Kirjakaapin kummitus

"Minä ilmoittaudun Nanreath Halliin saamani komennuksen mukaisesti. Vaikka ylhäiset Trenowyrthit torjuisivatkin minut, pystyn silti tekemään töitä ja auttamaan parhaani mukaan. Kenties saan toivomani ulkomaankommennuksen, jos teen riittävän hyvää työtä." Alix Rickloff: Nanreath Hallin salaisuudet (HarperCollinsNordic 2017) Alkuteos Secrets of Nanreath Hall  2016 Suomentanut Virpi Kuusela 399 sivua Joulun ajalle etsiskelin luettavaa, joka olisi sopivasti viihdyttävää - ei liian vakavaa muttei myöskään liian höttöistä. Lumiomenan Katja kirjoitti blogissaan taannoin Alix Rickloffin historiallisesta romaanista Nanreath Hallin salaisuudet sen verran kiinnostusta herättävästi, että Iso-Britanniaan sijoittuva esikoisteos oli helppo valita joululukemistoon. Tarina sijoittuu kahden sodan aikaan. 1910-luvun Cornwallissa lady Katherine, Kitty, elää etuoikutetun elämää Nanreath Hall -nimisessä kartanossa. Etuoikeudet tuovat kuitenkin mukanaan velvollisuuksia ja tiukkoja raameja:

"Keittiö oli käynyt ahtaaksi. Erno istui pöydän ääressä, edessään lasi kirkasta. Viki oli taas toisella puolella pöytää tyhjä lasi edessään. Liisa oli ottanut kylmäkaapista leipäkakut ja makeat antimet. Mari kuivasi vielä ylimääräisiä lautasia tiskipöydältä, niin että takapuoli värisi tomerasti. Vieraiden hillitty puheensorina kuului taustalla. Hetkittäin joukosta kuului pikkulasten kirkkaita ääniä." Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila (Tammi 2017) 323 sivua Peter Franzén hyppää Särkyneen pyörän karjatilan  myötä uudenlaiseen tyylilajiin. Kun Samoilla silmillä ja Tumman veden päällä  ovat tummasävyisiä, melankolisiakin, on tämä kirjailijan kolmas romaani komediallinen katsaus erään perheen juhlapäivään, jonka aikana ehtii sattua ja tapahtua monenmoista. Yhdenpäivänromaanin keskiössä on Kaino, maatilan vanha emäntä, joka täyttää 80 vuotta. Merkkipäivää saapuvat juhlistamaan lapset perheineen, ja toki muitakin vieraita joukkoon mahtuu. Henkilögalleria onkin laa

"Raihnainen joukko kulki heidän perässään, ja he etenivät kohti ovensuusta odottavia Florencea ja Smudgea.  Hidasliikkeiset selviytyjät ohjattiin tervetulohuutojen ja lohdun sanojen kaikuessa sisään Sterneen." Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat (Otava 2017) Alkuteso The Uninvited Guests  2012 300 sivua Veikeä voisi olla sopiva määritelmä Sadie Jonesin romaanille Kutsumattomat vieraat , joka sekoittaa mystisyyttä ja vanhaa kunnon birttihenkistä kartanoromantiikkaa tavalla, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt. Mystisyydestä ja kartanomiljööstä Jones keittää maistuvan sopan, jossa on sattumia. Kaikki sattumat eivät lusikkaan osu, jotkut lipsahtavat takaisin posliiniseen kulhoon ja uivat tavoittamattomiin. Yhtä kaikki, soppa maistuu. Jälkimaku saattaa olla hieman hämmentävä, sillä aivan selväksi ei ehkä käy, mitä sattumat sisällään pitävät. Ollaan siis Sternen kartanossa käymässä piakkoin juhlavalle illalliselle. Taloon on kutsuttu vieraita, mutta pian kutsumatta j

"Jos olet niin stressaantunut, että et usko ehtiväsi harrastaa liikuntaa, haluan sanoa, että juuri sinun on tarpeen liikkua! Ja jos uskot työmäärän estävän liikunnan, tässä sinulle vinkki: kun varaat aikaa liikuntaan, alat voida paremmin, stressi vähenee ja työtkin sujuvat helpommin. Uskallan nimittäin luvata, että jos silloin tällöin otat yhden tunnin työajasta liikuntaan, saat enemmän tehtyä loppujen työtuntien aikana." Anders Hansen: Aivovoimaa - Näin vahvistat aivojasi liikunnalla (Atena 2017) Alkuteos Hjärnstark  2016 Suomentanut Susanna Paarma 253 sivua Anders Hansenin tietokirja Aivovoimaa - Näin vahvistat aivojasi liikunnalla  on jokaiselle liikuntaa harrastavalle oivaa luettavaa, sillä kirja kertoo, kuinka monenlaisia hyötyjä liikunnasta ihmiselle on. Ennen kaikkea Aivovoimaa  olisi kuitenkin erittäin tarpeellista luettavaa heille, jotka eivät - syystä tai toisesta - liiku. Hansen kertoo hyvin vakuuttavasti siitä, mitä kaikkea hyvää liikkumisesta seuraa, että v

"Aarni oli rajannut kuvan valmiiksi. Nyt hän odotti enää että jotakin tapahtuisi: että kuva-alalle lentäisi lintu, tuuli nostaisi voimakkaampia aaltoja, valo taittuisi ja antaisi syyn painaa laukaisinta." Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (Tammi 2015) 224 sivua Kun luin Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi  -teoksen, nousi monessa kohtaa esiin tämä pari vuotta sitten julkaistu romaani, Pitkä valotusaika . Moni romaania suositteli ja se jäi mieleni lukulistalle pyörimään. Hyvä, että jäi, sillä tarina on kiehtova ja siihen oli mukavaa uppoutua. Päähenkilö on Aarni, jolla ei suju kovin hyvin. Elämä 1960-luvun Oulussa ei tunnu tarjoavan tulevaisuudentoivoa vaan ajatukset keskittyvät siihen, miten koulun voisi räjäyttää. Kun äiti ohjaa Aarnin töihin valokuvausliikkeeseen, ei tilanne alkuun näytä juuri kirkastuvan. Mutta kun Aarni vähitellen pääsee uppoutumaan valokuvauksen maailmaan, saa elämä uutta sisältöä ja lopulta valokuvaus ohjaa miehen koko elämää. Kuvat ja

"Sandra-mummo oli istunut keittiön puulaatikon päällä pyörittelemässä peukaloitaan kädet ristissä, kun me äidin kanssa menimme käymään. Muistan miten hän ilahtui joka kerta minut nähdessään, nousi sukkelasti ja alkoi etsiä tarjottavaa, jos ei muuta niin edes ranskanleipää, jonka päälle laitettiin paksulti voita ja joskus siivu teemakkaraa. Parasta mummussa oli ollut se hyväksyvä katse, jolla hän katsoi minua pienenä ja piti pehmeässä sylissään." Heidi Köngäs: Sandra (Otava 2017) Äänikirjan kesto 7 h 13 min. Lukija Karoliina Kudjoi. Heidi Köngäs tekee sen taas: puhaltaa historian henkiin, kasvattaa menneisyyden hahmoista eläviä ja tuntevia henkilöitä ja vie lukijan mukanaan vuosisadan taakse näkemään, mistä me olemme tulleet. Kuten historiasta tiedetään, Suomen itsenäisyyden alku ei ollut auvoisa. Itsenäisen Suomen ensi hetkien kipukohtia Köngäs kuvaa Sandrassa  todentuntuisesti. Sandra  on ennen kaikkea kirja naisista. Nykyajassa Klaara tutkii omaa taustaansa saatuaa

"Mikäpä tässä väsyttäisi. Paitsi talvisota, evakkoonlähtö, toisten nurkissa eläminen, kotiinpaluu, kivijalkaan palaneen talon löytäminen, uuden rakentaminen, talon työt, lasten kaitsimiset, kahden synnyttäminen, uusi lähtö, uuden paikan paska akka ja ymmärrys siitä, että turhaa oli kaikki." Antti Heikkinen: Jauhot Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon (WSOY 2017) 376 sivua Kyllä täytyy heti alkuun todeta, että ilolla tervehdin ideaa, jonka Toinen tuntematon  toteuttaa: Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen  kätkeytyvät naishahmot pääsevät nykykirjailijoiden kautta esille kokoelmassa, joka sisältää 2 2 novellia. Kokoelmassa ovat mukana seuraavat kirjailijat:  Laura Gustafsson,  Joel Haahtela,  Antti Heikkinen,  Venla Hiidensalo,  Mikko Kalajoki,  Katja Kettu Tommi Kinnunen,  Tapio Koivukari,  Juha-Pekka Koskinen,  Tuomas Kyrö,  Sirpa Kähkönen, Taina Latvala, Jenni Linturi,  Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula,  Inka Nousiainen,  Riikka Pulkkine

"- Miksi olet kiinnostunut Jackie Berglundista? - Hän esiintyy vanhassa murhajutussa, josta teen harjoitustyötä. Eräs nainen murhattiin Nordkosterissa. - Milloin? - 1987." Cilla & Rolf Börjlind: Nousuvesi (S&S 2013) Alkuteos Springfloden  2013 Äänikirjan kesto 14 h 11 min. Lukija Paavo Kerosuo Olivia Rönning opiskelee poliisikorkeakoulussa ja päätyy opintojensa myötä selvittämään raakaa murhaa, joka tapahtui vuonna 1987 Ruotsin länsirannikolla. Tapaukseen liittyy monia erikoisuuksia: murhan uhria ei kukaan koskaan kaivannut ja murhaa tutkineen Tom Stiltonin lupaava ura päättyi varsinaiseen mahalaskuun. Olivian myötä Stilton kuitenkin palaa tutkimaan tapausta, jonka luuli jo jättäneensä taakseen. Aivan kaikki eivät tutkinnan avaamisesta ilahdu, ja pian selviääkin, että vyyhti on monimutkainen ja korruptio ulottuu laajalle. Dekkari vie heti ensi sanoillaan suoraan asiaan. Vuonna 1987 Nordkosterin saarella hiekkaan haudataan nainen, joka kuolee kammottavalla

"Askel kerrallaan, kunnes hän tuli metsikön laitaan, askel kerrallaan pois polulta, hieman kompastellen joenpenkkaa alas ja sitten, askel kerrallaan, veden varaan." Paula Hawkins: Tummiin vesiin (Otava 2017) Alkuteos Into the Water  2017 Suomentanut Antti Autio 415 sivua Paula Hawkinsin Tummiin vesiin -trillerin olennaisessa osassa on Beckfordin joki, erityisesti sen tietty mutka, jota on alettu kutsua Hukkuneiden mutkaksi paikassa menehtyneiden useiden naisten vuoksi. Paikka on idyllisen kaunis. Sinne johtaa tammien varjostama polku, läheisillä kukkuloilla kasvaa plataaneja ja pyökkejä, ja etelänpuoleinen törmä laskeutuu vesirajaan hiekkapeitteisenä. Joenmutkaan voi mennä melomaan tai viettämään aurinkoista eväsretkipäivää lastensa kanssa. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä, päinvastoin. Aikojen saatossa Hukkuneiden mutkassa ovat henkensä heittäneet lukuisat naiset, jotka tiedetään nimeltä, ja heidän lisäkseen vielä monet muut. Vii

"Alexin huone oli viimeisenä lännenpuoleisessa siivessä, ja sieltä tulin näkemään ajan mittaan monia upeita auringonlaskuja. Mutta ensimmäisenä iltana en nähnyt auringon laskevan enkä taivaan muuttuvan rikinkeltaiseksi pimeyden laskeutuessa, sillä oli alkanut tihuuttaa, ja kesä oli muutenkin liian pitkällä." Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas (Otava 2017) Alkuteos Den svavelgula himlen Suomentanut Laura Beck Äänikirjan kesto 14 h 41 min. Lukija Eero Saarinen. "Sinun täytyy ansaita enemmän ja kuluttaa vähemmän, tilintarkastaja sanoi, ja ymmärsin hänen tarkoittavan että olin takertunut menneeseen menestykseeni liian pitkäksi aikaa", toteaa Rikinkeltaisen taivaan  minäkertoja, joka on kirjailija ja historioitsija. Häntä ja hänen puhettaan kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta, josko minäkertoja on takertunut ylipäätään mennesseen liiaksi - romaani on pitkitetyltä ja turhan hajanaiselta tuntuva muistelo siitä, mitä päähenkilön elämässä tapahtui erityisesti suhte

"Vuorenlaelle oli kasattu kiviä. Tuon alkeellisen monumentin takana Monte Rosa jäätiköineen sulautui taivaaseen. Olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan olutta ja juhlia, mutta en tuntenut riemua saati huojennusta: päätin viipyä siinä yhden tupakan ajan, heittää sitten hyvästit isän vuorelle ja palata alas." Paolo Cognetti: Kahdeksan vuorta (Bazar 2017) Alkuteos Le otto montagne  2016 Suomentanut Lotta Toivanen 235 sivua Herttainen ja lämminhenkinen, kaihoisa ja surumielinen. Nuo adjektiivit tulivat ensimmäisenä mieleeni, kun sain Paolo Cognettin Kahdeksan vuorta  -romaanin päätökseensä. Tarinan pääroolissa on Pietro, joka asuu Milanossa vanhempiensa kanssa. Vanhemmat kaipaavat alati kaupungista vuorille, ja kesäisin perhe matkustaakin pieneen vuoristokylään vuosi toisensa jälkeen. Granan kylästä Pietro tekee isänsä kanssa retkiä lähivuorille. Kylässä hän tutustuu myös Brunoon, josta tulee pojan tärkeä kesien kaveri; pojasta, joka ei juuri vuoristosta pois vaan elää siel

"Laskeudun röykkiölle ja tutkin kallionkylkeä lähempää. Punertava kiviaines on täynnä soikeita, mustia silmiä. Joissain on vaalea keskusta, toiset ovat pikimustia. Kaikkia ympäröi ohut, vaalea kehä kuin auki rävähtäneet silmäluomet." Anni Kytömäki: Kivitasku (Gummerus 2017) 645 sivua Anni Kytömäen Kivitaskua  odotin innolla, sillä kirjailijan esikoisteos Kultarinta  (2014) oli oikein vakuuttava avaus, joka antoi luvan odottaa Kytömäeltä paljon. Esikoisesta tuttua on tässä toisessakin linnun nimeä kantavassa kirjassa, mutta paljon on uutta: Henkilöt ovat uusia tuttavuuksia, Suomesta poiketaan suureen itänaapuriin ja nykyajasta aikaan ennen itsenäisyyttä. Ennen kaikkea miljöö on muuttunut: metsästä on siirrytty kalliomaisemiin, ja kivi on romaanissa tärkeä elementti. Erityisesti viehätyinkin siitä, miten kauniisti ja elinvoimaisesti Kytömäki romaaninsa maisemia rakentaa. Kallioiden ja vesistöjen ihailijana tunsin olevani Kivitaskun  maisemissa kotonani. Louhuranta

"Ensin on nimettävä se mikä on tuttua. Mikä oli tuttua. Olen aikamuodoissa nykyään niin sekaisin. Kesä vai syksy, mikä oli järjestys, kuka oli, kuka on, kuinka monta meitä kulloinkin on paikalla. Minä katoan, hän monistuu." Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus 2017) 231 sivua Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa  on ollut syksyn kirjatapauksia. Teos kertoo sukupuolenvaihdoksesta ja perustuu kirjailijan omaan elämään - ei ihme, että romaani on puhuttanut. Itse suhtaudun autofiktioon hieman varauksella, sillä en halua kokea olevani tirkistelijä, joka kyttää muiden elämää. Tämän teoksen kohdalla sitä ongelmaa ei ollut, sillä Ahava osaa etäännyttää riittävästi. Kaikki käynnistyy siitä, kun Ahavan mies sanoo "jotain, mikä muuttaa kaiken": - Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen. Näin sanoo mieheni, neljäkymmentä vuotta myöhässä. Alkaa prosessi, joka vie aikaa ja voimia. Nainen seuraa avuttomana vieressä, kun mies muuttuu toiseksi. Halu paeta,

"Mitähän niin kauheaa olen sinulle tehnyt, että olet oirekavalkadia kootessasi kajonnut oman äitisi pyhimpään. Ehkä olen rakastanut sinua liikaa. Niin sen täytyy olla." Maria Peura: Tunkeilijat (Teos 2017) 222 sivua Maria Peuran novellikokoelmaa Tunkeilijat *  tuli luettua pitkään ja hartaasti. Kevyestä teoksesta ei tässä kohtaa voi puhua, vaan novellit vaativat ympärilleen tilaa ja aikaa. Välillä kokoelma jäi sivuun odottamaan, että pystyin taas keskittymään lukemiseen kunnolla. Keskittymistä tekstit mielestäni tarvitsivat. Kokoelman nimi Tunkeilijat  on onnistunut ja kuvaava. Erilaisista tunkeutumisista nimenomaan on kysymys: välillä tunkeutuminen on fyysistä, usein henkistä - ja ehkä sellaisena vielä ahdistavampaa. Novelli Kirje tyttärelle  on hyvä esimerkki siitä, miten äiti suhteessaan tyttäreensä ylittää sovinnaiset rajat ja tunkeutuu niiden ylitse ja lävitse. Ihailen sitä, miten vaivatta Peura onnistuu kertojansa erilaisiin rooleihin sovittamaan. Näkökulm

"Jonkun näistä ystävistä pitäisi auttaa minua kuolemaan. Olemaan läsnä kun teen sen, kestää kaikki yllättävät mielentilat." Anna-Leena Härkönen: Valomerkki (Otava 2017) 252 sivua Anna-Leena Härkösen romaani Valomerkki * tuli luettua jo jonkin aikaa sitten, mutta kirjasta kirjoittaminen vain jäi. Aivan helpoksi en lukukokemukseni sanoiksi pukemista kokenut, mikä ehkä oli suurin syy siihen, että romaanin edelle bloggausjonossa menivät muut. Mutta nyt yritetään. Ideana on siis se, että viisikymppinen Anita kokee olemisensa niin raskaaksi ja hankalaksi, että hän päätyy miettimään, onko jaksettava elää, vaikka väsyttää. Omissa syntymäpäiväjuhlissaan Anita nostaa kissan pöydälle: Nousen seisomaan. Katselen hetken ihmisiä pöytäni ääressä. Kysyn kuka heistä olisi valmis tappamaan minut. Ei ole mikään yllätys, että vapaaehtoisia ei ilmaannu pilvin pimein. Aihe on vaikea, suorastaan mahdoton, kun elämästä pitäisi olla kiitollinen ja kuolema on eristetty sivuun tavallisesta e

"Minä voisin juosta, vaikka vuoden verran. Sen aikaa että isä paranisi. Voisin vahtia isää. Harjoitusten lomassa voisimme puhua asioista. Isä tarvitsee minua nyt, se on varmaa. Yksin se ei pärjää." Miika Nousiainen: Maaninkavaara (Otava 2009) Äänikirjan lukija Aku Laitinen Kesto 9h 20min. Kansallisuustransvestiitti Mikko Virtasesta kertoneeseen Vadelmavenepakolaiseen  (2007) ihastuneena odotin paljon Miika Nousiaisen toiselta romaanilta, Maaninkavaaralta . Valitettavasti en kuitenkaan voi sanoa hurmaantuneeni: tarinan huumori ei vedonnut minuun vaikka saikin paikoin hymähtämään. Paikoin tosin myös irvistämään. Maaninkavaara  on tarina isästä ja tyttärestä - ja suomalaisesta kestävyysjuoksusta. Huttusen perhe kohtaa tragedian, kun perheen juoksijatähti Jarkko katoaa ollessaan matkalla kotiin juoksukilpailuista. Mitalikahvit vaihtuvat suruun ja ikävään. Martti-isän maailmaan tulleen ammottavan aukon pyrkii korjaamaan Heidi, joka aloittaa juoksun. Kun isä saa keskittyä

"Alhaalla saunatuvassa seisahduin peilin eteen. Fanni oli oikeassa. Minun ilmeeni oli erilainen kuin ennen, jotenkin pehmentynyt. Vaikka järki kuinka yritti panna vastaan, tiesin, ettei viimeöinen tunnekuohu ollut mennyt ohitse jälkiä jättämättä." Enni Mustonen: Parittomat - Järjen ja tunteen tarinoita Otava 2008 Äänikirjan lukija Erja Manto Kesto 7:39:20. Nimettömistä ,  Mustasukkaisista  ja  Lipunkantajista   ja Sidotuista   muodostuvan Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan päättää Parittomat. Ja voi millä tavalla. Melkein toivon, että olisin jättänyt sarjan sen neljänteen osaan, sillä Sidotut  olisi ollut komea päätös historiallisille romaaneille. Parittomat  sen sijaan jätti jälkeensä melko ärtyneen mielen. 1900-luvun alusta on yllättäen hypätty vuosikymmeniä eteenpäin. Vuosituhat on vaihtunut, eletään EU-Suomessa, jollaista edellisten osien päähenkilöt Hilma ja Anna tuskin osasivat ennakoida, vaikka edistyksen naisia olivatkin. Tällä kertaa päähenkilö on Salla, Hil

"Sinulla ei ole kiire minnekään. On turhaa tehdä muutoksia, jotka aiheuttavat ahdistusta. Etsi sinulle sopiva vaihtoehto ultimaalisen ja minimaalisen välillä. Koska tämä on loppuelämäsi viimeinen elämäntapadieetti, se ei pääty koskaan - voit ainoastaan oppia." Kaisa Jaakkola: Hyvän olon hormonidieetti (Tammi 2016) 224 sivua Törmäsin jossakin Kaisa Jaakkolan kirjaa kehuviin kommentteihin ja päädyin varaamaan kirjan kirjastosta. Ilman kehuja tuskin olisin teosta luettavaksi hankkinut, sillä nimi ei mielestäni ole kauhean houkutteleva. Hormonit-sanaa käytetään turhan paljon arkikielessä selityksenä naisten ailahteluille ja dieetti taas on monen mielestä vanhanaikaista - pysyvät elämäntapamuutokset ovat päivän sanoja. Hyvän olon hormonidieetti kuitenkin yllätti sisällöllään myönteisesti. Teoksessa edetään johdonmukaisesti yleisemmältä tasolta kohti yksityiskohtia, ja heti alussa on varsin inspiroiva kirjoittajan oma tarina siitä, miten tavanomaiset laihduttamisen keinot jo

"Sinä olet kiehtova. Voimallinen ja herkkä, täynnä kerroksia, sivupolkuja, tasoja ja syvyyksiä." Pippa Laukka: Hyvinvoiva nainen (WSOY 2017) 176 sivua Pippa Laukan tietokirja Hyvinvoiva nainen  puhuttelee naista, joka muuttuu, ikääntyy eikä ehkä muista rakastaa itseään. Teos on suunnattu erityisesti aikuisille naisille, ja se sisältää ajatuksia siitä, kuinka omaa hyvinvointia voi edistää ja suojella. Hyvinvoivassa naisessa  tutustutaan niin kehoon kuin mieleen. Esimerkiksi Joka naisen soluoppi -osuus tarjoaa faktoja siitä, miten ja miksi vanhenemme, ja Oikein vai väärin? -osio ottaa kantaa yleisiin väittämiin, esimerkiksi sellaisiin kuin "hiilarit lihottavat" ja "punaviini on terveellistä". Pippa Laukka on tunnettu urheilulääkäri, joka takuulla tietää, mistä puhuu. Kirjasta kuitenkin jää tunne, että sisältöä olisi voinut rajata tiukemmin. Ainakin minä olisin lukijana kaivannut enemmän syvyyttä kuin laajuutta. Lisäksi vielä tarkempi oikoluku

"-Pietarissa on tehty vallankumous, hän sanoi ja näytti äkkiä niin uupuneelta, että minun oli autettava hänet sisälle tampuuriin istumaan. -Väkijoukko päästi meidät vapaaksi, mutta siellä taistellaan vieläkin. Junassa ne väittivät että keisari on luopunut vallasta." Enni Mustonen: Sidotut - Järjen ja tunteen tarinoita Otava 2007 Äänikirjan lukija Erja Manto Kesto 10h 57min. Hilmasta ja Anna-Sofiasta kertova historiallinen romaanisarja on jatkunut neljänteen osaansa saakka. Sidotuissa  päästään näkemään, mitä Nimettömistä , Mustasukkaisista  ja Lipunkantajista  tutuille naisille läheisineen kuuluu. Ei ole kotimaan meno juuri rauhoittunut, vaan kuohuntaa on luvassa 1910-luvulla edelleenkin, kuten historiasta tiedetään. Vuoden 1913 eduskuntavaaleissa ei kumpikaan sarjan päähenkilönaisista kohtaa menestystä. Hilma ei "liian herraskaisena" pääse edes ehdokkaaksi, Anna-Sofia puolestaan jää valitsematta vaikka listoilla onkin. Kun Hilman puoliso Veikko ei saa tö

"Suurissa näytelmissä on aina useita näytöksiä. Näytösten välillä on tauko, jonka aikana katsojat saavat mahdollisuuden ojennella jalkojaan ja ostaa virvokkeita, jotta he jaksaisivat seurata vielä yhden kierroksen verran synkistelyä. Minulle ei koskaan suotu minkäänlaista taukoa. Elämä syöksyi eteenpäin ja minä vain seurasin mukana." Kristina Ohlsson: Mion blues (WSOY 2016) Alkuteos Mios blues  2015 Suomentanut Pekka Marjamäki Äänikirjan kesto 12h 12min. Lukija Aku Laitinen. Mion blues *  on jatkoa Kristina Ohlssonin Lotus blues  -dekkarille, jonka myötä päästiin tutustumaan itsekeskeiseen, omahyväiseen ja melkoisen sietämättömään Martin Benneriin. Benner rakastaa paitsi itseään myös kauniita naisia eikä tunnu juuri piittaavan muiden ajatuksista tai tunteista. Toki on myönnettävä, että Bennerissä on havaittavissa paljonkin nöyrtymistä. Sitä oli havaittavissa jo sarjan aloitusosassa ja nyt, kun mies jatkaa epätoivoiselta vaikuttavan tehtävänsä parissa, hän on suorastaan

"Rouva Pyy huomasi juuri taksiautoaseman ohitse laituria kohti kääntyvän bussin numeron. Se oli siis tullut, ja lähtisi aivan kohta. Hän laskeutui portaita alas ja oli jälleen rouva Pyy: jalat tiesivät mihin kulkea ja samassa hän unohti vielä äsken olleensa vieras." Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia (Otava 1982, alun perin 1960) 312 sivua Rouva Pyy on Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia -romaanin päähenkilö. Keski-ikäinen kotirouva unelmoi paremmasta mutta ei tunnu huomaavan ympärillään olevaa hyvää. Hän on alati tyytymätön ja näkee ympärillään salakavaluutta ja pahantahtoisuutta. Rouva Pyy on hahmo, johon voisi tympääntyä heti alkumetreillä. Kuitenkin hänessä on jotain, mikä saa jatkamaan lukemista ja jopa tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Taitavasti Vartio kuvaa naista, joka on oman elämänsä sivustakatsoja eikä useinkaan kovin hyvin selvillä siitä, missä oikein mennään. Tylsistynyt romaanin päähenkilö on, se on selvää. Ehkä ajan ahtaat ra

"Kaapin yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja ikään kuin oikea talo olisi kutistettu ja leikattu kahtia niin että sisukset paljastuvat. Yhdeksän huonetta - keittiöstä salonkiin ja jopa ullakkoon, jossa varasotidaan turvetta ja polttopuuta suojassa kosteudelta. 'Täällä on piilokellarikin', Johannes sanoo ja avaa keittiön ja paraatikeittiön välisen lattian, jonka alta paljastuu tyhjä piilo. Paraatikeittiön kattoon on jopa maalattu alkuperäisen näköinen silmää huijaava kuva. Nella muistaa keskustelunsa Oton kanssa. Kaikki romahtaa , Otto sanoi katsoen epätodellisen näköistä kattoa." Jessie Burton: Nukkekaappi (Otava 2016) Alkuteos The Miniaturist  2014 Suomentanut Markku Päkkilä 431 sivua 1600-luvun Amsterdamiin vie Jessie Burtonin romaani Nukkekaappi , jonka päähenkilö on nuori Nella, vastavihitty vaimo, joka saapuu uuteen kotiinsa maaseudulta mukanaan vähäinen määrä tavaraa mutta sitäkin suurempi määrä toiveita uudesta elämästä uudessa kodissa. Aika pian selviä