by Kaarlo Sarkia
I
You are fragrant
soil expiring
in the spring
sun’s brilliant hue.
A bud that opens,
aspiring
to evening, night
wind, and dew.
A blossoming tree
by the lake-shore,
lily on the film
of the lake.
A wave ave
carrying the spindrift
glittering waters
make.
Your steps are the
swaying of corn ears..
Your laughter is skylarks
in spring.
The petals of the
white lily
can be seen in
your eyes’ opening.
II
Your
cool skin, your resilient hair,
who
feels them with hands and lips?
Who
encloses your supple limbs there,
your
shy body roughly grips?
That
smile, which trembles in sunlight,
who
turns it to laughing surprise?
Who
is lighting a fire, strange and fervid,
in
the innocence of your eyes?
VIATON
I
Olet tuoksuva multa, mi raukee
kevätauringon kirkkauteen.
Olet silmu, mi iltaan aukee,
yön tuuleen, kasteeseen.
Olet kukkiva puu liki rantaa.
Olet lumme kalvolla veen.
Olet laine, mi vaahtoa kantaa
yli selkien kimmelteen.
Ovat askeles keinunta viljan.
Kevätkiuruina naurus soi.
Terälehdet valkean liljan
sinun silmistäs nähdä voi.
II
Ihos viileän, hiukses kimmoisat
käsin, huulin ken tuntea saakaan?
Ken on sulkeva jäsenes notkeat,
ujon vartalos syliinsä raakaan?
Hymyn tuon, joka päivässä väräjää,
ken on vaihtava nauruun uuteen?
Tulen oudon ja kuuman ken sytyttää
sinun silmies viattomuuteen?
translated from Finnish by David McDuff
