Sivutiellä

Yskä on pysytellyt sisälläni liki koko syksyn, ja henkinen olotila on sen mukainen. Jatkuva sairastelu ei piristä ketään, ja kaiken yskimisen keskellä on hankala rentoutuakaan. Koska nyt kuitenkin on kuukauden viimeinen viikonloppu ja Superlukumaraton , ajattelin, että nyt on mitä parhain hetki istahtaa kirjojen ääreen ja koettaa unohtaa murheet. Maratonlukemistoa. Olen valinnut lukemistooni jokseenkin helppolukuisia teoksia - olen huomannut, että kevyempien teosten lukeminen inspiroi minua maratoneilla eniten. Saatan siis aloittaa Nelli Hietalan nuortenkirjalla, ja edetä sitten muutamiin sarjakuva- ja novellikokoelmiin. Toinen tuntematon  on loppupuolella, ja sen haluaisin lukea loppuun. Saision Betoniyötä olen harkinnut Helmet-haasteeseen, joten sekin kiinnostaa. Kirjahyllystä löytyy tietysti paljon muutakin luettavaa, joten suunnitelmat saattavat muuttua päivän aikana. Tarkoitus on aloittaa maraton noin kello 16-17. 15.40 Lukumaraton alkaa. 17.30  Nelli Hietalan Miia M

Tällä viikolla vietetään Mielenterveysviikkoa, ja Suketuksen haaste pyytää bloggaajia keskustelemaan mielenterveyteen liittyvistä teemoista. Aiemmin tällä viikolla olen puhunut kirjallisuuden merkityksestä vertaistukena , minkä lisäksi vastasin muutamaan mielenterveyskirjallisuutta käsittelevään kysymykseen.  Lukeminen ei suinkaan ole ainoa tapa, jolla lohduttaudun vaikeina aikoina. Myös muut taidemuodot kiinnostavat: leikekirjojen kokoaminen on hauska tapa käsitellä vaikeita tuntemuksia, ja musiikki - no, se nyt kuuluu olennaisesti elämääni. Tänä syksynä olen palannut vanhaan tapaani kuunnella musiikkia työmatkoillani. Musiikki piristää ja vie ajatukset muualle silloin, kun töihin lähteminen on vaikeaa.  Tässä postauksessa käsittelen niitä kappaleita, jotka ovat olleet minulle merkityksellisiä erityisesti lyriikoidensa takia. Kuuntelen enimmäkseen suomalaista musiikkia, mikä heijastuu kappalevalintoihini. Lähestyn rakkaita lohtubiisejäni teemoittain: osan yhdistän ki

Vaikka rakastan listoja ja kysymyksiä, en ole blogiaikanani kirjoitellut kovinkaan aktiivisesti book tag -postauksia. Käynnissä olevan mielenterveysviikon ja siitä muistuttavan Suketuksen haasteen myötä päädyin pohtimaan, miten nostaisin tämän itselleni tärkeän aiheen blogiini. Pieni googlailu auttoi - englanninkielisissä blogeissa on kiertänyt varsin näpsäkkä Mental health book tag . Alkuperäisen idean mukaan kanssabloggaajat voi tägätä osallistumaan - minä en nimeä ketään mutta kehotan osallistumaan mielenterveysviikon puitteissa! :) 1. Name a book that lifts your spirits, even when times are tough. ertomuksia . Sen novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin on sympaattinen kuvaus siitä, miten pelokas ihminen voi olla ja miten kauhistuttavistakin tilanteista voi selvitä. Myös Janssonin Taikatalvi  ja Muumilaakson marraskuu  lohduttavat, kun olo on huono. 2. What book about mental health is on your TBR, and why? Jenny Lawsonin omaelämäkerrallinen Furiously Happy . Kirjal

Suketus muistutti, että tällä viikolla (19.11.-26.11.) vietetään kansallista mielenterveysviikkoa ja pyysi kanssabloggaajiaan osallistumaan haasteeseen. Tällä viikolla voi kirjoittaa mielenterveydestä tai sitä käsittelevistä kirjoista, parantaa omaa tai läheisen oloa - ideana on kiinnittää huomiota mielen hyvinvointiin.  Mielenterveys on itselleni tärkeä aihe - olen kamppaillut oman hyvinvointini kanssa usein, ja toisaalta monet ystävistäni ovat kokeneet elämässään varsin vaikeita hetkiä. Stressi muuttuu helposti ahdistukseksi, ahdistus masennukseksi, ja usein monet mielenterveyden ongelmat kytkeytyvät toisiinsa ja ruokkivat toisiaan. Olen nähnyt elämässäni, miten monella tavalla mielenterveysongelmat voivat ihmisen elämää vaikeuttaa: jatkuva alakulo ja väsymys, saamattomuus, haluttomuus, itsetuhoisuus, epävarmuus, epäluuloisuus ja ahdistus heikentävät elämänlaatua.  Lukijaihmisenä kirjallisuus on ollut minulle tärkeä keino käsitellä omia vaikeuksiani ja oppia ymmärtämään, mi

Työt ovat vaatineet viime aikoina veronsa, enkä väsymyksen ja sairastamisen keskellä ole jaksanut lukea kovinkaan paljon. Tällä viikolla löysin kuitenkin lohtua sarjakuvista: suhteellisen lyhyitä kokoelmia ja kertomuksia on helppo lukea. Esittelen tässä lyhyesti muutaman teoksen, jotka olen ahminut sängyn pohjalla maatessani. On yllättävän mukavaa käpertyä sänkyyn kahden peiton alle ja viettää koko ilta sarjakuvia lukien. Jäsentymätöntä höpsötystä Luin jo aiemmin tässä kuussa Milla Paloniemen En vaan osaa 2:n , ja nyt tartuin ensimmäiseen osaan. Humoristiset arkistripit, joissa nauretaan päähenkilön toilailuille ja epätäydellisyydelle, huvittavat useimmiten. Millan ja poikaystävän välille rakentuu omasta arjesta tuttuja konflikteja ja hämmentäviä tilanteita, jotka hymyilyttävät väkisinkin. Kokonaisuutena En vaan osaa ei kuitenkaan jäsenny kovinkaan kiinnostavaksi, vaan osastoista huolimatta sarjakuvat hyppelevät tilanteesta toiseen. En vaan osaa  sopii niille, jotka kaipaavat humor

Emmi Valve: Armo Asema Kustannus 2017 301 s. Pisteitä: 5/5 Emmi Valveen Armo  on armoton kertomus mielenterveyshäiriöstä ja sen vaikutuksesta nuoren naisen elämään. Päähenkilö Emmin elämä alkaa horjua ja lipsahdella: kiusaaminen, raiskaus ja muut traagiset kokemukset ovat kuluttaneet naista hiljalleen. Kun masennus ja ahdistus puhkeavat, hukkuu elämä mielen kipuihin. Elämä tylsistyy kotiin, alkoholi houkuttaa, ja harhat vieroittavat tosielämästä.  Omaelämäkerrallinen teos rouskuu raadollisuutta. Terapia ei auta mutta saa huomaamaan, ettei Emmi ole koskaan ollut oikeasti onnellinen. Rankimpia ovat toisaalta kuvat, joissa masennus ja kipu yhtyvät huutavanpunaisiksi, sisäelimiä pursiviksi kuviksi, ja toisaata ne päiväkirjasivut, joissa kapitaalikirjaimet parkuvat apua, kun kenenkään ei tarvita rakastaa Emmiä. Emmin tarinaa taustoitetaan tragedioilla. Yksityiselämässä kolisee, kun kesäilta päättyy raiskaukseen. Kuten arvata saattaa, yhteiskunta ei ainoastaan vaikene va

Kun lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaat julkistettiin, en ollut varautunut lukemaan ehdokkaista kuin korkeintaan Kunnaksen tietoteoksen. Jukka Behmin Pehmolelutytöstä  kuitenkin kiinnostuin, sillä sen keskeinen teema - tyttöjen kohtaama seksuaalinen häirintä - on yksi niistä teemoista, joihin feministinä kiinnitän huomioni. Huomasin sen minkä olin huomannut aikaisemmin. Sain Samin kiinni siitä, että hän tuijotti minua. Katseemme kohtasivat muutaman kerran, mutta hän siirsi silmänsä nopeasti sivuun ja oli tekevinään muuta. Ei tarpeeksi nopeasti kuitenkaan. Noita pieniä silmäyksiä. Olin tottunut niihin. En osaa sanoa milloin ne olivat alkaneet. Ehkä jo kuudennella luokalla, ehkä jo aikaisemmin. Mutta että Samikin. Pehmolelutyttö  on kertomus yhdeksäsluokkalaisesta Emiliasta, joka joutuu hyväksikäytetyksi. Läheisyyttä etsivä Emilia joutuu kohtaamaan miehiä, jotka tekevät hänelle kiellettyjä asioita: käskevät katsoa ja koskea. Kun perhe- ja ystävyyssuhteet hajoilevat ja ra

Mummolta saadut villasukat. Anni Nykänen: Mummo Sammakko 2010 103 s. Pisteitä. 4/5 Tunnelma: Tirsk ja hihitys. Anni Nykäsen Mummo -sarjakuvia ei ole kehuttu turhaan. Nykäsen strippikokoelma piirtää hauskan, hihityttävän kuvan mummosta, jossa on paljon sellaisia piirteitä, joita voi omastakin isoäidistä tunnistaa. Vaikka Nykäsen Mummo on toisaalta joukko stereotyyppisiä mummouspiirteitä, on sarjakuvakokoelman päähenkilö myös rajoja rikkova ja (ainakin puolisonsa) yllättävä nainen.  Mummo -sarjakuvien ensimmäinen osa on kokoelma kolmekuvaisia strippejä, joiden keskiössä ovat Mummon arkipäiväiset tilanteet. Naapurit, teinit, lapsenlapset ja puoliso värittävät Mummon elämää. Nykyteknologia ei Mummon elämää rajoita vaan pikemminkin mahdollistaa uudet seikkailut ja koomiset tilanteet. Äkkiseltään Mummo vaikuttaa hieman tuittupäiseltä. Seinään koputteleva Mummo ei kuitenkaan häiriinny naapureiden elosta vaan pikemmin odottaa, milloin jotakin saippuasarjamaisen kiinnostavaa lähiym

Väinö Linna: Tuntematon sotilas WSOy 2010 (1954), juhlapainos 502 s. Pisteitä: 5/5 - Katsohan sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikoillais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö! Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. Muuta viisautta siin ei oo, eikä tule. " Vaikka blogi on elänyt viimeiset kuukaudet hiljaiseloa, on oma kirjanpitoni muistutellut minua säännöllisesti siitä, että tämän vuoden lukusaldo lähestyy sataa. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi päädyin pohtimaan, minkä kirjan lukisin tähän väliin. Väinö Linnan klassikkoromaani Tuntematon sotilas  saattaa olla kliseinen valinta, mutta toisaalta koin tärkeäksi sen, että luen juhlavuonna tämän tärkeän, historiastamme kertovan romaanin.  Laineen elokuvaa kartan itsenäisyyspäivästä toiseen - vain keskeisimmät kohtaukset olen nähnyt - mutta romaanin olen lukenut jo lu