Robert Goolrick: Luotettava vaimo

Tämä kirja päätyi luettavakseni vähän poikkeavalla tavalla: olin 3,5-vuotiaan poikani kanssa kirjastossa ja tutkin itse lastenkirjahyllyä, kun poika kipaisi kulman takaa, ilmoitti iloisesti että "Äiti mä toin sulle kirjan!" ja lykkäsi käteeni Luotettavan vaimon. Nimen ja kannen pitsien perusteella ensivaikutelma oli vähän turhan romanttinen herättääkseen kiinnostustani ja tiedustelin vain että "Ahaa, mistäs sä tämän otit", mutta pojan johdattaessa minua (mihinkäs muuallekaan kuin) tyrkkyhyllylle aloin silmäillä takakantta. Murhaballadi, 1900-luvun alku, petos, loputon talvi, verrattu suuriin klassikoihin Brontën sisaruksista Daphne du Maurieriin... Hmm, oikeastaan tämä vaikuttaa aika hyvältä... Kirjan valitsija näytti hyvin tyytyväiseltä kun päätin lainata tämän.

On siis vuosi 1907, talven ensimmäisen lumisateen tuntu leijuu ilmassa. Wisconsinilaisen pikkukaupungin rikkain mies, kaksikymmentä vuotta yksin elänyt leski Ralph Truitt odottaa juna-asemalla naista jota hän on etsinyt lehti-ilmoituksella. Luotettavaa vaimoa käytännön syistä, romantiikan unohtaen. Junasta astuu nuori ja kaunis Catherine Land joka ei ole aivan sitä mitä on sanonut olevansa. Mutta on Ralphillakin salaisuutensa.


Lainaaminen kyllä kannatti! Tämä oli hyvä, tunnelmallinen lukukokemus, jota ei oikein saa luokiteltua mihinkään; kirja sisältää kyllä rakkaustarinan, mutta niin paljon muutakin. Juonittelua, yllättävän käänteen, kostonhimoa, traagisia kohtaloita, halua pelastaa menneisyydestään ja sen onnellisemmista päivistä edes jotain, tunteen siitä että aivan yllättäen löytääkin jotain mihin voi elämänsä ankkuroida. Lukiessa tuntuu varmalta että joku tässä vielä kuolee, mutta ei osaa, tai uskalla arvata kuka. Takakannessa mainituista vertailukohdista olen toistaiseksi lukenut vain Humisevan harjun, mutta sen osalta voin sanoa että kyllä tässä tiettyä samaa henkeä on, osittain ainakin.

Elämän pahoinpitelemät henkilöt on kuvattu taidolla, uskottavasti, ja vaikuttava on myös Wisconsinin loputtoman pitkä, rankka talvi joka ajaa jotkut epätoivoisiin tekoihin.

Ensimmäinen lause: Oli hyytävän kylmä, ja ilmassa väreili se, mikä vielä ei ollut tapahtunut.


Englanninkielinen alkuteos: A Reliable Wife (2009)


Ulkoasu: Junakuva on hieno ja täydellisen sopiva, mutta noista pitseistä en tosiaan niin kauheasti välitä. Ei tietoa suunnittelijasta.

Kustantaja Karisto 2011, suom. Leena Perttula, 329 s.

Jonathan Carroll: Valkoiset omenat

"Kuinka se saattoi olla kuollut sinä, jos se kerran oli rotta?"


Yllä olevan kaltaisia virkkeitä sisältävä kirja on todennäköisesti kohtalaisen kummallinen. Niin se onkin. Mikä ei suinkaan tarkoita että se olisi huono. Ei, vaan se on mielikuvituksellinen, vauhdikas ja mukaansatempaava.

Tarina alkaa varsin normaalisti, miehen iskiessä naista, mutta alkaa mennä kieroon melko pian. Mitä jos saisit kuulla olevasi kuollut ja palautettu elämään, etkä tietäisi minkä vuoksi etkä ylipäätään muistaisi koko jutusta yhtään mitään? Tällaiseenkin tilanteeseen voi päätyä, mikäli sattuu olemaan henkilö Jonathan Carrollin kirjassa. En pitänyt tästä ihan yhtä paljon kuin Naurujen maasta, lähinnä siksi että juoni, kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta, liikkui vähän turhan korkealentoisissa sfääreissä makuuni, ja ehkä sekavuuttakin oli ihan pikkuisen liikaa.


Siitä kuitenkin pidin että kirjat ovat keskenään mukavasti erilaisia, enkä siis yhtään osaa arvata mitä Carrollin muista (suomentamattomista) teoksista mahdankaan löytää! Henkilöistäkin pidin: Vincent Ettrich on parantumaton naistenmies mutta on sitä mukavalla tavalla, ei ollenkaan ärsyttävästi tai iljettävästi. Hänen rakastettunsa Isabelle on kiinnostava yhdistelmä eteerisyyttä, omalaatuisuutta, lujuutta ja pelkuruutta. Ja vielä siitäkin pidin, että tekstiin oli ripoteltu sellaisia ajatuksia kuin "Syksy alkaa usein yöllä ja siksi vain harvat huomaavat sen tulon." Positiivisia asioita kyllä riittää, ja vaikka tämä ei itselleni ihan napakymppi ollutkaan niin kirja kyllä vain lisäsi kiinnostusta tutustua Carrolliin enemmän!

Ensimmäinen lause: Makuuhuonetta valaisivat aina kynttilät.


Englanninkielinen alkuteos: White Apples (2002)


Ulkoasu: Pidän kannen vaaleista sävyistä, mustia kansia kyllä näkee aivan tarpeeksi. Ei hullumpi! Kansi: Jari Paananen.

Kustantaja Loki-Kirjat 2006, suom. Laura Lahdensuu, 317 s.

Muffinsipalkinto!

Kiitos Jum-Jumille tunnustuksesta, joka on kyllä makoisin saamani! :) Tekisi mieli alkaa leipoa jotain...

Asiaan kuuluu kertoa lempiväri, lempiruoka ja paikka johon haluaisi matkustaa.

Pidän kaikista väreistä, kunhan niillä on sopiva paikka, määrä ja seura. Suurin suosikki juuri nyt on kuitenkin fuksia, hyvällä jaetulla kakkossijalla vaaleahko turkoosi ja semmoinen vihreä, jolle en oikein tiedä nimeä - mutta jos katsot tuota blogin nykyistä taustaa ruudun vasemmassa reunassa, niin raikkaampi kuin tuo kolmanneksi alin raita mutta vähän vähemmän kirkas kuin toiseksi alin. :D

Lempiruokani taitaa olla postcrossing-tutulta saadulla, hieman itse muunnellulla reseptillä tehty broilerkastike riisin kanssa: broilersuikaleita, porkkanaa, sipulia, ruokakermaa, smetanaa, soijakastiketta, hunajaa ja rosepippuria. Ah, nam.


Matkustelua ei ihan hirveästi ole tullut harrastettua mutta kiinnostuksen puutteesta se ei johdu. Olisi kai helpompaa luetella paikat joissa en haluaisi käydä. :) Mutta joitakin mieleen tulevia (ja jopa hyvinkin realistisia :) matkahaaveita: Amsterdam, Pietari, Istanbul, Kroatia ( ja Balkanin alue muutenkin)...

Jaan tunnustuksen eteenpäin taavalle ja Ahmulle! :)

Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas

Elinkelvottomaksi tuhoutuneessa maailmassa on yksi säilynyt metsä. Sen keskellä aukio, jolla kohoaa harmaa, ryhmyinen, vuoren kaltainen talo loputtomine huoneineen ja käytävineen. Talossa veljessarja ja kaikkien pelkäämä isä. Sinne palaa perheestään erossa kasvanut tyttö, tai nuori nainen, kun musta pilvi on peittänyt kaiken muun.

"Painajaismainen satu", sanotaan takakannessa, ja kuvaus on osuva. Kirja on samaan aikaan sekä painostava että koukuttava; oikeastaan tiiviistä tunnelmasta tekee mieli pitää taukoa ja lukea vaan ihan vähän kerrallaan, mutta silti huomaa yhä uudelleen lukevansa "vielä yhtä lukua". Kerronta on paikoitellen hieman surrealistista mutta silti selkeää, ei ollenkaan niin utuisen tajunnanvirtaista kuin etukäteen vähän epäilin. Yhteys luontoon on vahva.

Olen vaikuttunut siitä että tämä voimakas romaani on Raevaaran esikoisteos! Hienoa löytää taas uusi, erilainen, kiinnostava kotimainen kirjailija. Ja kirjalla on vielä hieno nimikin!

Ensimmäinen lause: Olen niin nälkäinen, että sormien välistä pursuava muta saa vatsani huutamaan.


Ulkoasu: Taidolla tehty niin sisältä kuin ulkoakin. Kannen maalaus sopii sävyiltään ja tunnelmaltaan kirjaan täydellisesti. Maalaus: Timo Sälekivi, graafinen suunn.: Timo Ketola.

Kustantaja Teos 2008, 247 s.

Andrew Taylor: Kirjat jotka muuttivat maailmaa

Viisikymmentä kirjaa, osa ohuita vihkosia ja osa tiiliskiviä, jotkut vaikuttaneet vauhdilla ja jotkut pikkuhiljaa pinnan alla - yhtä lailla jokainen niistä on tavalla tai toisella muuttanut maailmaa. 700-luvulta ekr. 2000-luvun kynnykselle ja Iliaasta Harry Potteriin ulottuva valikoima on monipuolinen ja kokonaisuudesta muodostuu mukavan poikkitieteellinen. Mukana on paljon kaunokirjallisuutta, mutta lisäksi käsitellään mm. fysiikkaa, politiikkaa, lääketiedettä, taloustiedettä, ekologiaa ja kartografiaa, ja onpa siellä seassa kaikkien aikojen ensimmäinen puhelinluettelokin. Historia on tietysti monin tavoin läsnä, ja kaikenlaisia kiinnostavia tiedonmuruja tarttuu lukiessa mieleen.

Kukin kirja esiteltiin 6-7 sivun osuudessa, mikä tuntui juuri sopivalta kerralla muun tekemisen ja lukemisen lomassa luettavaksi ja omaksuttavaksi. Tämä oli ensimmäinen panokseni Taavan Koululaisen tietohaasteeseen, ja voin kyllä suositella tätä tietopakettia kirjojen vaikutuksesta muillekin.

Kaunokirjallisuuden osalta tässä tosin oli se huono puoli, että kaikkien kirjojen juonenkäänteet spoilattiin aika täydellisesti, mikä toki lienee tällaisessa yhteydessä tarpeellista.

Englanninkielinen alkuteos: Books That Changed The World (2008)


Ulkoasu: Kannessa on kirjoja, joten ei kai se edes voisi olla kovin huono? ;) Mutta pidän siitä muutenkin: selkeä, hillitty tausta yhdistyy hienosti värikkäämpään kirjariviin (joka jatkuu takakannessakin). Kannen suunn.: Two Associates.

Kustantaja Ajatus Kirjat 2010, suom. Simo Liikanen, 341 s.

Haasteblogi?

Ulkomailta pöllittyjä lainattuja ideoita, osa xxxx. :) Suomalaisissakin kirjablogeissa alkaa liikkua haasteita niin paljon että perässä pysyminen on jo vähän hankalaa (mitä siis kuitenkin pidän positiivisena asiana). Kukahan ahkera ja aktiivinen perustaisi A Novel Challenge -esimerkin mukaisesti blogin johon kokoaisi tiedot haasteista ja muista blogien "tapahtumista"? Mitään pitkiä tekstejähän ei tarvitsisi kirjoittaa, pääasia että linkit eri haasteisiin olisivat kätevästi löydettävissä yhdestä paikasta. Aluksi tietysti urakkaa riittäisi jo olemassa olevien haasteiden linkittämisessä mutta jatkossa voisi vaan postailla sitä mukaa kun joku ilmoittaa haasteen järjestämisestä. Harkitsin tarttuvani toimeen itse mutta todennäköisesti odotettavissa on sen verran muuta tekemistä että annan mielelläni homman jollekin muulle jos vain innostusta löytyy! :)

Jason Thompson: Kirjan uusi elämä

Kirjan uusi elämä tarjoaa houkuttelevan valikoiman ohjeita, joissa hyödynnetään vanhoja kirjoja kauniiden esineiden tekemisessä. Koruja, kukkasia, kynäpurkki, mobile, maljakko... Tai ehkä rohkenisin yrittää tehdä kirjan kansista sellaisen käsilaukun, joita olen moneen kertaan käynyt kuolaamassa The Literary Gift Companyn sivuilla (joita muuten kannattaa ehdottomasti kurkata)?

No, ihmisenä, jolle kirja esineenäkin on suunnilleen Pyhä, onnistun tietysti kehittämään asiasta kauhean moraalisen dilemman. Ihan ensimmäiseksi ajatus kirjan kimppuun käymisestä askarteluveitsen kanssa puistattaa. Varsinkin kun Jason Thompson on antanut kirjansa ensimmäisen osan nimeksi Näin pääset alkuun: Taittele, silvo, niittaa & kieputa. Siis silvo! Kirjaa! Saiko joku muukin kylmiä väreitä?

Mutta sitten muistan taas ne loputtomat määrät vanhoja kirjoja joiden kohtaloa olen joskus miettinyt esimerkiksi hyväntekeväisyyskirpputorien hyllyjen äärellä. Kirjoja, jotka eivät enää kiinnosta oikein ketään, joita kaikkia ei mitenkään voi loputtomiin kukaan säilyttää, joiden osoitteena on todennäköisesti lopulta paperinkeräys. Joillekin tällaisille kirjoille siis voisin antaa uuden elämän käyttö- tai koriste-esineinä. Hmm. Huomattavasti miellyttävämpi ajatus.

Tämän ylevän tehtävän johdattamana lähdin siis eilen tutkimaan kierrätyskeskuksen puoli-ilmaisia kirjarivistöjä. Ja törmäsin taas ongelmiin. Miten ihmeessä saisin päätettyä, minkä kirjan kaikista vaihtoehdoista oikein alistaisin sille silpomiselle? Alun perin parhaalta ajatukselta tuntui valita jokin tuntematon kirja jota kukaan tuskin jäisi kaipaamaan. Mutta...entä jos se olisikin oikeasti kiinnostava? Onko epäkunnioittavaa tuhota askartelua varten kirja, josta ei edes tiedä mistä se kertoo? Tuntuu että pitäisi lukea se ensin että saisi mielenrauhan. Argh. Olisiko sittenkin parempi valita vanha painos jostain tunnetusta, jopa suositusta kirjasta josta on olemassa uudempiakin? Mutta ei veitsen upottaminen klassikkoonkaan tunnu oikein mukavalta. Kirjan kuntokin aiheuttaa ristiriitoja: esimerkiksi laukkuprojektia varten tarvitaan kirja jossa on siistit kannet, mutta olisi luontevampaa pistää paloiksi kirjoja jotka jo muutenkin ovat huonossa kunnossa. Entäpä kirjan arvostus? Voisin varmaan tuhota pinon lyhenneltyjä Valittujen Palojen kirjavalioita suhteellisen hyvällä omallatunnolla, mutta toisaalta haluaisin että kotiani koristavat sivut olisivat peräisin kirjoista joita kunnioitan vähän enemmän. No, sain nyt kuitenkin jotain ostettua, aika näyttää sitten saanko oikeasti tehtyä niistä mitään... :)

Omaan käyttöön tarkoitettujen ohjeiden lisäksi Thompson esittelee myös koko joukon kirjoja materiaalina käyttävien taiteilijoiden töitä. Heistä Su Blackwellin nettisivuja olen osunut ihailemaan ennenkin ja niille on ollut tarkoituskin joskus linkittää, ja tähän yhteyteenhän se sopii täydellisesti. Käy katsomassa portfoliota!

Englanninkielinen alkuteos: Playing with books. The art of upcycling, deconstructing and reimagining the book (2010)

Ulkoasu: Runsaasti kuvitettu, kaunis ja tyylikäs. Tykkään!

Kustantaja Atena 2011, suom. Mirja Muurinen, 150 s.