Orhan Pamukin Kummallinen mieleni on erikoinen kasvukertomus, joka seuraa omapäisen bozakauppiaan ja Istanbulin kehitysvaiheita. Mevlut Karataş sattuu neidonryöstön yhteydessä nappaamaan elämänkumppanikseen väärän naisen, ja tämä kömmähdys seurauksineen mullistaa Mevlutin elämän kokonaan niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä arvostelu sisältää muutamia paljastuksia romaanin juonesta.
Byrokratian ja korruption muovaama ja luonnonmullistusten takia jatkuvasti muutoksessa oleva Istanbul ohjaa Mevlutia varsin monipuoliselle urapolulle. Tarinan edetessä idän ja lännen välissä oleva kaupunki paljastaa useat kasvonsa Mevlutille, joka näkee elämänsä aikana miljoonakaupungin kehityksen katutasolta käsin.
Istanbulin nykymeiningistä ja historiasta tietämättömän lukijan on luonnollisesti mahdotonta arvioida sitä, kuinka lähellä totuutta ”kansanmiehen silmin” esitetty Istanbul onkaan, mutta parhaimmillaan historiallinen kuvaus on varsin mielenkiintoista luettavaa. Pamuk hyödyntää varsinkin romaanin alkupuoliskolla Mevlutin ja Istanbulin ”nuoruusvuosia” kuvatessaan runsaasti listamuotoista kerrontaa.
Kummallakin kukkulalla puolet miehistä käytti yöllä nukkuessaan siniraitaista (raitojen paksuudessa oli tosin eroja) pyjamaa, toinen puolisko taas ei käyttänyt koskaan pyjamaa vaan pärjäsi vuodenajasta riippuen hihattomalla tai hihallisella aluspaidalla, jonka päällä päivisin pidettiin paitaa ja slipoveria tai neulepuseroa.Kummallinen mieleni on naiskuvaltaan hyvin asenteellinen ja jopa sovinistinenkin romaani, joka toisaalta onnistuu ainakin avaamaan tällaisen näkemyksen syntymistä vanhanaikaisessa turkkilaisessa kulttuurissa. Miesten ja naisten etäiset suhteet ovat tapetilla Pamukin teoksessa alusta loppuun – Mevlut onnistuu hankkiutumaan kahden vahvan naisen väliin naidessaan puolivahingossa rakastamansa Samihan Rayiha-siskon.
[…]Sekä Kültepen että Duttepen asukkaat näkivät unissaan säännöllisin väliajoin hämmästyttävän samankaltaisia ihmisiä:
Poikalapset: kansakoulun naisopettajan
Tyttölapset: Atatürkin
Aikuiset miehet: profeetta Muhammedin
Aikuiset naiset: pitkän länsimaisen filmitähden, jolla ei ole nimeä
Vanhat miehet: maitoa juovan enkelin
Vanhat naiset: hyviä uutisia tuovan nuoren postiljoonin
Unen nähtyään he olivat ylpeitä, koska heille oli sen myötä annettu ilmoitus, ja sen myötä he tajusivat olevansa jotenkin erityisiä ihmisiä, mutta kertoivat silti ani harvoin unistaan toisille. [s. 158–159]
Pamuk kuvaa hienosti sitä, kuinka vanhanaikainen sukupuolijärjestelmä ei tue tavallista ja tasapainoista ihmiskehitystä millään tavalla – eräskin sivuhahmo puuskahtaa naimisiinmenosta paasaavalle isälleen, ettei osaa tai edes tiedä, kuinka vastakkaiselle sukupuolelle pitäisi puhua. Sivujuonne jää kuitenkin Pamukin tiiliskivessä harmittavan ohueksi ja nopeasti syrjään sysätyksi teemaksi, johon ei paria poikkeusta lukuun ottamatta palata tarinan keskikohdan jälkeen.
Jumala oli luonut heidät toisilleen. Hän rakasti Rayihaa suuresti; ilman Rayihaa hän kuolisi. Samihan kaltaiset tytöt olivat olivat vaikeita ja vaativia, he saattoivat tehdä miehen onnettomaksi aivan käsittämättömistä syistä. Kauniit tytöt talttuivat vasta kun naivat rikkaan miehen. Kun taas sellainen hyvä tyttö kuin Rayiha rakasti miestään vaikkei tämä ollut rikas. Samiha oli vuosia käynyt töissä ja rauhoittunut vasta kun Ferhat aloitti sähköhommat ja rupesi hankkimaan rahaa. [s. 507]Toisaalta taas Kummallinen mieleni tuo myöhemmin hienolla tavalla esille vallankumouksellisen ajatuksen siitä, että elämässä ei lopulta olekaan absoluuttisen vääriä tai oikeita valintoja. Mevlut on näet omalla tavallaan aivan yhtä onnellinen ollessaan naimisissa niin Mevlutin kauppiasuraa tukevan Rayihan kuin miehen tunteita ymmärtävän Samihan kanssa – oman kohtalon vastustaminen ja sekoittaminen väärän neidon ryöstämisen muodossa ei johda vääjäämättömään tuhoon vaan erilaisiin elämiin. Mevlutille vain siunaantuu mahdollisuus kokea molemmat vaihtoehdoista, jotka eivät ainakaan vähennä miehen elämän kummallisuutta.
Kummallinen mieleni on modernia kirjallisuutta myös siltä osin, että siihen on lorahtanut mukaan aimo annos muodissa olevaa moniäänisyyttä. Romaanin hahmot kuvailevat vuorotellen tapahtumia ja niiden taustalla olevia ilmiöitä, ja ratkaisu ei muutu missään vaiheessa liian sekavaksi tai pirstaleiseksi. Dramaattisimmissa kohtauksissa nopeat vaihdokset kertojien välillä oikeastaan pitävät lukijan hienosti varpaillaan.
Samiha. Isosisko oli oikeassa. ”Odota, niin lähetän auton pois”, minä sanoin. Mutta sitten otinkin näköjään taas ovenpielestä matkalaukun käteeni. Nähdessään ikkunasta, että menin matkalaukku kädessä kohti pihaporttia, Vediha aneli itku kurkussa: ”Älä mene, Samiha, siskokulta, älä mene!” Kun astion pihaportista kadulle auton luo, en tiennyt mitä tehdä ja mitä sanoa. Olin juuri sanomaisillani ”Muutin mieleni, isosisko itkee”, kun auton ovi avattiin ja minut vedettiin sisään. En pystynyt edes kääntymään, että olisin nähnyt siskon vielä viimeisen kerran.Pamukin erikoinen ratkaisu jättää Mevlut syrjään romaanin kertojaryhmästä on kuitenkin erikoinen – mies ei pääse omassa tarinassaan kertaakaan itse ääneen, vaan muut hahmot ja kertoja avaavat miten taitavat keskushenkilön tuntoja ja toimia. Mevlut jää todella etäiseksi hahmoksi, mikä on selkeä suonsilmä hahmoja ja ihmiskohtaloita pursuavassa romaanissa, sillä edes jollain tavalla särmikäs ja lukijaan vetoava keskushenkilö olisi oivallinen punainen lanka valtavassa kokonaisuudessa. Tällaisella ratkaisulla Pamuk on kaiketi halunnut alleviivata sitä, kuinka omapäiseltä ja etäiseltä Mevlut vaikuttaa romaanin hahmojen silmissä omituisine tempauksineen, mutta hän päästää samalla Mevlutin aivan liian kauas lukijasta.
Vediha. Samiha kiskottiin väkisin autoon. Näin sen ikkunasta omin silmin. Huusin apua. Äkkiä, muuten minä saan syyt niskoilleni. Roistot ryöstävät pikkusiskoni, apua!
Süleyman. Kun nousin päiväunilta, näin auton seisovan takaportilla. Bozkurt ja Turan leikkivät pihalla. Kuulin kun Vediha huusi ja juoksi ulos. [s. 336–337]
Vaimentamalla Mevlutin kokonaan Pamuk vetää maton myös mielenkiintoisimpien teemojen alta. Mevlutin, Samihan ja Rayihan välisen kuvion jääkin mainioiden naishahmojen varaan, ja ennen kaikkea Rayiha karuine kohtaloineen muuttuu romaanin edetessä mielenkiintoiseksi hahmoksi. Mevlutin serkkupojat Süleyman ja Korkut ovat puolestaan todella persoonattomia ja mielenkiinnottomia hahmoja, vaikka ensiksi mainitulla onkin näppinsä pelissä Mevlutin ja siskosten välisessä kolmiodraamassa.
Kummallinen mieleni on epätasapainoinen mutta mielenkiintoisia teemoja pohdiskeleva romaani, joka yrittää aivan liikaa runsaan aineistonsa kanssa. Elämän moninaisuutta ja traagillisuutta käsittelevästä kirjallisuudesta kiinnostuneiden kannattaakin tarttua sivumäärältään jopa massiivisempaan mutta huomattavasti laadukkaampaan opukseen – Hanya Yanagiharan koskettava ja monitasoinen Pieni elämä on ihan eri maailmasta tähän sekasortoon verrattuna.
Alkuteos: Kafamda Bir Tuhaflık
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2014
Suomennos: Tuula Kojo
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 763
Kansikuva: Orhan Pamuk
Lajityyppi: historiallinen romaani
Mistä saatu: arvostelukappale
