Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Lokakuu on näköjään kulunut melko pitkälti blogihiljaisuuden merkeissä. Ensin kesti, että sain muiden puuhien lomassa luettua loppuun tämän kertomuksen Biafran valtion synnystä ja lyhyestä olemassaolosta, sen jälkeen olen yrittänyt kehitellä siitä jotain järjellistä sanottavaa. Ei sillä, etteikö kirjassa olisi ainesta sellaiseen - sitä kyllä löytyy - mutta aina joskus jokin kirja vaan vetää syystä tai toisesta näppäimistöni ihan lukkoon. Kohtalaisen ärsyttävää. Nyt alan kuitenkin saada tarpeekseni tästä nysväämisestä ja kirjoitan jotain vaikka väkisin. :)

Kirja siis kertoo Biafrasta, mutta enemmän kuitenkin ihmisistä. Keskeisiä henkilöitä on viisi: varakkaan perheen kaksostyttäret Olanna ja Kainene, Olannan miesystävä, kapinallinen yliopiston opettaja Odenigbo, Kaineneen rakastuva britti Richard ja maalaispoika Ugwu, jonka Odenigbo palkkaa palvelijakseen.

Adichie rakentelee ihmissuhteita ja tapahtumien taustoja kaikessa rauhassa, aloittaen 1960-luvun alusta ja kulkien kohti vuosikymmenen lopussa odottavia verisiä ja nälkäisiä sotavuosia, joiden aikana igboheimon Biafra pyrki erottautumaan muusta Nigeriasta. Kirja tarjoaa rikkaan kuvan tapahtumista monesta näkökulmasta. Biafran sota oli itselleni entuudestaan jokseenkin tuntematon asia, joten oli kiinnostavaa taas sivistyä hieman. Tämäkin verenvuodatus kai olisi jäänyt väliin ilman niitä eurooppalaisten siirtomaavaltiaiden Afrikkaan vetelemiä rajaviivoja.

Henkilöiden suhdeverkosto sisältää monenlaisia, sekä selviä että hienovaraisia vivahteita. Kunnioitusta, epäilystä, mustasukkaisuutta, anteeksiantoa... Kiinnostavin oli mielestäni arvoituksellinen, piikikäsluonteinen Kainene ja hänen suhteensa niin kauniimpaan sisareensa kuin myös Richardiin, joka haluaa valkoihoisuudestaan huolimatta olla nigerialaisempi kuin nigerialaiset itse. Adichien henkilökuvaus on hienoa, kukaan ei ole mustavalkoinen, vaan jopa lähes täydellisessä Olannassa on säröjä.

Lopputulos: pidin, ja arvostan, mutta tarina ei tullut niin lähelle kuin olisi voinut. Saattaa johtua siitä että kirja oli luettavana varmaan puolisentoista kuukautta lukiessani aina välillä kaikkea muuta, ja ehdin vähän unohdellakin mitä tässä oli aiemmin tapahtunut. Tiiviimpi lukukokemus olisi luultavasti upottanut paremmin kirjan maailmaan.

Ensimmäinen lause: Isäntä oli hieman hullu: hän oli viettänyt liian monta vuotta ulkomailla nenä kiinni kirjassa, ja hän puhui itsekseen työhuoneessaan, antoi tukkansa kasvaa liian pitkäksi eikä välttämättä vastannut tervehdyksiin.

Englanninkielinen alkuteos: Half of a Yellow Sun (2006)

Ulkoasu: Kaunis kansi, mutta ehkä tuo nainen näyttää vähän liian nykyaikaiselta? (Hölmistyin pikkuisen joka kerta kun kirjassa tuli esiin että (ainakin varakkaat) nigerialaisnaiset käyttivät 60-luvulla peruukkeja. Peruukkeja!) Kannen suunn.: Emmi Kyytsönen.

Kustantaja Otava 2009, suom. Sari Karhulahti, 605 s.

Syyskuiset kirjahankinnat

Syyskuun kirjaostossaldo näytti pitkään melkoisen vaatimattomalta ja luulin jo että ensimmäistä kertaa tänä vuonna jäätäisiin selvästi alle kymmenen, mutta ei huolta, otin loppukirin. ;)
Tällaista tällä kertaa:

Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen. Tämän hankkimisesta jo kirjoitinkin kirjanostotempauksen yhteydessä.

Linn Ullmann: Aarteemme kallis. Olin juuri lukenut jonkun bloggarin, en muista kenen, kehuvan kommentin Ullmannista kun tämä tuli alepöydällä vastaan, joten mukaan lähti kun kerran takakannenkin perusteella vaikuttaa kiinnostavalta.

Neil Gaiman: Fragile Things. Tämän olemassaolosta en ollutkaan tietoinen ennen kuin sattumalta törmäsin kirjastossa suomennosvalikoimaan (nimi taisi olla Aarteita ja muistoesineitä). Päädyin kuitenkin tilaamaan englanninkielisen, jossa on kaikki tarinat tallessa.

Antti Tuuri: Ikitie. Kylmien kyytimiestä juuri kehuin, ja jatko-osahan piti toki myös hankkia...

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen. Parkkisen esikoinen Sinun jälkeesi, Max oli niin hieno, vaikuttava ja erikoinen, etten malttanut olla hakematta tätä uutuutta kaupasta.

Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa. Krohn on viisas ja mahtava, sen olen jo ehtinyt todeta. Tämän kirjan hankkimiseen yllytti Saran postaus, mutta jo kauniissa nimessä olisi melkein riittävästi syytä!

Kerstin Gier: Rubiininpuna. Tämä aikamatkailu-nuortenkirjatrilogian avausosa on houkutellut jo jonkin aikaa, ja nytpä kirja löytyi Suomalaisen alesta.

J. Pekka Mäkelä: Alshain. Mäkelästä näkyy myös tulleen niitä kirjailijoita joista olen jo ennen lukemista niin vakuuttunut että kirjoja on kertynyt useampi kappale hyllyyn odottamaan...

Salla Simukka: Jäljellä & Toisaalla. Kääntöpokkari sisältää kirjaparin molemmat osat. Simukkaan tutustuminenkin on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu. Etten vaan olisi innostunut tuosta kirjanostotempauksesta liikaa, kun olen tapojeni vastaisesti ostanut syyskuussa peräti kolme normaalihintaista kirjaa? :) Tähän ostokseen vaikutti bloggaajakollegoiden ylistyksen lisäksi se, että äitikin haluaa tämän lukea ja kirjastossa on todennäköisesti reiluhkosti jonoa. Kyllä (teko)syitä löytyy. ;)

Tove Jansson: Kuvaveistäjän tytär. Suomalaisen alesta bongattu tämäkin. Toven lukeminen on aina hyvä idea.

Anne Leinonen: Valkeita lankoja. Alaotsikko "Tarinoita toisista todellisuuksista" vetää vastustamattomasti puoleensa spefinovelleihin hurahtanutta.

Tuomas Saloranta: Diplomaattinen selkkaus. Tämä ei ainakaan ihan varmasti olisi päätynyt lukulistalleni ilman blogeja! Morre vakuutti kokeilemaan. :)

Ken vainajia muistelee ja muita myytillisiä tarinoita. Sanoinko juuri jotain spefinovelleista ja hurahtamisesta? Tämä perinteisten suomalaisten kummitustarinoiden aineksista ammentava antologiakin tuntui ihan pakko-ostokselta heti kun tähän törmäsin. Lähdin myös mesenaatiksi Murhamystiikkaa - okkulttisia etsivätarinoita -antologialle, joka ilmestyy ensi vuoden puolella.

14 kirjaa siis lopulta tulin hankkineeksi. Ne kun lisätään vuoden aiempiin ostoksiin, niin päästään 166:een. Saa nähdä meneekö 200 rikki ennen vuodenvaihdetta... ;)