Miina Supinen: Liha tottelee kuria WSOY (2007) 336 s. Pisteitä: 4/5 "Kai oli parasta mitä oli ja parasta Kaissa oli Kain välinpitämättömyys ihmisen lihaa kohtaan. Se ei ollut raakuutta vaan tunteettomuutta. Kai käsitteli häntä kuin käsityöläinen hiomista kaipaavaa kaapistoa. Kai oli robotti tai huolellisesti aivopesty agentti, ohjelmoitu sitomaan ja rankaisemaan ja kiduttamaan. Siihen ei tarvinnut suhtautua, eikä siitä voinut neuvotella. Astra sai keskittyä itseensä ja olla syvällä omissa ajatuksissaan pääenkelinä." Täydellisyyteen pyrkivä perhe, isä, äiti, kolme lasta, koti sisustuslehteen, kaikki päällisin puolin täydellisesti, kauniisti. Omalaatuisia ihmisiä, jotka koettavat sopeutua yhteiskunnan paineisiin, noudattaa hallitun, hillityn ihmisen kaavaa. Jossakin rivien välissä todellisuus, salaisuudet, rikkonaisuus. Pinta: Liha tottelee kuria on äärimmäisen kiinnostava kuvaus yhteiskunnan kehokäsityksistä, ulkonäölle annetuista merkityksistä, pinnal