Mitkä kirjat ilahduttivat vuonna 2022?

Vuosi 2022 oli yllättävän hyvä kirjavuosi, vaikka siihen mahtuikin jaksoja, jolloin lukeminen tahtoi jäädä. Kirjoitin enemmän kuin koskaan, mikä vei aikaa lukemiselta, mutta enimmäkseen velttoilin lukunojatuolissani, koska väsytti, uuvutti ja masensi. Haasteista (henkisistä ja luku-) huolimatta tulin lukeneeksi 120 kirjaa, mikä on varsin mainiosti. Lukutilastoja olen esitellyt IG:n puolella, ja tässä postauksessa ajattelin tarttua joihinkin suosikkeihin. Koska olen höveli tähdittäjä ja vitosen kirjoja oli yli kolmekymmentä, päätin valita parhaat muutamasta eniten lukemastani genrestä tai ehkä pikemminkin kategoriasta, joiden nimeämisen suhteen lienen yhtä höveli kuin pisteyttämisessäkin..

P.S. Miten kuvittelin alun pitäen kirjoittavani nämä kaikki Instagramiin, postauksiahan olisi pitänyt julkaista miljoona, sillä tämä teksti on pitkä kuin nälkävuosi...

No joo. Mites blogipostaukset aloitettiinkaan? Jospa vaikkapa romaaneilla. 

TOP 5 romaanit vuonna 2022

1. Iida Rauma: Hävitys

Kirjoitin IG:ssä, että minulle Hävitys on ehkä suurin suomalainen romaani. Se kertoo kouluväkivallasta, traumasta ja personaallisuuden hajoamisesta niin vavahduttavalla tavalla, etten ole toista lukenut. Rauma inspiroi minua kirjoittamaan, ja tahdon lukea Hävityksen vielä uudestaan. Olen niin onnellinen, että Rauma voitti Finlandian!

2. Susanna Hast: Ruumis/huoneet

Traumakirjallisuus puhuttelee minua. Hastin esikoinen voitti HS:n esikoisteoskilpailun, mistä siitäkin iloitsen. Olen lukemassa Ruumis/huoneita nyt toistamiseen, ja rakastan teoksen toisteisuutta, teoreettisuutta ja tapaa, jolla siinä kielennetään traumaa. Kirjani marginaalit ovat merkintöjä täynnä. 

3. Elina Airio: Metsässä juoksee nainen

Rakastin teoksen loppua! Tässä on yksi pakahduttavimmista synnytysmasennuskuvauksista, minkä lisäksi Airio parodisoi ja kritisoi suomalaista terveys- ja neuvolasysteemiä. Kovaa kritiikkiä on syytä antaakin. Mainio, metaforia kukkiva teos!

4. Sonora Reyes: The lesbianas guide to catholic school

Kuuntelin tämän YA-romanssin äänikirjana. Aurinkoinen, moninainen queer-kirja, josta tuli hyvä mieli. 

5. Tiina Lehikoinen: Punelma

Lehikoisen romaanissa tutkitaan Eino Leinon henkilöhahmoa mutta myös luokkaa, sukupuolta ja ylisukupolvisuutta. Kieleltään ja kerronnaltaan oivaltava, uniikin oloinen, feministinen. 

TOP5 Runoteokset

1. Maiju Pohjola: Ettei yötä enää

Rehellisiä äitimisrunoja. Pidin, pidin, pidin.

2. Victoria Chang: Obit

Changin Dear Memory meni kaikkien aikojen top 10 -kirjoihini (siitä kenties lisää joskus myöhemmin), mutta myös runokokoelma Obit on kieleltään ansiokasta. Kuolinilmoitusgenrellä leikittelevä kokoelma laittaa ajattelemaan.

3. Veera Milja: Supersalanen tyttöpäiväkirja

Tämän tyttö- ja ysäri-ihanuuden pyysin lopulta joululahjaksikin, koska kirjoitan itsekin tyttöydestä ja tämä tuntui tärkeältä omistaa. Nostalgiaa ja kasvamisen kipuja samassa kokoelmassa.

4. Nelli Ruotsalainen & Hanna Tyrväinen: Jälkivuoto

Miten ihanaa, että joku sanallistaa korona-ajan äitiyttä, synnytysväkivaltaa ja jälkivuotoa. Tyrväisen taide laittaa väreillään ja muodoillaan ihon vereslihalle. Nautin!

5. Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä 

Tämän kokoelman luin metsikössä. Lukemisesta on jäänyt vahva muistijälki, ja kirjakuvissa on aurinkoa ja sammalta. Tykästyin Erämajaan. Kokoelman runot ovat helposti lähestyttäviä ja metsäsymboliikka avautuu metsissä viihtyjille mukavasti.

TOP5 Lastenkirjat (itse luetut)

1. Tomi Kontio ja Elina Warsta: Isäni on hipsteri

Nyt kyllä sorruin klikkiotsikkoon! Tämän teoksen nimi on nimittäin niin hulvaton, että pakkohan Isäni on hipsteri oli lukea. Tykkäsin Kontion kielileikeistä, Warstan lyijäripiirroksista, juonenkuljetuksesta ja monesta muustakin jutusta. 

2. Kirsti Kuronen ja Karoliina Pertamo: Otson syksy

Kirsti Kuronen, kielileikkisuosikkini <3 Kurosen kieli ei päästä lukijaansa helpolla: on karhuvitsejä, intertekstuaalisia viittauksia, vähän outoja sanoja, nurinkurista kerrontaa, mutta siinä juuri jutun juoni. Instagramissa kirjoitinkin, että Otson syksy sopisi mainiosti koko perheen yhteiseksi iltasaduksi, jolloin kirjasta voisi keskustella yhdessä. Pertamon pyöreä, lempeä kuvitus myötäilee tekstin ymmärtäväistä, lohdullista otetta. 

3. Grete Rothböll & Ann-Karin Graham: Luontopartio telttailee (suom. Marjo Lemponen)

Tämä lähti mukaani, koska Grahamin Ruu-kirjat ovat lapseni suosikkeja. Luontopartion kuvitus onkin yksityiskohtaista ja värikästä. Vaikka teos on koululaisille suunnattu, pienempikin lukija löytää kuvituksesta monia tuttuja asioita. 

4. Marika Maijala: Taikurinkukka

Luin tämän queer-tarinana. Rakastin erityisesti kuvitusta ja sen välimerellisyyttä. Loppupuolen halikuva on yksi kaikkien aikojen kuvasuosikeistani, haluaisin sen seinälle... Ihana tarina siitä, miten itse kukin tarvitsee oikeanlaiset olosuhteet voidakseen kasvaa omaksi itsekseen.

5. Vilja-Tuulia Huotarinen & Anna Emilia Laitinen: Vuori joka juoksi

Tämä on oikeastaan kuvakirja, mutta koska lapseni ei tästä kiinnostunut mutta minä rakastin, oli ihan pakko sisällyttää kirja listaan. Runollinen, symbolinen, väreiltään avara ja toiveikas teos, jonka voisi ostaa aikuisellekin lahjaksi. Vuoret voivat tehdä, mitä tahtovat!

TOP5 Kuvakirjat (lapsen kanssa luetut)

1. Kirsti Kuronen ja Karoliina Pertamo: Kerro minulle kaunis sana

Kyllä tätä ollaan luettu! Lasta naurattaa kirjastonhoitajan sanarimpsut, kun tämä yrittää keksiä, mikä onkaan kaunein sanan. Kieli- ja aistitietoisuutta herättelevän sarjan avausosa on oma suosikkini, vaikka myöhemmin julkaistut osat ovat ihania nekin. Kerro minulle kaunis sana on valunut lapsen leikkeihin monella tapaa, mikä kertonee kirjan vaikuttavuudesta. 

2. Vuokko Hurme ja Gianetta Porta: Minisijainen

Aivan huippu! Päiväkotimaailmaan sijoittuva tarina on lapselle helposti lähestyttävä, Hurmeen kerronta on hauskaa ja vähän outoa (lapseni kummastelee päve-sanaa), ja Portan yksityiskohtainen kuvitus arkisine sekamelskoineen ihan parasta. Onneksi seuraava osa on tulossa jo keväällä, menee ostoslistalle!

3. Maria Kuutti ja Saara Söderlund: Onni ja Aada kirjastossa

Lapseni rakastaa Onni ja Aada -sarjaa, ja ymmärrän kyllä, miksi. Onni on ihana päähenkilö: upeaa nähdä, että poikahahmo voi olla rauhallinen, ujo, kirjoja ja tarinoita arvostava. Aadassa taas on peppimäistä räväkkyyttä. Sarjan kaikki osat ovat kivoja, mutta lukutoukkajuniori tykkää eniten kirjasto-osasta.

4. Anneli Kanto ja Noora Katto: Virtasten joulu

Äidin mielestä sarjan viihdyttävin osa. Lapseni on vasta 2,5-vuotias, mutta rakastaa Virtas-kirjoja. Siitä pimeydestä kertovasta osasta olisi kyllä pitänyt sensuroida ihmissusi, sitä lapseni mietti ja pelkäsi monta päivää :D Yksityiskohtainen kuvitus on tässäkin kuvien valtti, samoin leveät hullunkuriset ilmeet. Kannon kerronta on lapsenomaista, töksähtelevät lyhyet virkkeet mukailevat lapsen ajatusta ja huomioita. 

 5. Riikka Jäntti: Pikkuhiiri telttaretkellä

Kesällä meillä leikittiin monta kertaa leikkiä, jossa lapsi "sukelsi", nousi veden alta ja löysi merilevää kuonoltaa. Hyiiii, lapsi huusi, se ei ollut kivaa. Kuvitus on ihanaa ja arkista, yksinhuoltajaäiti hyvä valinta ainaisen ydinperheen sijaan. Toisinaan ei tarvita paljoa tekstiä, jotta tarina välittyy.