Tervehdys!

Miten nopeasti aika meneekään. Taas on mennyt melkein 2 viikkoa, etten ole kirjoittanut mitään. Monta kertaa on ollut aikomus kirjoittaa, mutta aina se on jäänyt.

Olimme Noitapiirin ( 3 ihmisen käsityöpiiri) tiistaina mökkeilemässä tässä lähellä. Varasimme mökin jo hyvissä ajoin, jotta saadaan toteutettua Noitin kesäpäivä. Ei ollut kovin kallis mökki järven rannalla - 50e/päivä eli n. 16,70e per nuppi. Järvi tosin ei ollut niitä puhtaimpia eli pohjaa ei nähnyt veden sameuden takia, mutta siitä huolimatta vesi oli uimakelpoista.  (tarkistettiin se netistä) 
Olin eka suunnitellut uivani, mutta muutin mieleni, kun sää ei meinannut alkuun suosia meitä ollenkaan. Heti, kun saatiin käsityöt ja tuolit vietyä aurinkoon, alkoi vartin sisällä sataa vettä. Pari kertaa kokeiltiin tuota, mutta sitten annettiin periksi ja mentiin sisälle laittamaan tuli takkaan ja tekemään ruokaa. Samaan kähyyn laitettiin saunakin tulille, kun oli saatu tieto, että se lämpiää aikas kauan.

Ruokaa oltiin sitten varattu kuin isommallekin komppanjalle, huomioiden, että meitä oli 3 aikuista ja yksi vieraileva pikkunoita ( erään noidan lapsenlapsi ). Yllättävän hyvin tuli kaikkien syötyä lopputuloksella, että kaikki olimme ihan ähkyjä. Hauskinta oli se, että meillä oli mukana myös vohveli tarvikkeet ja pari jäljelle jäänyttä makkarapakettia, kun yksi grillattiin ruoan kanssa syötäväksi. Ihmeen hyvin kaikki meni eli ei ollut paljon kotiin kannettavaa.

Pikkunoita oli  varsinainen vesipeto - Hän viihtyi yksistään järvessä ainakin 6-7 tuntia meidän kutoessa mökin terassilla. 
Kolmesta noidasta kaksi kävi uimassa - ettekä usko, minä menin ja kastoin talviturkkini. Vaikka järvi oli pieni ja matala, niin ei se vesi mitään lämmintä ollut... Ei todellakaan, vaikka pikkunoita oli koko päivän niin vakuutellut meille. Mutta onpahan uitu tällekin kesälle. paljon saa vesi ja ilma lämmitä ennen kuin seuraavan kerran menen uimaan.

Kotiuduttuani olin niin väsy ( ja varmaan saanut raitisilmamyrkytyksenkin) että sammuin yöunille harvinaisen aikaisin.
Mutta oli kiva päivä Noitien kanssa.

Eilen kävin Ystiksellä päiväkahvilla ja hakemassa kaupasta ananasjukua. Mä olen niin koukussa siihen. Pakko hakea huomenna lisää. Se on niin NAM!!!
Saattaa olla, että käytän Ystistäni tk:ssa verikokeessa, jos vävynsä ei pääse. Mielelläni jeesaan häntä tänä aikana, kun hän ei saa ajaa autoa ja muutenkin toipilasajan. Hän tekisi varmaan saman mulle.

Kutomisrintamallakin tapahtuu. Sain eilen miesten sukkaparin taas valmiiksi ja laitoin seuraavan puikoille. Oli vaan kovin vaikeaa saada 13 silmukalla/puikko saada osumaan 2o2n siten, että kerros loppuu kahteen nurjaan. Siis ihan oikeasti...En käsitä, mitä mä olen ajatellut aloittaessani sitä joustinta; ilmeisesti en vain osannut laskea ja saada käsiä tekemään oikein. Toisella aloituskerralla homma sitten meni oikein. Mut miten ihminen, joka on kutonut 41 vuotta mokaa noin??!!??

Nyt täytyy mennä laittamaan ruokaa. Ukkokulta on ihan nälissään.

Mukavaa päivää!

On tää niin väärin; juuri kun on päässyt säännölliseen aamu-uinti rytmiin, niin sitten sää viilenee ja kunnolla. Ei paljon naurattanut, kun katsoin esimerkiksi torstain ennustetta : +8C. Kukaan selväpäinen ei mene tuossa lämpötilassa uimaan.
Toisaalta voi olla ihan hyvä, että on hetken viileämpää. Joku nimittäin kärvensi itsensä heti toisena uintiaamuna - ja kunnolla. Seuraavana päivänä rasvasin itseni hyvin, paitsi kintut. Miksi nyt niitä rasvaisi, koska ne eivät ole ikinä palaneet eikä ruskettuneet. Ei ennen tätä kertaa. Nyt ei riittänyt, että ne paloivat, vaan molempiin sääriin tuli aurinkoihottuma - etenkin vasempaan. Kuvassa se on jo melkein hävinnyt..Aluksi oli ihan tulipunainen. Bulgarian yogurtti ja Bepanthen ovat olleet kova sana.
Ai kun se näyttää kuvassa mitättömältä, mitä se ei ollut. Ei ollut kivaa, kun tuohon alueeseen osui hameenhelmat tai lakana. Ehkäpä muistan seuravalla kerralla rasvata myös jalat.

Puikotkin ovat välillä heiluneet ja tällaisia tuotoksia on valmistunut. Osa on saanut jo uuden kodin ja osa vielä odottaa, joutuvatko myyntiin vai pääsevätkö lahjaksi jollekin.

Sukat Novitan niitty -langasta ystävälleni

Mellanragista sukat ystävälle

Pitsisukat entiselle kirjanpitäjälleni

Pitsisukkaset Nallesta odottamassa uutta kotia

Lisää samalla mallilla tehtyjä sukkia :)

Ja vielä sininen versio samoista sukista. Nämä menivät ystävälleni. Näissäkin lankana Nalle

lasten sukat Novita Niitystä. koko 30 ja vailla kotia. En vain raaskinnut jättää niin isoa jämäkerää ;)

Seuraavaksi täytyisi kutoa ne loput Helavyösukat, jolloin pääsisi niistä viimeinkin eroon. kaiken muun kutominen tuntuu vain paljon kiinnostavammalta. Ikinä en enää ota tuollaista urakkaa, vaan kudon kaikkea, mikä minusta tuntuu kivalta ja mielekkäältä.

Tällä hetkellä olen ihan hurahtanut Niina Laitisen sukkiin ja ohjeisiin. Jotain niistä olen tehnytkin, kuten miesystävälleni ne Soulmates -sukat.(ehkä jotain muitakin...Ei pysty muistamaan)

Tässä on muutaman päivän ollut ihan omituinen olo. Toisaalta en saa mitään aikaan eikä mikään huvita, mutta toisaalta olo on kuin Duracell Pupulla. Paljon pitäisi tehdä, mutta mihinkään en saa tartuttua. Nytkin pitäisi pilkkoa raparperit ja laittaa pakkaseen ja osasta tehdä piirakka ja kiisseli, mutta en vaan saa tartuttua siihen. Pitäisi olla joku, joka potkisi aloittamaan - toisaalta taas siitä voisi tulla tappelu.

Voi, kun voisi vaan mennä peitonalle piiloon ja tulla sieltä esiin vasta sitten, kun on valmis tulemaan ja kohtaamaan taas maailman.

Viikon päästä pitäisi lähteä ystäväni kanssa Korialle Neulomolaisten tapaamiseen. Toisaalta odotan innolla sitä, mutta toisaalta... Tätä tämä elämäni on - yhtä jahkaamista ja miettimistä, mikä fiilis mahtaa olla silloin, kun pitäisi jotain tehdä.

Loppukuusta on tarkoitus mennä miesystävän pomon mökille viettämään mökkipäivää eli saunomaan, uimaan, grillaamaan ja rentoutumaan. Miesystäväni pomo lupasi viedä sinne grillin ja jääkaapin, ettei tarvitse kylmäsäilyttää kylmälaukuissa kylmäkallejen kanssa. Toivottavasti sää suosii, että voi nauttia ulkonaolosta. Käsityö on pakko ottaa mukaan, vaikken ehtisi silmukkaakaan kutoa :)

Jaa-a. Kai menen tästä jurottamaan ja miettimään, mihin saisin tartuttua vai saanko mihinkään. Aurinkoista maanantai-iltaa ! ( ainakin meillä paistaa vielä aurinko)

Toukokuu alkaa lähestyä loppua. Tässä kuussa on tullut elämää mullistavia asioita, jotka hiljalleen alkavat asettua paikoilleen ja alan olla sinut niiden kanssa.
Tänään tuli kyllä ihan yllättäen hirveä ikävä... isää. Yleensä ikävöin äitiä, mutta nyt oli selkeästi ikävä isää, joka kuoli 1993 eli aikaa on mennyt 23 vuotta. Hui, miten isolta luvulta tuo vaikuttaa. Laskin oikein uudestaan ja pääsin samaan tulokseen. Äidinkin kuolemasta tulee joulun alla 10 vuotta. Mihin ne vuodet ovat menneet? Mitä olen saanut niiden vuosien kuluessa aikaan? *tyhjentävä hymähdys*

Jotenkin sitä silloin parikymppisenä oli suuret suunnitelmat ja luja luotto siihen, että saa vakituisen työpaikan tai työpaikan yleensä, ja että elää normaalia elämää. Toisaalta, mikä on normaalia?
Silloin, kun oli sen ikäinen, että olisi siirtynyt työelämään, tuli 90 -luvun lama ja tämä minun ikäluokkani oli näitä, jotka tipahtivat tukitoimien ym. ulkopuolelle. Esimerkiksi tuli se, että alle 25-vuotiaat pyrittiin työllistämään ja mites kävi - me olimme täyttäneet 25v. Ja siitä se sitten alkoikin. Mitä olen jutellut omanikäisteni kanssa, on hyvin moni meistä elänyt samansuuntaisesti kuin allekirjoittanut; pätkätöitä ja työkkärin kursseja, jotka muka auttavat työllistymisessä. Hah! Nyt sitten olemme sen ikäisiä, ettei meitä oikein enää huolita mihinkään, kun olemme näin "vanhoja".
No, enää en stressaa asiasta niin paljon kuin aiemmin, mutta olisi se ollut ihan kiva, jos olisi ollut normaali elämä normaalein töissäkäynnein jne.

Mutta on jotain leveilyn aihettakin: kävin eilen heittämässä talviturkin. kieltämättä vesi oli kylmää. Toisaalta, tuon kylmemmäksi se ei voi enää kesäaikana mennä eli tästä voi vain olosuhteet parantua. Kävin oikein pari kertaa uimassa muutaman vedon, jotta voin sanoa todellakin uineeni :D

Eipä tässä kai tänään tämän ihmeempiä.

Huomenna pitäisi katsoa lankaa myyntiin sekä tehdä muutama vyyhti ja pitkästä aikaa kokeilla taas Kool Aidilla värjäämistä. Toisin sanoen, paljon pitäisi - eri asia, mitä saa aikaan.

Mutta nyt heipä hei tältä päivältä!