Nyt se on myönnettävä, että talvi on tulossa; autoon vaihdettiin talvirenkaat. Ensi viikolla pitäisi katsastaa auto, minkä takia renkaat oikeastaan vaihdettiin. Kesärenkailla auto tuskin olisi saanut leimaa.

Tässä pari päivää sitten miesystäväni ilmoitti haluavansa Kätyrit -pipon. Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa suunnitella sitä.. Hetki siinä meni, mutta sitten sain juonesta kiinni. Tänään pipo sitten valmistui. Samalla kun tein sitä, kirjoitin myös ohjeen eli nyt on taas uusi oma ohje valmiina :)

Onnistui aika hyvin, vaikka itse sanonkin.
Samalla,kun kuvasin tuon, kuvasin vielä kuvaamatta olleet loput Kyjytyöt sekä tähän asti valmistuneet Helavyö -sukat. Vielä on kutomatta aikas paljon, mutta eiköhän ne tästä valmistu.
Valmistumista hieman hidastaa, kun välillä täytyy piirtää paperille niitä ideoita, jotka pyörii mielessä.
Tässä  lisää Helavyö -sukkia

Olen tekemässä Fazerin kanssa lisenssisopimusta, mikä antaa luvan tehdä käsityönä myyntiin esim. sukkia, joissa on joku Fazerin tuote tai tuotteen kuosi. Sopimuspaperi on lähetetty ja nyt vain odotetaan, että saan oman kappaleeni allekirjoitettuna takaisin.

Nyt siirryn kutomoon. Mukavaa viikonloppua!

Uskomatonta

Muutaman sadepäivän jälkeen on vihdoin kaunis, aurinkoinen syyspäivä. Tuulet ovat riepotelleet puita niin paljon, että suurinosa lehdistä on pudonnut maahan. Tuli mieleeni, kuinka ala-asteelle kulkiessani oli ihana kahlata pudonneissa, kauniin värisissä vaahteranlehdissä. Oikeastaan syksy ei ole hullumpi vuodenaika - luonto on niin täynnä erilaisia värejä. ( helppo näin kerrostalossa asuvana sanoa)

Tänään oli se radiologian polilla käynti. Ihan suotta jännitin.
Ystävättäreni lähti mukaan - onhan se mukavampi mennä kahdestaan, jos vaikka joutuu odottamaan ajasta huolimatta. Olimme molemmat varautuneet käsityöllä, mutta kumpikaan ei ehtinyt tehdä silmukkaakaan. Olin siellä vastaanotolla kaikki 5 minuuttia. Vähän jäi kaivelemaan, menikö kaikki niin kuin piti. Saamissani ohjeissa puhuttiin vasrjoaineen laittamisesta, mutta ei minulle mitään varjoainetta laitettu. No, kaipa hoitajat tiesivät mitä tekevät ( ainakin katsoivat tietokoneella tietoni )
Oli pieni kommellus ennen lähtöä. Ystävättäreni laittoi tuosta talon edestä viestin "Tule jo". Soitin hänelle ja sanoin, ettei me kai vielä mennä - kello on 6.50 ja aika on 8.30. No, hän lähti tankkaamaan ym. ja tuli uudella yrityksellä noin klo 7.30, jolloin minäkin olin jo valmiina. Tekevälle sattuu, vai mitä ystäväiseni. Kiitos, kun olit mukana. :)

Kotiuduttuani en ole saanut oikein mitään aikaan. Kutoa pitäisi, mutta jotenkin on homma hakusessa vajaan 5 tunnin unien jälkeen. No, eiköhän ne puikot vielä käteen tartu tänään.
Kyjystä voisin sanoa sen verran, että nyt se on valmis eli 20/20 työtä on tehty. Oikeastaan ne valmistuivat noita Helavyösukkia tehdessä. Olen ihan tyytyväinen, että sain tuollaisen projektin vietyä loppuun. Hyvä minä!

Nyt tämä tyttö menee keittämään iltapäiväkahvit!

Aurinkoista alkanutta viikkoa teille kaikille!

Miten tämä kirjoittaminen on näin vaikeaa? Ehkä minulla on sensuuri niin suuri sen suhteen, mitä kirjoitan tänne. Jos sensuuria ei olisi, saattaisi tulla mielenkiintoisia palautteita. Toisin sanoen, yritän pitää tämän neutraalina blogina ilman suurempia taisteluja.

Käsityörintamalla on vaihtelevaa. Pakko olisi kutoa niitä Helavyösukkia - vielä puuttuu luvattoman paljon. Kaikki koon 44 sukat ovat nyt valmiit ja pääsin siirtymään koon 42/43 sukkiin. Nyt vain jostain inspistä niiden tekemiseen...

Samalla valmistui KyJyjäkin, missä tilanne on nyt se, että aloitettuja on 20/20 ja valmiita 14/20. Lankaa on mennyt tähän mennessä 2690g. Vielä 6 kyjyä ja sitten se olisi valmis.

Joululahjoja ei varmaan tänäkään vuonna ehdi tehdä, vaikka niin piti aloittaa heti viime joulun jälkeen. Ajattelin, että annan lahjaksi sukkalahjakortteja, joita sitten saa kutoa rauhassa ja ajatuksella. Ideoita niihin on vaikka kuinka paljon... Mutta mistä aikaa?

Sen verran sivuan arkaa aihetta, että olen ollut aika kiukkuinen näistä maahanmuuttajista - turvapaikanhakijoista- elintasopakolaisista..millä nimellä heitä kukakin haluaa nimittää. En ymmärrä, miten päättäjämme voivat olla niin ...nattomia, että kun turvapaikanhakija uhkaa nälkälakolla, niin heti ollaan muuttamassa heidän ruokaansa sellaiseksi kuin he haluavat. En jaksa hetkeäkään uskoa, että jos me menisimme pakolaisena jonnekin, niin kukaan ei korvaansa lotkauttaisi sille, että joku ruoka ei ole meidän makuumme. Samaan aikaan toisaalla nähdään nälkää, mutta näille ei kelpaa mikään. Eikä pidä unohtaa sitä, että me suomalaisetkin joudumme turvautumaan ruokajonoihin eikä sekään välttämättä tarkoita sitä, että saa jotain. Jostain hiljattain luin jostain lapsiperheestä, joka jonotti aikansa ja kun tuli heidän vuoronsa, kohauteltiin heille olkapäitä ja sanottiin, että loppu. Eikö ensin pitäisi pitää huoli oman maan kansalaisista, ennen kuin aletaan hyysätä ja haalia muita tänne. Olenkin tullut siihen tulokseen, että jos ruoka ei kelpaa, niin olkoot syömättä ja menkööt sinne mistä tulivatkin - tarkoitan etenkin näitä hyväkuntoisia nuoriamiehiä, joita on tullut vaikka kuinka paljon. Missä on naiset ja lapset, jotka oikeasti ovat niitä sodan uhreja eivätkä mitään elintasopakolaisia. Mutta... Eihän niissä maissa naisella ole mitään arvoa.
Entäs heidän mutinansa asuinoloista. Myönnän, ettei varmasti ole kiva olla isossa salissa vastaanottokeskuksessa, mutta eivät he voi olettaa, että heille olisi hienot hotellimajoitukset valtion piikkiin, ja eihän se "salimajoitus" ole pysyvää.
Eihän  heille sopinut kasarmialueenkaan punkat - ihmeen hyvin meidän maamme omat nuoret miehet asuavat niissä oloissa armeijan ajan ja heille kelpaa hernekeitot, kaurapuurot ym. ruuat.
Juu, tiedän tämän olevan vastakainasettelua, mutta pitkään aikaan ei ole ärsyttänyt niin paljon kuin nyt. Tuntuu, että joillakin näistä tulijoista on asiat kuitenkin paremmin kuin isolla osalla oman maamme kaikkein köyhimpiä ja vanhuksia.

Lisäksi on tullut mieleeni, että kuinka helppo esim. Isikseen kuuluvien on tämän pakolaisryntäyksen myötä levitä huomaamatta Eurooppaan ja tänne Suomeenkin. Mielestäni se on aika pelottava ajatus.

Hupsista, nyt mä kuitenkin innostuin tuohon ja tulin kiukkuiseksi. Ehkä on paras pitää pieni tauko ja vetää henkeä.
Tätä ei oltu tarkoitettu sodan julistukseksi, mutta tulinpahan kertoneeksi ajatuksiani ( vain murto-osan)
Älkää hermostuko ja täyttäkö mun kommenttikenttiäni uhkauksilla tai muilla. Tämä nyt oli vain ajatuksenpurkuani. Taitaa olla ensimmäinen kerta bloggausurani aikana, kun kommentoin jotain asiaa näin. Yleensähän kerron vain omia kuulumisia ja käsityöjuttuja.

Nyt täytyy varmaan mennä laittamaan ruokaa. Palaillaan myöhemmin.

Oho...

Kuukausi mennyt ihan huomaamatta ilman, että olen raapustanut sanaakaan. Oikeastaan se täytyy laittaa saamattomuuden piikkiin. Täytyy kyllä myöntää, että tässä on ollut muutakin sellaista, mikä on tehnyt kirjoittamisen vaikeaksi; olisi ollut pelkkää valitusta aiemmat bloggaukset. ( saattaa tämäkin olla sitä )
Ei niin, etteikö nytkin olisi kaikenlaisia mieltäpainavia asioita, mutta käytän suodatinta tässä kohtaa ja jätän kirjoittamatta. Tuntuu vain, että on taas niin selkä seinää vasten, ettei uskokaan. Olisi pitänyt tehdä asioita toisin, mutta mikä sen parempaa kuin jälkiviisaus.

Perheystävällä, jonka olen tuntenut lapsesta asti, uusiutui syöpä. Hänet leikattiin alkuvuodesta, mutta nyt sitten löytyi etäpesäke, joka leikattiin viikko sitten, muttei saatu kaikkea pois. Tuntuu, että elän melkein samaa tilannetta kuin 9 vuotta sitten äidin kanssa. Tietenkin sillä erotuksella, ettei kyseessä ole oma äiti. Juttelin tässä eräänä päivänä perhetutun tyttären kanssa hetken ja pakko se on myöntää, että äiti nousi taas ajatuksissa pinnalle. Senhän tietää, että olen taas ollut itkuherkempi. Edelleenkin olen sitä mieltä, että oli ihan epäreilua, että äiti kuoli niin aikaisin 62-vuotiaana. Mutta niin kuin äiti aina sanoi, että syntyessä saadaan tietyt kortit, joilla on pelattava niin hyvin kuin pystyy ja että syntymän hetkellä on myös määritelty kuoleman hetki. Ei, emme ole uskovaisia sanan siinä merkityksessä, mutta sekä äiti että minä uskomme siihen, että elämä jatkuu tuonpuoleisessa siitä,mihin täällä jäätiin - vaikkakin ilman sairauksia. Höh - pelkästään tämän kirjoittaminen sai kyyneleet silmiin.

Kyjy ja Helavyösukat etenevät pikkuhiljaa. Nyt on KyJyjä valmiina 10/20 ja kaikki koon 45 Helavyösukat on tehty. Tässä kuva niistä:

 Nyt on tekeillä koon 44 sukkia, joista niistäkin on kolme paria jo lähetetty eteenpäin.

 Täällä on vielä kaksi paria kuvaamatta, mutta kuvaan sitten kaikki loput 44:set kerralla.
Seuraavaan lähetykseen pitäisi kutoa vähän joka kokoa.

Tässä taannoin miesystäväni pyysi leipomaan pullaa. Piti leipoa voipullia, korvapuusteja ja tavanpullia, josta saa tehtyä laskiaispullia. No, ystävällisenä sieluna leivoin. Silmäni pyöristyivät ja leuka kolahti lattiaan, kun hän teki laskiaispullahampurilaisen....

En olisi ihan äkkiä keksinyt tuollaista :)

Miesystäväni on pakertanut työkaverinsa kanssa sitä talonsa pihaa. Pihatöihin tarvitaan tietenkin kunnon työkalut

Ymmärrettävää sinänsä, koska pihassa ei oltu tehty vuosiin oikein mitään ja siellä kasvoi vaikka mitä tuhkapensasta ja elämänlankaa. Kovalla kädellä - vai pitäisikö sanoa kauhalla - maata otettiin pois. Vielä pitäisi täyttää ainakin pahimmat kohdat ennen talvea.

Vaikka tämä päivitys oli mikä oli, toivotan teille kaikille aurinkoista sunnuntaita!