Sivutiellä

Fernando Aramburu: Äidinmaa WSOY 2020 (2016) Suom. Sari Selander 664 s. Pisteitä: 4/5 Yksi tiiliskivi selätetty! Luen aika harvoin yli 500-sivuisia teoksia; kai olen niin diginatiivisukupolvea, etten malta keskittyä. Parhaimmillaan paksut kirjat ovat kuitenkin suurta nautintoa, josta ei tarvitse heti luopua, kun luettavaa ja eläydyttävää riittää. Tällaiseksi voisin luokitella Fernando Aramburun 664-sivuisen Äidinmaan. Äidinmaa on romaani kahesta perheestä, jotka ovat katkaisseet välinsä poliittisen konfliktin takia. Bittori ja Miren olivat aiemmin läheisiä ystäviä, mutta sitten jälkimmäisen poika liittyi baskialueen itsenäisyyttä puolustavaan ETA:an, joka puolestaan liittyi Bittorin miehen murhaan.  Äidinmaa liikkuu useammassa aikatasossa. Kerrontahetkellä Bittori on palannut kylään, jossa häntä ja hänen perhettään kartetaan, saadakseen vastauksia menneisyyden tapahtumiin. Useammin palataan kuitenkin menneisyyden tapahtumiin - molempien perheiden elämää kuvataan ka...

Lapsuudenkotini kirjahyllyssä on levännyt kymmenisen vuotta muun unohdettu kirja. Se on kirja, jonka lukemisen aloitin teini-ikäisenä mutta joka sittemmin jäi kesken. Muistan rakastaneeni Tuulen varjoa  mutta ahdistuneeni sen paikoin jännittävistä juonenkäänteistä. Luin teoksen lukioiässä lähes loppuun saakka, mutta viimeistä ratkaisua en saanut koskaan tietää. Kun viimeksi vierailin vanhempieni luona, päätin, että on aika yrittää uudestaan. Tällä kertaa tempauduin romaanin mukaan, ja voi, miten siitä pidinkään! Tuulen varjo  on monisäikeinen romaani kirjoista, ystävyydestä, perhesuhteista ja rakkaudesta. Se on myös tarina vallasta, voimasta ja väkivallasta, kostosta. Ruiz Zafon käsittelee teoksessaan monia teemoja mutta kutoo ne yhteen. Tietyllä tavalla Tuulen varjo on kuin elämä: polveileva, välillä turvallisesti etenevä, välillä arvaamaton. Toisinaan lukija eksyy väistämättä Tuulen varjon  sivuihin eikä aavista, mitä seuraavaksi tapahtuu. Romaanin tapahtumat saavat...