Sivutiellä

Viimeinen kevätkuukausi meni, ja kesä lomineen on alkanut. Työmääräni kutistui toukokuussa lähes olemattomiin, joten lukemiseen jäi reilusti aikaa. Olenkin ahminut tässä kuussa ennätysmäiset 18 kirjaa. Työvuoden jäljiltä olen kaivannut paljon kevyttä lukemista, ja niinpä olen ahminut runsain määrin chick lit -kirjallisuutta. Minna Lindgren: Vihainen leski Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918 Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni. Potilasrunoja Maryan Abdulkarim & Eveliina Talvitie: Noin 10 myyttiä feminismistä Catharina Ingelman.Sundberg: Kakkua, kiitos ! Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo:   SE - seksipuhekirja Anneli Kivelä: Uusia tuulia Katajamäellä Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä Jane Austen: Järki ja tunteet Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen?  Johannes A

Maaliskuu oli minulle melkoinen lukukuukausi: luin lasten- ja nuortenkirjoja, sarjakuvia, romaaneja ja tietokirjoja. Vaikka blogissa on ollut suhteellisen hiljaista ja olen vetäytynyt joksikin aikaa kirjakeskusteluista (pahoittelut niille, joiden kommentteihin en ole ehtinyt vastata), olen lukenut lukemasta päästyäni. Tuntuu, etten paljon muuta ole tehnytkään, heh.  Kuu alkoi Sarah Crossanin säemuotoisella romaanilla Yksi , joka antoi äänen siamilaisen kaksosen toiselle osapuolelle mutta ei uponnut yhtä syvälle kuin olisin toivonut. Kevätlomareissulla luin loppuun Alan Bradleyn Kuolleet linnut eivät laula , josta en ehtinyt bloggaamaan, ehkä osin siksi, että teos oli sarjan siihenastisista osista keskinkertaisin. Feminismistä pääsin innostumaan, kun Holly Bournen uutuus Mitä tytön täytyy tehdä? viimein julkaistiin.  Eräänä alakuloisena päivänä lohdutin itseäni lastenkirjoilla, ja luin Starkia & Bondestomia, Kuismaa & Nevakiveä, Tiilikkaa, Terästä & Partasta ja Hell

Työmääräni on ollut tammi-helmikuussa syksyistä keveämpi, joten lukuaikaa on ollut riittämiin. Paukkupakkasten keskellä suosikeiksi nousivat erityisesti Bea Uusman ihana, valaiseva tietoteos Naparetki - minun rakkaustarinani  ja Petja Lähteen juuri julkaistu lastenromaani Surunsyömä. Monta muutakin hyvää lukukokemusta joukkoon mahtui. Kawakami: Sensein salkku Rupi Kaur: the sun and her flowers Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani Asko Sahlberg: Amandan maailmat Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota Gael Faye: Pienen pieni maa (bloggaamatta) Saara Turunen: Rakkaudenhirviö Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä Mauri Kunnas: Koiramäen talvi (bloggaamatta) Petja Lähde: Surunsyömä Sarah Rubin: Näkymätön vihje Mitkä ovat olleet teidän keskitalven lempparinne?

Loppuvuoden kiireessä kuukausikoosteet unohtuivat, mutta tammikuu oli niin mainio lukukuukausi, että on vielä pakko palata mahtaviin elämyksiini. Vuosi 2018 alkoi 11 kirjalla: luin siis paljon. Olen iloinen siitä, että mukana on muutama rodullistetun naisen kirjoittama teos, ja siitä, että useat teokset käsittelivät naiseutta ja naisen asemaa.  Kyung-sook Shin: Jään luoksesi Tämä hiljainen romaani lumosi minut yksinkertaisuudellaan. Aina ei tarvita suuria juonenkäänteitä, jotta lukemastaan voi oppia ja nauttia.  Unni Drougge: Pahuudella on rakkauden kasvot Tärkeä autofiktiivinen romaani siitä, millaista on elää parisuhteessa, jossa toinen käyttää hyväkseen ja on väkivaltainen. On ollut surullista lukea, millaisen kohun Drougge romaanillaan aiheutti: kansa puolusti kirjailijan väkivaltaista puolisoa.  Maaria Leinonen: Elämä on enemmän Runoja! Hyvä minä! Anna-Maija Partanen: Sentimentaalinen seepra Hauskasta nimestä huolimattaan tämä runokokoelma ei lämmi

Niin vain alkaa kesä kääntää suuntaansa - iltaisin on jo hämmentävän pimeää. Tuntuu kummalta, että kesä on noin vain hujahtanut ohitse, eihän lämpimiä päiviäkään ehtinyt olla kuin kourallinen.  Tässä kuussa olen lueskellut paljon mutta lopettanut vain osan kirjoista; olen lukenut kaikenlaista pientä, lyhyttä, turvallista ja piristävää. Olen tutustunut moneen lapsuudensuosikkikirjaani, mutta toisaalta myös osallistunut naistenviikkoon.  Heinäkuussa olen lukenut seuraavat teokset:  Lafon: Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt (vahva lukusuositus!) Kontula: Luokkalaki (tämäkin tärkeää asiaa, lukekaa!) Pasi Hirvonen: Irti sanottu mies Tiina Molander: Yyhoo Mäkelä, Puustinen & Ruoho: Sukupuolishow (kattava perusteos feministiseen mediatutkimukseen) Pöyliö: Ihmisen veri (taas yksi humoristinen vanhuskuvaus) Alcott: Pikku naisia (paluu lapsuuteen) Karjalainen: Uppo-Nalle (sympaattista lohtulukemista) Virtanen: Seljan tytöt (paluu nuoruuteen) Jano

Mitä lukemiseen tulee, on tämän vuoden kesäkuu ollut parhain lukukuukausi sitten lapsuusvuosieni. Gradunjälkeisessä onnentunteessa ahmin kesäkuussa loppuun yhteensä 21 kirjaa (joista osan olin toki aloittanut jo aiemmin). Hädin tuskin muistan enää itsekään, mitä kesäkuussa tuli luettua, mutta tässäpä vielä listaus teoksista tunnelmineen. Yuri Herrera: Maailmanlopun merkit  (mitäänsanomaton) Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä (näsäviisas) Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo sapiens  (teinirakkaus) Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten (luotettava) Zadie Smith: Swing time  (pohdituttava) Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella (kesäihastus) Roxane Gay: Bad feminist  (vihdoin!) Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto  (öllötys) Laura Bates: Everyday sexism  (tarpeellinen) Marjane Satrapi: Persepolis. Iranilainen lapsuuteni.  (avartava) Tuija Lehtinen: Rebekka ja kesäprinssi  (analysoitava) Laurie Halse Anderson: Lukossa (osuva) Henrik Ibsen: Nukkekoti  (pettymys) Ma

Eipä uskoisi harmaasta säästä, vesilätäköistä ja alle kymmenen asteen lämpötilasta, että kesäkuu alkaa huomenna (tai siis tänään - ajastetun postauksen iloja)! Mutta jos kalenteria katsoo, niin kesä on täällä - ja opintoni ovat viimein ohitse. Vietän tänään ensimmäistä nothing to do -päivääni, ja toisaalta olen viehättynyt siitä, että voin istua koko päivän sisällä viltin alla lukemassa. Ihan vähän tosin tekisi mieli olla lapsenmielinen, laittaa kumisaappaat jalkaan, sadetakki päälle ja mennä hyppimään vesilätäköihin. Ehkä pieni sadekävely voisi olla ihan hauskakin ajatus. No, joka tapauksessa huhtikuiset opintokiireet alkoivat näkyä oikeastaan vasta tässä kuussa - samaten se, että vietin kuun ensimmäisen viikon graduani tiukasti viimeistellen - ja lukeminen jäi vähemmälle. 7 teosta sain kuitenkin kahlattua loppuun, ja tässä lyhyt tiivistys kuukauden lukutunnelmista: Marko Raassinan Kalevala hymähdytti, tyrskätytti ja piristi. Hauska muunnelma eepoksestamme. Jeanette Wintersoni

Kevät on sujunut kiireisesti. Gradu valmistuu ihan kohta (hiphei!), yksiö on vaihtunut yhteiseloasumiseen, ja totuttelua uuteen elämään on riittänyt. Kotiimme ilmestyi kaksi metriä Ikean kirjahyllyä - ai että sitä oli kiva laittaa ja järjestellä! :) Lukeminen tuntuu jääneen, mutta hämmästyksekseni on silti todettava, että näin huhtikuussakin ehdin lukea ainakin yhdeksän kirjaa. Maaliskuussa luin seuraavat teokset: Richert (toim.): Mistä sä tuut? Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä Atwood: Orjattaresi Meriläinen & Seiko Salo: NE Khemiri: Allt jag inte minns Hubara: Ruskeat tytöt Kunnas: Tiitiäisen satupuu Kuronen: Paha puuska Veirto: Ohut hauska kirja Maaliskuussa loppui iki-ihana feministinen lukuhaasteeni, jonka järkkäilystä nautin. Oli kiva saada vaihtaa kanssabloggaajien kanssa ajatuksia tasa-arvosta, ja toivon palaavani feministiseen haasteeseen jollakin tavalla myöhemminkin. Maaliskuussa tätäkin bloggaajaa hiljensi suru-uutinen Lukutoukka-Kristan

Saatettiin hamstrata pääkaupunkiseudun antikvariaateista ja kirjakaupoista pari juttua tuliaisiksi. Hups! Helmikuu meni - kuun vaihteessa teimme reissun Helsinkiin. Tuli ostettua pari kirjaa, tai no, viitisentoista. Siinä oli sitten kotiin kannettavaa! Helmikuussa luin seuraavat teokset: Eve Hietamies: Yösyöttö Taru Mäkinen: Jade ja autiotalon jengi William Shakespeare: Hamlet Enid Blyton: Palaneen talon salaisuus Pirkko Saisio: Punainen erokirja Hanna Hauru: Jääkansi Haruki Murakami: The Strange Library Holly Bourne: Oonko ihan normaali?  Tiitu Takalo: Tuuli ja myrsky Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat Sarah Andersen: Adulthood is a myth. A Sarah´s Scribbles´collection Helmikuisista kkemuksista ilahduttavimpana ovat jääneet mieleen Saision Punainen erokirja sekä Bournen Oonko ihan normaali? Molempia voi pitää feministisinä, erilaisia naiseuksia kuvaavina teoksina. Takalon Tuuli ja myrsky oli yhtä lailla voimakas kokemus, ja suositan tätä pientä mutta vahvaa

Tammikuu alkoi lukemisten osalta vauhdikkaasti. Ehdin lukea peräti 12  13 kirjaa, vaikka alkukuusta tuntui, ettei lukeminen juuri etene.  Luin tammikuussa vähän kaikenlaista. Mukana on runoja, keittokirjoja, novellikokoelmia, klassikkoja, sarjakuvia, käännöskirjallisuutta, kuvitettu teos, kotimaisia teoksia... Jatkoin Feminististä lukuhaastettani, samaten luin teoksia BFF-haasteeseen, novellihaasteeseen, runohaasteeseen, Muuttoliikkeessä-haasteeseen, mitä näitä nyt onkaan! Menossa on paljon ihania haasteita; jouduin jo laittamaan itselleni ylös, mihin kaikkeen olen luvannut osallistua. Tässä kuussa luin:  - Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa  - Joyce Maynard: Haavoitettu - Gustave Flaubert: Rouva Bovary - Alice Walker: Häivähdys purppuraa - Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana - Kris Keränen: Ahistunu pupu - Verna Kovanen: Näkymättömät - Kirsti Kuronen: Likkojen lipas - Moilanen & al.: Kaiketon - Jean Kwok: Käännöksiä

Marraskuun alussa päätin osallistua kuukauden lukuhaasteeseen, jossa luetaan vähintään kolmekymmentä sivua kaunokirjallisuutta joka päivä. Päätös on pitänyt hyvin, vaikka lukemisista bloggailu jäikin ensi-innostuksen jälkeen. Olen lukenut joka päivä vähimmäismäärän (mikäli Tatun ja Patun ruokakirjan voi laskea kaunokirjalliseksi teokseksi) kaunokirjallisuutta, monena päivänä enemmänkin. Yhtenä iltana ahmin kokonaisen romaanin kahteen tuntiin kertaistumalta (Björkin Poika). Se oli ihanaa.  Lukuhaaste opetti minulle sen, miten mukavaa ja tärkeää on rauhoittua joka päivä. Siihen haaste soveltuukin hyvin. Toisaalta se muistutti, mihin pakkolukeminen johtaa: kirjallisuudesta ei nauti. Joskus on hyvä pitää välipäiviä, tehdä jotakin muuta ja tarttua kirjoihin vasta sitten, kun lukemista jo kaipaa. Bloggaaminenkaan ei ole haudanvakavaa, enkä ole vastuussa kenellekään siitä, kuinka tiheään täällä toikkaroin. Lukuhaastekoonnin yhteyteen myös tämän kuun lukukokemuksia fiilistelyiden kau

Vaikka lokakuu tuntui työläältä,  ja ehdin olla hyvän tovin postaamatta yhtikäs yhtään mitään, sain luettua syksyn pimeydessä kuitenkin seitsemän kirjaa. Kuun alussa ihastuin Rosa Meriläisen ja Saara Särmän feministiseen Anna mennä -opukseen, joka tarjosi paljon ajatuksia. Naiset kiinnittivät minut vakaammin feminismiin, ja haaveilen lukevani lisää tiedostavaa kirjallisuutta. Postaamatta jäi Eeva Kilven Välirauha, ikävöinnin aika , jonka kuuntelin puoliksi äänikirjana ja luin loppuun ihan tavallisena kovakantisena opuksena. Olen aloittanut trilogian viimeistä osaa, ja postannen yhteispostauksen sitten, kunhan Talvisodan aika on kuunneltu loppuun. Pirkko Saision Mies, ja hänen asiansa vakuutti tyylillisesti mutta jätti miettimiseen varaa, mitä itse kertomukseen tulee. Paljon pohdintaa herätti myös Seita Vuorelan Lumi, jota epäilen Junior Finlandia -voittajaksi, vaikka se minussa herättikin kaksijakoisia tunteita. Hieno tarinahan se on, vähän erilainen nuortenkirja. Kuukauden

Syyskuu tarkoittaa opiskelijalle, että yliopisto jatkuu neljän kuukauden tauon jälkeen ja että on aika pikkuhiljaa palata aktiivisen työnteon (siis lukemisen ja kirjoittamisen) pariin. Niin minäkin olen tehnyt: aloittanut suomi toisena kielenä -opintoja ja jatkanut gradua. Kunhan saan muutamat esseet ja oppimistehtävät pois alta, pääsen keskittymään siihen, että lopputyöni aihe rajautuu ja teoriaosuus tarkentuu. Pidän tutkimisesta, mutta prosessityöskentelyyn opetteleminen vaatii aikansa. Lukeminen ei ole sujunut yhtä sujuvasti, kun olen matkustanut kahden, oikeastaan kolmen, kaupungin väliä yhtenään (päästäkseni seminaariin) ja käyttänyt arkipäivistäni ison osan opiskeluun. Aiemmin kerroin muista stressaavista asioista . Uuden kotikaupunkini kirjastopalvelut toimivat kuitenkin loistavasti (hiphei maksuttomat varaukset!), ja olen saanut käsiini joitakin syksyn ihanista uutuuksiista. Viimeisimpänä sain luettua Péter Gárdosin 117 kirjettä , joka oli ihana tarina mutta jolta odotin eh

Kuukauden kootut -kokoelma ilmestyy hitusen myöhässä. Syyskuu on jo alkanut, samoin nuoremmilla lapsilla yliopistot (kamalaa, miten nuorta porukkaa yliopistolla haahuilee), sataa, viilenee, taloyhtiön piha kaipaa haravointia. Viime vuoden sijaisuus oli onnistunut, koska pääsin taas samalle koululle töihin. Tällä kertaa olin vain neljä päivää (ja mikä eri ammatti opettajan homma onkaan, kun tunteja on taustalla lukuvuodellinen), vaikka kolme viikkoakin olisi ollut tarjolla. Opinnot on kuitenkin pakko saada käyntiin, joskin tietokoneeni reistaileminen aiheuttaa pieniä mutkia matkaan (ei se mitään, rentoilen mielelläni tässä pari päivää ja EHKÄ luen jotakin valmiiksi). Luin elokuussa seitsemän kirjaa (linkit jäävät linkkaamatta, koska hiiri toimii vain jotenkuten ja INHOAN kosketushiirtä). Kolme kirjoista käsitteli Tylypahkan maailmaa: Kapari-Jatan Pollomuhku ja Posityyhtynen kertoili kääntämisestä kohdentaen tekstinsä lapsille, Liekehtivä pikari ja Feeniksin kilta taas pohdituttivat

Heinäkuussa blogissani tapahtui kaikenlaista. Aloitin kuukauden Blogistanian yhteisellä lukumaratonilla ja päätin sen Lukujonossa -blogin järjestämään Harry Potter -maratoniin . Kirjoja on tullut ahmittua ennätysmäärä (mistä lisää alempana), mutta maratonien lisäksi ehdin aloittaa myös pari juttusarjaa. Toisen, Äikänopen tekstibongauksen , tavoitteena on esitellä muita kuin kokonaisteostyyppisiä tekstilajeja, joihin kirjabloggaaja-äikänope elämässään törmää. Toisen, Lapsuuden lempparit -sarjan , voi arvata sisältävän paluupostauksia lapsuudenajan suosikkiteoksista. Ehdin myös osallistua naistenviikolle . Kirjoitin myös vastauksen Unpopular Bookish Opinions -haasteeseen. Luin heinäkuussa peräti 18 kirjaa, mikä lienee aikuisikäni (ellei koko elämäni) ennätys. Blogattavaa on ollut niin paljon, että kolme teosta on edelleen jonossa odottamassa arviointiaan. Huhhei. Kuu alkoi Havasteen uusimmalla romaanilla Veden vihat , joka jatkoi Kerten koukuttavaa tarinaa. Naistenviikolle luin Ma

Kesäkuussa on tapahtunut paljon: työni päättyivät ja muutin uudelle paikkakunnalle. Sain hieman välipalatyötehtäviä ja päätin myös uurastaa kaksi syventävien opintojen kurssia tänä kesänä. Lomasta ei siis ole tietoakaan, mutta lukea olen silti ehtinyt. Luin kesäkuussa 10 kirjaa, joista kahdeksasta bloggasin: Anu Holopainen: Ihon alaiset Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä , Rakkautta, vahingossa ja Onnellisesti eksyksissä Antti Hyry: Kurssi David Grossman: Sinne missä maa päättyy Emilia Vuorisalmi: Sekaisin LOVEsta Helttunen, Saure & Suominen: Mieli ja maisema . Kesäkuussa luin myös kaksi kirjaa, joista en juuri blogannut. Tammisen Meriromaanin luin uudestaan, ja Pertti Lassilan Armain aika hyppäsi lukukokemuslistalleni lukumaratonin välipalakirjana. Lassila kirjoittaa kauniisti, mutta itse arvostan kirjoissa muutakin kuin runollista kieltä. Ehkä ajatuksia oli siksikin vaikea jäsentää blogitekstiksi asti. Ehdin kirjoitella paljon muutakin. Koitin lukumaratonata , vaik

Huhtikuun jälkeen voivottelin, ettei lukemiseni edennyt. Aloitin kirjoja, mutta jätin niitä kesken samaa tahtia. Toukokuussa ryhdistäydyin, ja kirin 11 teoksella kiinni matkaa viimevuotiseen (olen silti hyvän tovin perässä, koska viime vuonna olin lukenut toukokuuhun mennessä hurjat 51 kirjaa, nyt 44). Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa ja Joka seitsemäs aalto palauttivat minut aiemmin koetun rakkaustarinan pariin. Viihdyin, vaikka jälkimmäinen osa vähän lässähtikin. Vanhatalon Korvaamato n oli synkkää mutta taidokasta luettavaa, ja juuri luettu Keskivaikea vuosi sai toivomaan, että Vanhatalo saisi kaipaamansa menestyksen. Pitää ottaa Pitkä valotusaika lukulistalle. Hiltusen tyyli vakuutti minut, ja nautin Sysipimeästä kovasti. Toinen osa on jäänyt jumiin - yksi sen juonenkäänteistä muistuttaa minua omasta menneisyydestäni vähän liikaakin. Jokisen Rahtari puolestaan oli kevyempää mutta silti mielekästä lukemista. Lähteenmäen Nutcase oli hienoa, vähnä erilaista nuortenk

Huh. Olen kiitollinen siitä, että huhtikuu on ohi. Kyse oli ankeimmasta kirjakuukaudesta aikoihin: luin surkeat viisi teosta. Tiedetään: eihän se määrä vaan laatu...tai se, että tekee itselle mieluisia asioista. Mutta olisin halunnut nauttia enemmän. Olen tässä viikonlopun aikaan miettinyt, yksin ja yhdessä, miksi minun on ollut niin vaikea rentoutua tässä kuussa. Töissä on ollut monenlaista rasitetta, ja iltaisinkaan en ole malttanut istahtaa. Jotakin sain sentään luettua. Oikeastaan voisin jopa todeta nauttineeni lukemistani teoksista paljon. Päällimmäisenä on silti vähän näivettynyt olo: mitä minä oikein olen tehnyt, ellen lukenut? Mihin aika upposi? Tuntisuunnitelmiinko? Ensi viikolle en jaksa suunnitella mitään hienoa, vaan aion pitää illat itselläni. Kesälomakin odotuttaa. Tommi Kinnusen Lopotti innosti ja ei innostanut: se oli suurin piirtein samanlainen kokemus kuin edeltäjänsä. Ymmärrän sen sopivan suomalaiseen makuun, mutta minusta se tuntui kovin tavalliselta. Maalisk

Maaliskuun luettujen kirjojen pino on varsin muhkea. Innostuin lukemaan peräti 12 kirjaa, ja sain kuukauden aikana sekä Anna - että järjestelypuuskan . Hiihtolomalla ehdin myös viimein pitää lukumaratonin . Mitä tyttökirjoihin tulee, ehdin ahmia kolme Anna-kirjaa, aloittaa fanityttökirjan ja suunnitella ystävän kanssa Anna-iltamia. Poikaystäväni kanssa vierailimme antikvariaatissa, josta hamstarin pari vanhempaa Anna- ja Runotyttö-kirjaa. Suunnitelmissa onkin palata ensi kertaa myös Runotyttöihin, jotka olen lukenut lapsuudessani vain kertaalleen.  Maaliskuu alkoi huikealla lukuelämyksellä, kun sain viimein luettua TBR-listaltani Emmi Itärannan Teemestarin kirjan . Kirja herätti paljon ajatuksia ja muistutti siitä, että välillä on hyvä lukea sellaistakin, joka ei tyyliltään tai genreltään sijoitu omalle mukavuusalueelle. Mohammed, suomalainen oli aiheeltaan ajankohtainen, ja siksi luulin sitä kiinnostavaksi. Kirja oli kuitenkin yksi blogiaikani suurista pettymyksistä: täynnä kli

Helmikuu oli nihkeä lukukuukausi. Luin seitsemän kirjaa, mikä tuntuu vähältä, ja varsinkin alkukuu meni kirjojen kanssa tapellessa: kohdalla ei sattunut oikein mitään, mikä olisi jaksanut kiinnostaa minua muutamaakymmentä sivua pidemmälle. Helmikuun ensiviikot kahlasin ruotsin parissa, kun tartuin Mankellin viimeiseksi jääneeseen teokseen. Svenska gummistövlar oli kiinnostava lukukokemus ja kuvasi hyvin vanhuutta mutta ei tarjonnut yllättävää loppuratkaisua. Sahlberg, jota olen tottunut pitämään kirjailijana, johon palaan vaikken välittäisi palata, yllätti minut. Yhdyntä oli loistava. Samaa ajanjaksoa, toista maailmansotaa, käsittelevä Mageen Sopimus taas petti odotukseni. Dialogi oli vahvaa mutta juoni tylsä; en kiinnostunut. Nuortenkirjoihin tutustuin Hulkon K18- kirjan parissa. Se oli lyhyt, napakka, hauska välipala ja minusta ihan aidosti nuorille ja nuorten tyylillä kirjoitettu. Ehdin jo pohtia itsekseni, ottaisinko tämän luokkaan ääneen luettavaksi, mutta palautin kui