ja nykyinen kadulla asuva taskuvaras, saa uuden tilaisuuden parempaan elämään, kun Tom pelastaa hänet lahosta liiteristä. Tom osoittautuu taikuriksi ja keksijäksi, joiden taidoissa on jotakin, joka ei sovi 1890-luvun loppuun. Mina palkataan Tomin apuriksi - tai oikeastaan taloudenhoitajaksi, mutta arkensa ohella kaksikko pääsee todistamaan, miten erilaiset koneet on herätetty elollisiksi olennoiksi. Tässä postauksessa pohdin, miksi luin teoksen loppuun, vaikka monet sisältöratkaisut saivat minut pohtimaan, jaksanko todella lukea kirjaa.  Syyt, joiden takia luin Anniina Nikaman Taikurin ja taskuvarkaan loppuun 1)   Halusin tutustua nuorten fantasiaan Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras WSOY 2018 415 s. Pisteitä: 2/5 Tuntuu siltä, että suurin osa nykyään julkaistuista nuorten kirjoista sijoittuu fantasiamaailmaan tai ainakin kirjoissa on maagisen realismin elementtejä. Halusi...

Pride-viikon lukuvinkki: Välimatkoja

Nina LaCour: Välimatkoja Karisto 2018 (2017) Suom. Leena Ojalatva Kansi: Samira Iravani / Sakari Tiikkaja 232 s. Pisteitä: 5/5 Kaunis kansi ja kustantajan markkinointi yksinäisyyttä käsittelevästä kirjasta saivat minut epäröimättä varaamaan Nina LaCourin romaanin Välimatkoja kirjastosta. Vastikään suomeksi julkaistu teos kertoo Marinista, joka on menettänyt isoisänsä ja paennut muita läheisiä ihmisiään. Hyvälle ystävälleen Mabelille hän ei ole vastannut kuukausiin. Tarina lähtee liikkeelle hetkestä, jolloin Marinin ja Mabelin on jälleen aika kohdata, mutta olennainen osa teoksen rakennetta ovat myös takaumat edelliseen kesään ja sen tapahtumiin.  Välimatkoja  käsittelee ihmissuhteita, niiden läheisyyttä ja niistä etäytymistä. Isoisän kuolema ja sen myötä paljastuneet asiat ovat olleet Marinille niin kova kolaus, ettei hän ole pystynyt lähestymään ystäväänsä. Surutyö on kesken, ja se heijastelee koko romaanista: Marin ei ole pystynyt sulautumaan osaksi opis...

Futistunnelmaa nuortenkirjallisuudesta: Mika Wickströmin Meidän jengin Zlatan

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan WSOY 2016 200 s. Pisteitä: 3/5 MM-kisojen kunniaksi raahasin kirjastosta läjäpäin futiskirjallisuutta - halusin perehtyä siihen, miten nuortenkirjoissa kuvaillaan jalkapalloharrastusta ja pelaamista. Kuten viime postauksessa tulikin mainittua, Anneli Kannon Tulikärpäset  on yksi mauttomimmista, loukkaavimmista ja rasistisimmista lastenkirjoista, joita olen koskaan lukenut. Mika Wickströmin romaanistakin voi feministi poimia jotakin kritisoitavaa, mutta kokonaisilme Meidän jengin Zlatanissa  on parempi kuin "tytöille suunnatussa" Tulikärpäsissä .  Vuonna 2016 ilmestynyt Meidän jengin Zlatan on nuorille, erityisesti pojille, suunnattu romaani, jossa keskustellaan jalkapallosta, ystävyydestä ja perhesuhteista. Teos aloittaa sarjan, jonka jatko-osa ilmestyi viime vuonna. Avausosassa seurataan Arsan ja Karrin ystävyyttä: Arsa pelaa huonommassa futisjoukkueessa, kun taas Karri on, lahjakkaampana, siirtynyt parempaan joukkuee...

Feministinen nuortenkirjavinkki: Erika L. Sánchesin I Am Not Your Perfect Mexican Daughter

Erika L. Sanches:  I Am Not Your Perfect Mexican Daughter Alfred A. Knopf 2017 341 s. Pisteitä: 4/5 Erika L. Sanchesin romaani I Am Not Your Perfect Mexican Daughter  on noussut monesti esiin, kun olen etsinyt itselleni jotakin feminististä luettavaa. Tämä viime vuonna julkaistu teos on nuortenromaani, joka käsittelee maahanmuuttajuutta, rodullisuutta, traumoja ja mielenterveyttä. Romaanin keskiössä on kuitenkin suru: Julian hyvätapainen sisko Olga on menehtynyt, ja meksikolaislähtöinen perhe on kriisissä. Julia epäilee, että sisko ei ollut ainoastaan sitä, miltä hän perheestään vaikutti, ja kamppailee surunsa kanssa selvittämällä, kuka sisko oikeastaan oli.  Vaikka perhekriisin tapahtumat saavat alkunsa traagisesta kuolemasta, Sánches ei hukuta lukijaa suruun. Sen sijaan romaanissa pohditaan sitä, miten perhesuhteet muuttuvat tai kärjistyvät, kun jotakin traumaattista tapahtuu. Surun ohella Sánchesin romaanin keskeinen tematiikka kohdistuukin äidin ja ty...

Raina Telgemeier: Hymy

Raina Telgemeier:  Hymy Twinsy 2015 (2010) 213 s. Suom.Suvi Clarke Pisteitä: 4/5 Hammashoito on minulle tärkeä aihe. Joitakin vuosia sitten kävin läpi pitkän hammashoito-operaation: purentaani korjattiin leukaleikkauksella, mitä edelsi kahden vuoden hammasrautajakso. Ajatus aikuisiän oikomishoidosta tuntui ensin kamalalle, mutta kun viimein sain raudat suuhuni, olin ylpeä siitä, että uskalsin lähteä prosessiin. Kun sitten kuukausien kiristelyjen jälkeen pääsin viimein leikkaukseen, edessä oli melkoinen muutos. Kolmessa tunnissa kirurgi ehti tehdä ihmeitä: näytän nykyään erilaiselta kuin ennen. Hammasrivistöni on nykyään tasainen ja purenta kohdillaan. Uskallan hymyillä vapautuneesti, ja rakastan uusia poskipäitäni, joita minulla ei ennen ollut. Koska olen kokenut hammaslääkärissä kävijä, halusin tarttua Raina Telgemeierin nuorille suunnattuun sarjakuvaromaaniin Hymy . Se kertoo tekijänsä omaelämäkerrallisen tarinan oikomishoidosta: siitä, miten Raina menettää kak...

Estelle Maskame: Heittäydy, jos uskallat

Estelle Maskame:  Heittäydy, jos uskallat Gummerus 2018 (2017) Suom. Sirpa Parviainen 312 s. Pisteitä: 2/5 Heittäydy, jos uskallat kertoo MacKenzien ja Jadenin tarinan. Kyse on kertomuksesta, jossa ei puhuta vain rakkaustarinasta vaan myös surusta, kuolemasta ja läheisten menettämisestä. Jaden ja tämän sisko Danielle ovat menettäneet vuosi sitten vanhempansa rajussa kolarissa, ja MacKenzie on lakannut pitämästä yhteyttä sisaruksiin, vaikka oli ihastunut Jadeniin ja ystävystynyt Danin kanssa. MacKenzie päättää kuitenkin voittaa ahdistuksensa ja lähestyä sekä Jadeniä että Dania.  On ilahduttavaa, että Maskame käsittelee teoksessaan surua ja menettämistä. Romaanissa paljastuu, että Kenzien oman perheen tragedia on vaikuttanut siihen, miksi tyttö ei ole lähestynyt Hunterin sisaruksia. Maskame puhuu kirjassaan siitä, miten vaikea omaa ja toisten surua on kohdata. Teos esittelee sitä, miten ystävät kaikkoavat traagisissa tilanteissa mutta ei oikeastaan tuomitse pa...

Sinuun minä jäin - vapaapäivän täydellinen päiväuni

Mhairi McFarlane: Sinuun minä jäin HarperCollinsNordic 2017 (2012) Suom. Hanna Arvonen Kansi: Jenny Liljegren/ Shutterstock 412 s. Pisteitä:5/5 Tunnelma: Aaah, romanttista! <3 Annan harvoin - jos koskaan - chick lit -kirjoille viittä tähteä. Kaavamainen juoni, litteät hahmot ja jäykkääkin jäykemmät sukupuoliroolit ahdistavat, vaikka romanttista kertomusta elämäänsä kaipaisikin. Mhairi McFarlanen Sinuun minä jäin  ei ehkä poikkea genresisaruksistaan mutta onnistui silti hurmaamaan minut. Kaipasin romanttista rakkaustarinaa, ja sellaisen sain. Jos ole aina inhonnut viihdekirjallisuutta, ei ehkä kannata odottaa tältäkään liikoja, mutta jos kaipaat kevyttä, rakastettavaa, laadukasta hömppää, McFarlaneen kannattaa tarttua. Sinuun minä jäin on kertomus kahdesta entisestä ystävyksestä, Rachelista ja Benistä. Jo alusta asti on selvää, mitä tulee tapahtumaan, kun kaksikko kohtaa kymmenen vuoden jälkeen; tottahan McFarlane on kirjoittanut rakkaustarinan. Lukemisen ytim...

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos! Schildts & Söderströms 2014 (2012) Suom. Outi Menna 389 s. Pisteitä. 3/5 Huumorin kyllästämä Kakkua, kiitos!  on Ehtoolehto -sarjan ruotsalainen storasyster. Konsepti on Minna Lindgrenin kirjoista tuttu: vanhukset kyllästyvät siihen, miten heitä vanhainkodissa kohdellaan ja miten passiivisiksi heidät lääkitään. Aktiivisen roolin löytääkseen Kakkua, kiitos! - romaanin Keinutuolikopla (Märta, Harava, Nero, Stina ja Anna-Greta) päättävät, että heidän on aika ryhtyä rikollisiksi. Viisikko ei ole varsinaisesti rahanahne, vaan heitä motivoi se fakta, että vankiloissa on paremmat elinolosuhteet kuin palvelutaloissa.  Ingelman-Sundbergin romaanin lähtökohdat ovat hauskoja ja luovia. Kukapa yhdistäisi vanhuksia ja rikollisuutta? Vanhukest nähdään ja kuvataan usein hauraina, passiivisina autettavina, joiden elämästä työikäinen yhteiskunta voi määrätä. Nämä ongelmakohdat tulevatkin esiin Kakkua, kiitos! -romaanissa, jo...

Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo

Lapsuudenkotini kirjahyllyssä on levännyt kymmenisen vuotta muun unohdettu kirja. Se on kirja, jonka lukemisen aloitin teini-ikäisenä mutta joka sittemmin jäi kesken. Muistan rakastaneeni Tuulen varjoa  mutta ahdistuneeni sen paikoin jännittävistä juonenkäänteistä. Luin teoksen lukioiässä lähes loppuun saakka, mutta viimeistä ratkaisua en saanut koskaan tietää. Kun viimeksi vierailin vanhempieni luona, päätin, että on aika yrittää uudestaan. Tällä kertaa tempauduin romaanin mukaan, ja voi, miten siitä pidinkään! Tuulen varjo  on monisäikeinen romaani kirjoista, ystävyydestä, perhesuhteista ja rakkaudesta. Se on myös tarina vallasta, voimasta ja väkivallasta, kostosta. Ruiz Zafon käsittelee teoksessaan monia teemoja mutta kutoo ne yhteen. Tietyllä tavalla Tuulen varjo on kuin elämä: polveileva, välillä turvallisesti etenevä, välillä arvaamaton. Toisinaan lukija eksyy väistämättä Tuulen varjon  sivuihin eikä aavista, mitä seuraavaksi tapahtuu. Romaanin tapahtumat saavat...

Zoe Sugg: Girl Online omillaan

Äikänopettajuus on hyvä tekosyy sille, että ajaudun nuortenkirjaosastolle säännöllisesti. Oikeasti saatan kipuilla aikuistumisen kanssa ja nostalgisoida omaa nuoruuttani - siirtymä opiskelijasta opettajaksi on saanut minut tuntemaan itseni ikäistäni vanhemmaksi. (Kyllä, myönnän kauhistelleeni nykyajan nuorten käytös- ja pukeutumistapoja.) Oli miten oli, välillä on hauska tarttua nuortenromaaneihin, jopa niihin viihteellisimpiin.  Girl Online omillaan  on kolmas osa Zoe Suggin Girl Online -sarjasta. Hihittelin vuosi sitten ensimmäiselle osalle, mutta toinen osa puudutti ja jäi kesken. Ei siinä mitään - kolmanteen osaan pääsee mukaan ihan hyvin. Noah on kadonnut Pennyn elämästä, ja Penny keskittyykin ystävyyssuhteisiin: viettää aikaa parhaan ystävänsä Elliotin kanssa ja päätyy matkustamaan Meganin luo Lontooseen. Lontoon taidekoulusta löytyy paitsi kiinnostava valokuvaajapoika, myös aineksia ihmissuhdesotkuihin. Lopulta Penny joutuu pohtimaan, kuka oikeastaan on aito ystävä...

Sarah Crossan: Yksi

Sarah Crossan ei suotta ujostele vaan kirjoittaa Yksi -romaanissaan aiheesta, josta ei paljoa puhuta: siamilaisista kaksosista. Nuortenromaani tarttuu yhteenkasvamisen ja erilaisuuden tematiikkaan, käsittelee normaaliutta ja ihmisten oikeutta elää tavallista elämää. Grace ja Tippi ovat 16-vuotiaat siamilaiset kaksoset, jotka ovat tottuneet jakamaan koko elämänsä toistensa kanssa. Fyysinen erilaisuus tekee tavallisesta arjesta kuitenkin vaikean: ihmiset tuijottavat, arkiset askareet ovat hankalia, ja perhe on joutunut panostamaan koko omaisuutensa tyttöjen lääketieteelliseen hoitoon. Yksi alkaa tilanteesta, jossa sisarukset siirtyvät kotiopetuksesta julkiseen, yksityiseen kouluun ja joutuvat väistämättä kohtaamaan sen, miten ulkomaailma heitä kohtelee. Romaanin käännekohdan päätös puolestaan liittyy siihen, miten sisarukset järjestävät yhteiselämänsä tulevaisuudessa.  Sarah Crossan: Yksi S&S 2018 (2015) Suom. Kaisa Kattelus Kansi: Aino Ahtiainen 439 s.  ...

Roberto Bolano: Puhelinkeskusteluja

Roberto Bolano: Puhelinkeskusteluja Sammakko 2017 (1997)  Suom. Einari Aaltonen Ulkoasu: Riikka Majanen 242 s. Pisteitä: 4/5 "Ystävystyin Sensinin kanssa epäilemättä erikoisissa merkeissä. Olin siihen aikaan vähän yli parikymppinen ja rytiköyhä. Asuin Gironan lähistöllä ränsistyneessä talossa, jonka siskoni ja lankoni olivat jättäneet minulle muuttaessaan Meksikoon, ja olin juuri menettänyt työni barcelonalaisen leirintäalueen yövartijana, joten minulla oli vaikeuksia nukkua öisin." Olen palannut pitkästä aikaa novellien äärellä. Paluu onnistui mainiosti Roberto Bolanon, chileläisen kirjailijan, puhuttelevalla kokoelmalla Puhelinkeskusteluja.   Novellikokoelman avausosastossa keskeisiksi aiheiksi nousevat taide ja kirjoittaminen. Avausnovelli Senseni on itsetietoinen tutkielma kirjoittamisesta ja siitä, miten kirjeiden kautta voi muodostaa tärkeiltä tuntuvia ihmissuhteita. Toinen osasto tarjoaa rikoksiin ja jännitteisiin liittyviä kertomuksia. Tyyliltää...

Kyung-sook Shin: Jään luoksesi

Kyung-sook Shin:  Jään luoksesi Into 2017 (2010) Suom. Taru Salminen Kansi: Nina Kairisalo 301 s. Pisteitä: 5/5 Kunpa meille tapahtuisi vain asioita, joista voisimme kysyä miten ja miksi . Kuinka monta kertaa olet pohtinut sitä, miksi olet menettänyt läheisesi? Kuinka monta kertaa olet kaivannut ihmistä, joka ei ole enää elämässäsi läsnä?  Korealainen Kyung-sook Shin on kirjoittanut yhden viime vuoden parhaimmista ihmissuhderomaaneista. Jään luoksesi  on kivuliaasti kaipaava, menneisyyteen palaava romaani, joka käsittelee kipeitä ystävyyssuhteita ja ystävien traagisia kohtaloita.  Romaanin kehyskertomuksen muodostaa nykyhetki, jossa Jeong Yun saa soiton mieheltä, joka oli hänen ystävänsä ja nuoruudenrakastettunsa. Yhteinen tuttava, professori Yun, tekee kuolemaa. Jeong Yun palaa muistoissaan nuoruuteensa, jossa hän tutustui Myeong-seoon ja Miruun.  Jään luoksesi  -romaani sijoittuu Jeong Yunin nuoruuteen. Romaanin keskeiset ta...

Anne Leinonen: Kirjanoita

Anne Leinonen: Kirjanoita WSOY 2017 228 s. Pisteitä: 4/5 Aura tunsi  taikuuden. Sanat nousivat ilmaan ja hyökkäsivät miehen luoman ilmiön kimppuun. Sanoissa, niiden rytmissä ja järjestyksessä, oli tenhoavaa voimaa. Harhainen, riitasointuinen todellisuus murtui ja alkoi kutistua kasaan. Mutta samalla kun taika puri, vastavoimat hyökkäsivät paperin kimppuun. Sen ympärille muodostuneet voimakentät romahtivat. Sanat leimahtivat ja katosivat kirjain kirjaimelta pois, kunnes koko liuskan täyttävässä runossa oli aukko juuri noiden kahden säkeen kohdalla. Paperikin alkoi reunoiltaan hapertua ja karista maahan, kuin se olisi ollut tuhkaa. Pian Pyryn kädessä oli repaleinen arkki, josta puuttui kulmat ja osa sisällöstä. Anne Leinosen Kirjanoita  avaa kirjaparin, jonka keskiössä ovat fantasia, taikuus ja kirjat. Aura, 17-vuotias nuori nainen, saa kesätyön Menetettyjen unelmien talosta, jossa hänelle avautuu toinen todellisuus: on olemassa noitia ja taikuutta. Myös hänen om...

Emily Rodda: Hiljaiset metsät

Emily Rodda: Hiljaiset metsät. Deltoran vyö 1 Tammi 2007 (2000) 155 s. Pisteitä: 4/5 Australialainen lasten- ja nuortenkirjailija Emily Rodda tuli vastaani, kun etsin oseanialaista luettavaa HelMet-haasteeseen. On tunnustettava, että valikoin Roddan teoksen lukemistooni lähinnä siksi, että Hiljaiset metsät  vaikutti sopivan lyhyeltä luettavalta - mutta valinta ei osoittautunut hullummaksi.  Hiljaiset metsät  aloittaa lapsille (ehkä noin 10-12-vuotiaille) suunnatun fantasiasarjan, jossa Lief ystävineen koettaa pelastaa muuan kuningaskuntaa. Sarjan aloitusosa pohjustaa tarinaa ja kertoo, miten Liefin isä koetti jo auttaa kuningasta, ystäväänsä, mutta ei tehtävässä onnistunut. Liefin taakaksi jää etsiä jalokivet maagiseen vyöhön, joka suojelee kuningaskuntaa ja sen asukkaita.  Hiljaisissa metsissä  on paljon saduille tuttuja klassisia piirteitä. Monia asioita tehdään kolmesti, ja myös onnenluku 7 toistuu. On sankari, joka on kuningasta älykkääm...

Vaikuttavaa, ajankohtaista nuortenkirjallisuutta: Angie Thomasin Viha jonka kylvät

Toiset tarinat kulkevat mukana lapsuudesta saakka, toisiin törmää yllättäen. Angie Thomas on kirjoittanut nuortenromaanin, jonka ilmestymiseen en ollut varautunut, mutta josta kuultuani tiesin, että tämän kirjan haluan lukea. Viha jonka kylvät  oli paitsi puhuteltavaa luettavaa myös keinoni päästä irti lukujumista.  Angie Thomaksen nuortenromaanissa Viha jonka kylvät  on kaikki, mitä hyvältä kirjallisuudelta voi toivoa: uusi, kiinnostava näkökulma, poliittinen ja ajankohtainen sanoma, kehittyvä, monimutkainen (nais-)päähenkilö, kiinnostavia sivuhahmoja, puhutteleva kerrontatapa, opettavaisuutta, toimintaa ja kaunis loppu. Tämä nuortenromaani, jossa äänen saa yhdysvaltalaisessa ghetossa kasvanut rodullistettu tyttö, on yksi tärkeimpiä kirjoja, joita nykyajan lukijalle voi suositella.  Viha jonka kylvät  on hätkähdyttävän ajankohtainen. Romaanin alkuasetelma on seuraava: Starr istuu autossa lapsuudenystävänsä Khalilin kanssa, kun poliisit pysäyttävät heid...

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki

Anna-Leena Härkönen on tullut minulle monella tavalla tutuksi. Ensimmäinen Härkös-muistoni liittyy, kuten niin monella muullakin, yläkouluun, jossa luettiin Häräntappoase . Sen jälkeen olen tutustunut Härkösen teoksiin satunnaisesti, blogissani olen kirjoittanut vain Loppuunkäsitellystä . Lämpimin muistoni liittyy kuitenkin ensimmäiseen opettajavuoteeni, jolloin suosittelin eräälle oppilaalleni erästä Härkösen teosta. Suosittelu oli onnistunut - oppilas innostui lukemisesta ja suunnitteli lainaavansa lisää Härkösen teoksia! Tämä on yksi äikänopehistoriani tähtihetkistä. Loppuunkäsitellyn lailla myös Härkösen uutuus, Valomerkki , tarttuu mielenterveystematiikkaan. Romaanin päähenkilö on Anita, masentunut keski-ikäinen kirjailija, joka puurtaa tulevan teoksensa parissa, vaikka mieli kutsuisi lepäämään peiton alle. Luovan työn tuska ja masennuksen voimattomuus kietoutuvat yhteen ja vaikeuttavat Anitan elämää. Romaanin aluksi Anita ilmoittaa haluavansa kuolla: Valomerkki  käsittel...

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? (feministin kesä 9)

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? Gummerus 2017 (2016) Suom. Kristiina Vaara 448 s.  Pisteitä: 4/5 "En ollut ikinä suudellut ketään. Seitsemäntoista vuotta - eivätkä kenenkään huulet olleet painautuneet oiani vasten. Olin satakahdeksankymmentäsenttinen, pnapää, ja jokainen poika koulussa vaikutti olevan kiinnostunut ainoastaan kääpiönkokoisista wannabe-tankotanssijoista. Toivoin jatkuvasti,että pojat kasvaisivat ulos sitä, tai kasvaisivat minua kohti, tai ehkä se oli vain brittipoikien juttu....Mutta elämän säännöt olivat täysin samat, ei ollut väliä kummalla puolella Atlantin valtamerta oltiin. Kaikki hyvä fiilis Monty Python -sketsistämme pyyhkiytyi pois." "Aaargh en haluu että tuo Amber-kirja loppuu ikinä!!!! varaa se kirjastosta ja äkkiä, se on sittenkin ihana" , tekstasin pari tuntia sitten ystävälleni. Alkujaan ajatus romaanista, jossa tyttö matkustaa Jenkkeihin tapaamaan äitiä, joka ei osannut olla äiti, mutta päätyykin tutustuma...

Janosch: Pieni Panama-kirja (ja muuan Janosch-muisto)

Lapsi, 4 vuotta, avoimesti: Äiti, tehäänkö lapsia oikeesti niin, että... Äiti, säikähtäneenä: Öhöm. Jooo...Mistä sinä tuon olet oppinut? Lapsi, 4 vuotta, riemukkaasti: No Janoschista! Mutta sittenhän           tekin ootte isän kanssa tehny niin kaksi kertaa! Äiti, hämmentyneenä: Ai miten niin kaksi kertaa? Lapsi, 4 vuotta, näsäviisaasti: No minä ja mun veli! Janosch:  Pieni Panama-kirja WSOY 190 (1980-1982) Suom. Riitta Mäyrälä 140 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Hih. Hassuja kuvia. Tätä Janosch-viitteistä tarinaa kerrotaan aina silloin tällöin, kun tahdotaan muistella, miten uupumaton lukutoukka olin lapsena. En tiedä, miten Janoschin Äiti, mistä lapset tulevat? -teos on lähtenyt kirjastosta mukaamme, mutta niin vain äiti muistelee hämmentyneensä, kun tulin kysymään häneltä seksistä 4-vuotiaana. Totuus on kuitenkin, että varhaisimman seksuaalivalistukseni olen saanut Janoschin varsin suorapuheisesta lastenkirjasta - tottahan ...