Sivutiellä

Kun tapahtuu trauma, ihmisen mieli ja persoonallisuus hajaantuvat. Persoonallisuus saa erilaisia osia: on ulkoisesti tavalliselta näyttävä persoona (apparently normal part of personality, ANP) ja trauman rikkoma emotionaalinen persoona (emotional part of personality, EP). Osat eivät ole toisistaan tietoisia - välillä ihminen ja psyyke toimivat normaalisti, välillä EP astuu kehiin ja  ohjaa ihmisen toimintaa, toisinaan hyvin voimakkaasti. Persoonallisuuden jakaantuminen on selviytymiskeino: EP on ihmisen yritys selviytyä tilanteesta, joka on liian vaikea kestää.Terapian avulla osia voidaan yrittää yhdistää niin, että molemmat olisivat osa ihmisen elämäntarinaa.  Nämä lähtökohdat on hyvä tietää, kun alkaa lukea Tiina Laitila--Kälvemarkin romaania H2O. Se kertoo Hesteristä, traumatisoituneesta 30-vuotiaasta naisesta, jonka arjessa kolme eri EP:tä ovat läsnä. Kirjassa persoonallisuuden osia kutsutaan sivupersooniksi, mutta käsite on - ainakin terapeuttini mukaan - vanhentunut. Nykyään puhu

Kelly Jensen (toim.): (Don't) Call Me Crazy Alonquin 2018 225 s. Yksi tärkeimmistä tavoista, jolla pidän yllä mielenterveyttäni, on lukeminen. Kirjat tarjoavat mahdollisuuden paeta omia huolia, mutta usein ne myös antavat sanoja niille tunteille, joita itsekin kokee. Silloin, kun olen erityisen ahdistunut, luen mielelläni mielenterveyteen liittyvää tietokirjallisuutta, sillä tiedon hankkiminen auttaa minua ymmärtämään, mitä pääni sisällä tapahtuu. Nyt, kun koronauutisia, pelkoja ja niiden lietsontaa on havaittavissa joka puolella, tuntui hyvältä idealta tarttua kirjaan, joka on odottanut omassa hyllyssäni lukemista jo parisen vuotta. (Don't) Call Me Crazy on essee- ja tekstikokoelma, jossa 33 kirjoittajaa pohtii omaa suhdettaan mielenterveyteen. Useimmat jakavat tarinansa omasta mielenterveydenhäiriöstään - käsitellyiksi tulevat esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö, OCD, posttraumaattinen stressi, masennus ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Teos ei ole luonteelta

Riina Mattila: Eloonjäämisoppi Kosmos 2019 207 s. Pisteitä: 5/5 Tuolloin muistin traumastani jotakin, ääriviivat ja lyijykynällä raapustetun pohjapiirustusmaisen kehikon, en sen oikeaa sisältöä. Tarkemmin sanottuna en tuntenut traumaani: välillä jopa ajattelin, ettei sitä koskaan ollut tapahtunutkaan. Koska muistoni ei tuntunut todelta, käytin sitä jonkinlaisena tekosyynä pahaan olooni: sen illan yksi hajanainen muisto oli ainut konkreettinen asia, jonka kivulleni keksin, siksi sitä sopivan tilaisuuden tullen käytin. Helppoa se ei ollut. Haluaisin lähettää kirjailija Riina Mattilalle terveisiä: kiitos, että kirjoitat. Eloonjäämisoppi  on ehkä ensimmäinen suomenkielinen teos, josta löydän traumatisoituneen itseni - se kuvastaa todella monin tavoin sitä, mitä PTSD (posttraumaattinen stressi) on, miten se oireilee ja millainen prosessi traumasta toipuminen on.  Eloonjäämisoppi on Mattilan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos, joka yhdistelee informaatiota, muistelmia ja

Edwidge Dandicat: Breath, Eyes, Memory Abacus 1994 234 s. Pisteitä: 4/5 Edwidge Danticatin romaani Breath, Eyes, Memory (1994) ei ehkä ole kovin tunnettu teos Suomessa, mutta ansaitsee kyllä paikkansa modernien klassikoiden parissa. Haitilaissyntyinen, varhaisteininä Yhdysvaltoihin muuttanut Dandicat käsittelee romaanissaan äitien ja tyttärien välisiä suhteita, juurettomuutta ja seksuaalista väkivaltaa.  Romaanin keskiössä on Sophie, joka on kasvanut lapsuutensa tätinsä luona - äiti on muuttanut jo vuosia sitten Yhdysvaltoihin. Vuosikymmenen poissaolon jälkeen äiti kutsuu tyttärensä asumaan luokseen, ja Sophien on hylättävä tuttu haitilainen kulttuuri ja rakastava, lempeä täti. Uudessa maassa vastassa on äiti, joka näkee öisin painajaisia raiskauksestaan ja jota Sophien on opittava rauhoittelemaan.  Breath, Eyes, Memory  rakentuu neljästä osiosta: romaanissa seurataan Sophien elämää lapsuudesta äitiyteen saakka. Siirtymät eivät Dandicatin teoksessa ole aina

Viisi naista, sata elämää. Tarinoita dissosiaatiohäiriöistä  on teos, joka purkaa trauman ja dissosiaation käsitteitä ja esittelee sitä, miten dissosiaatiohäiriöt vaikuttavat ihmisen mielenmaisemaan ja arkeen. Teos on saanut alkunsa muutamista ihmisistä, jotka ovat halunneet jakaa tarinansa ja tarttua projektiin, jonka tavoitteena on vähentää mielenterveyteen liittyvää stigmaa ja kertoa, mitä dissosiaatiolla oikeasti tarkoitetaan. Projektin jälkeen on perustettu myös Disso ry, Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys.  Kirjan johdanto-osan on laatinut Anssi Leikola, psykiatrian erikoislääkäri ja kokemusasiantuntija. Leikola avaa trauman ja erityisesti dissosiaation käsitteitä. Jälkimmäisellä viitataan siihen, että kun ihminen kokee trauman, hänen personaallisuutensa jakaantuu ainakin kahteen osaan. Yksi osa, emotional part of personality , muodostuu traumakokemuksesta ja puolustautumisreaktioista. Toinen osa, jota kutsutaan englanniksi nimellä apparently normal part of personality ,

Älä anna anteeksi. Ei jumalauta: mistä tällaiset miehet mistä tällainen väkivalta? Kaikki anteeksi  saa minut voimaan pahoin se tekee minut vihaiseksi ja sitten suutun siitä että oikeasti vihaan todellisuutta ja sitä mitä me naiset joudumme kokemaan. Juuri nyt haluaisin heittää romaanin seinään ja repiä paperit irti muotoilla niistä Mikon jonka päälle voisin sitten sylkeä ja jonka voisin rutistaa ja pilkkoa samalla voimalla jolla Mikko on rutistanut Lauran. Mitään  ei saa anteeksi jos on satuttanut noin jos ensin hurmaa ja sitten raatelee epäilee, haukkuu, syyllistää työpaikan pihalla istuminen on sairasta miten veistä voi käyttää toista vasten mikä helvetti siihen ajaa? Lauran haluaisin kutsua kahville pyytää vertaistukea ja vähän aikaa olen saanut kuulla selviytymistarinan ja haluan keskustella siitä miksi yhteiskunta on ollut Lauraa vastaan. Miksi lastensuojelu ei puhu Lauralle miksi kukaan ei selvitä, miten lapset voivat miksi kukaan ei huomaa