Sivutiellä

Eeva-Liisa Manner: Orfiset laulut Manner rekonstruoi runoissaan kreikkalaista mytologiaa. Orfeuksen ja Kassandran taruista innoituksensa saaneet runot pohtivat elämää ja kuolemaa. Runojen perussävy on synkkä, ja suomalaisesta runoudesta tutut kuoleman symbolit, lehdot, illan saapuminen ja himmenevä meri, ovat jatkuvasti läsnä. Manner käyttää kieltä kauniisti, mutta minulle runot jäivät vaikeaselkoisiksi. Intertekstuaaliset viittaukset kuuluttivat lukijan pohjatietoa, jota kylläkin innostuin noutamaan, kun en ollut varma, millaisiin tarinoihin Mannerin runot pohjautuvat. Sävy on suomalaisen synkkä ja samalla kiehtova, mutta minut kokoelma jätti epäileväksi. Anu Silfverberg: Luonto pakastamissa Voi että harmittelenkaan, etten saanut luettua tätä teosta aiemmin loppuun. Kirja on ollut minulla kolme kuukautta lainassa, minkä tähden olen unohtanut paljon alkupään teksteistä. Tässä esseekokoelmassa Silfverberg kirjoittaa eläimistä, ihmisistä, kodista, tasa-arvosta, uskonnosta,

Eeva-Liisa Manner: Kuin tuuli tai pilvi WSOY 1949 Pisteitä: 4/5 Synkkä tunnelma, lohduton maisema: suomalaisia runoja kuolemasta. Ajoitus : Kuin tuuli tai pilvi ei sovellu kesänaloitusmaratonille. En mitenkään osannut aavistaa, että runokokoelma on sävyltään niin tumma ja synkeä, lohduton ja epätoivoinen. Mannerin runoissa kuollaan, kaivataan kuolemaa, ihannoidaan manan maita. Manner luo runonsa tyylillä, ja ne ovat kauniita, mutta lohtua niistä ei murheisiin saa. Kokoelman lukeminen oli suorastaan pelottavaa, niin synkäksi ja tiheätunnelmaiseksi se muodostui. Luonto: Mannerin runot ovat tyyliltään niin suomalaisia, että tuntuu kuin olisin lukenut niitä ennenkin. Synkkyys tuo mieleen Kailaan runot. Kuin tuuli tai pilvi on syksyinen, ahdistavan marraskuinen, kolea kokoelma kuolemasta. Elämän loppuessa maisemat muuttuvat, jäätyvät, tuntuvat kummallisilta, oudoilta. Mikään ei liiku; vain tuuli henkäilee, kuljettaa ihmistä kohti viimeistä taivalta: Soi huminassa tuulen/ yön,