Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella Vanhatalo merkityt tekstit.

Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä

Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä S&S 2018 Ulkoasu: Sanna-Reeta Meilahti 206 s. "Miten mahdoton tavoite on, että voisi nähdä itsensä niin kuin näkee toiset, vailla kaunistelua, sääliä, itsevihaa tai neuroottista pikkutarkkuutta. Miten hankalaa on pysyä uteliaana, avoimena ja vastaanottavaisena silloin kun oma katse kohdistuu itseen."   Pauliina Vanhatalon uutuusteos Toinen elämä  käsittelee naisen elämän- ja ikävaihetta, josta ei puhuta tarpeeksi. Millaista on olla keski-ikäinen ja elää vakiintunutta elämää? Mitä tehdä, kun alkaa tuntua sille, ettei elämässä ole juonta, joka kuljettaisi eteenpäin, eikä enää niitä seikkailuja, joita nuoruuteen väistämättä kuuluu? Vanhatalo pohtii teoksessaan suhdettaan perheeseen, harrastuksiin ja kirjoittamiseen.  Runollinen, aforismimainen ilmaisu takerruttaa pohtimaan Vanhatalon viisaita ajatuksia - poimimpa itse joitakin kauniita virkkeitä muistiinkin. Kerros kerrokselta Vanhatalon teos paljastaa naisen, joka el...

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Elämässäni jylisee. Kevyt kesämyrsky riepottelee minua, riuhtoo juureni sieltä, minne olen asettunut, ja lennättää toisaalle. Muuton, muutoksen, pakkaamisen ja uuden odottamisen ohessa on tuntunut siltä, että kaipaan lukuhetkiltäni päiväunelmia. Haluan viipyillä tarinoissa, joissa kaikki sujuu mallikkaasti, joissa rakastutaan ja ollaan onnellisia. Olen parhaillaan viettämässä Veera Vaahtera -viikkoa ja lukemassa tämän Pauliina Vanhatalonakin tunnetun kirjailijan kolmatta chick lit -kirjaa. Rakkautta, vahingossa kertoo Pihlasta, jonka poikaystävä on paennut Intiaan kuultuaan Pihlan raskaudesta. Pihlakin pakenee, pohjoiseen, kuten perisuomalainen tekee tarvitessaan miettimisaikaa. Romaani on höttöinen läpileikkaus eri sukupolvien naiseuteen ja äitiyteen, pienen kylän yhteisöllisyyteen ja, tietenkin, rakkauteen. Kuten Kevyesti kipsissä , myös tässä teoksessa keskeisintä on, kuka kylän miesehdokkaista sopiikaan Pihlalle parhaiten. Kuten Kirsi huomauttaa, Vaahteran kirjaa lukiessa kan...

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä Tammi 2016 243 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hihi. Hauska! ”Mitä sä tarvitset?” Memmu kysyi, otti repun haltuun ja punnitsi sitä käsissään. ”Tämä on ihan sairaan raskas. Mitä sulla on täällä? Kirjaston sivupiste? Memmu avasi repun vetoketjun ja alkoi käydä omaisuuttani läpi. ”Alastalon salissa. Säkö aiot tosissasi kahlata tämän läpi?” ”Se on mulla kesken.” ”Montako sivua sä olet lukenut?” ”Viisi. Niin kuin mä sanoin, se on kesken.”   Kirjaston vahtimestari rakastaa lukemista, teloo jalkansa ja kaipaa siskon mielestä piristystä. Vaahtera on kirjoittanut romaanin, jossa arvotaan, voiko introvertti seurustella - ja millaisen henkilön kanssa. Tämä kirja sopisi parhaiten aurinkoiselle kesäpäivälle, riippukeinoon tai puistolukemiseen. Käden ulottuvilla olisi hyvä olla tuoreita mansikoita, luulen. Vaikka Kevyesti kipsissä on viihdekirja, siitä voi löytää syvempiäkin sävyjä. Luin vastikään Vanhatalon omaelämäke...

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi S&S 2016 236 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: ...niin. Aihe vetää hiljaiseksi. Kuuntele: Johanna Kurkela - Ingrid "Mielessäni pyörii mahdollisuus, että koko masennukseni on suurta huijausta. Liioittelinko vastaanotolla? Se mitä kerroin on kyllä periaatteessa totta, mutta ääneen lausuttuna selostus kuulosti hälyttävältä. En varmaankaan puhunut riittävästi hyvistä päivistä. Niitäkin on, vaikka ne jatkuvat harvoin hyvinä iltaan asti.         Huijaamisen ajatus lohduttaa ja kannattelee minua. Jos ainoastaan teeskentelen masentunutta, minulla on sairauteen valtaa. Minun tarvitsee vain lakata pelleilemästä, ja olen taas normaali." Kertomus siitä, kun enää ei jaksa. Kun tarttuu taitavasti kirjoitettuun, kiinnostavista teemoista kertovaan omaelämäkerralliseen teokseen ja lukee kirjailijan kärsineen menestyspaineista, tuntuu vähän kummalliselta, että niin voi olla. Ensinnäkin siksi, että liian harvoin...

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton Tammi 2012 203 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Rits. Riipaiseva. - Miten kärsimys sitten mitataan? kysyi harmaatukkainen professori lain valmistelutyön aikaisella luennollaan, innostuneena hänelle esitetystä kiehtovasta pulmasta. - Miten määritetään hinta jollekin mikä on aineetonta? Punnitaan ihmissielun kipu, jos sallitte minun käyttää niin vanhanaikaista ilmaisua. Mistä tuomarin oletetaan tietävän, minkä verran kukin kärsii? Pauliina Vanhatalo on ollut blogeissa esillä viime vuonna julkaistun Pitkä valotusaika -romaanin jäljiltä. Tuo teos käväisi hetken hyllyssäni, mutta annoin sen sitten jatkaa matkaansa. Kirjailijan nimi ja uusimman saamat kehut jäivät kuitenkin mieleeni. Tartuin Korvaamattomaan , koska halusin tutustua siihen, mistä nyt pidetään. Korvaamaton on kertomus oikeudesta ja siitä, miten sitä ei aina ole jaettavissa. Romaani uppoaa syviin teemoihin: lapsen menettämiseen, suruun, elämän kohtuuttomuuteen. Mitä ihmisen pitää kest...