Heipähei!

Alkaa olla Huhtikuu lopuillaan. Tuntuu, että tämä kuukausi on mennyt jotenkin kuin unessa ohi; olen meinaan nukkunut luvattoman paljon. Etenkin silloin uni on maistunut hyvin,kun tuota kättä ei ole särkenyt. Onneksi se piikki helpotti tosi paljon - aion silti käydä ottamassa vielä toisen parin viikon päästä.

Kevät pääsi yllättämään. Yön aikana tuli hiirenkorvat koivuihin ja nyt yön aikana lehdet ovat kasvaneet jo aika isoiksi. Viikonloppuna huomasin, että valkovuokotkin ovat alkaneet kukkia. Muistan lapsuudestani keväitä, jolloin en saanut vietyä äidille äitienpäivänä valkovuokkoja,joita aina vein. On kevät aikaisessa tänä vuonna. Toivottavasti ei tulisi takapakkia.

Ystis kävi eilen värjäämässä mun hiukset - ja taas näytän omalta itseltäni. Äiti alkoi harmaantua jo pian 30v ylitettyään. Mä en olis harmaa,vaan punaiset hiukseni olisivat maantien väriset. Pakko värjätä - en halua luopua "porkkanavärisistä" hiuksistani.

Aloitin viikonloppuna niitä Niina Laitisen Äitienpäiväsukkia, mutta päädyin purkamaan. Mulla ei ole nyt inspistä keskittyä palmikkosukkiin, joissa joutuu joka kerros vääntään ja kääntään palmikkoja moneen kertaan. Ehkä sitten joskus,kun on enemmän puhtia.
Päädyin yrittämään Carita Eskolinin Helmisukkia, joihin on ohje Facen villasukka ryhmässä. Onneksi joku oli laittanut linkin you tubessa olevaan ohjevideoon - helpottaa paljon, kun luetun lisäksi näkee, miten se tehdään.

Nyt,kun Ystis aloitti sen kurssin, kärjistyy se, kuinka yksin mä loppujen lopuksi olen. Jos ei Ukkokultaa olisi, ei varmaan olisi minuakaan ollut enää vuosiin. Ennen Ukkokultaan tutustumista, olimme suunnilleen kahdestaan exän kanssa täällä. (olemme molemmat ulkopaikkakuntalaisia) Eron jälkeen exä meni uudestaan naimisiin ja lopulta muutti pois täältä. Oikeastaan vasta meidän eron jälkeen aloimme pitää enemmän yhteyttä Ystiksen kanssa. Näin jälkeenpäin näen itsekin sen, että exä osoitti käytöksellään, ettei Ystis ollut tervetullut meille. Niinpä Ystis kävi silloin,kun exä oli töissä ja kun Ystis meni kyläkauppaan töihin, notkuin mä siellä sen ajan,kun exä oli töissä. Ystis yritti moneen kertaan sanoa, että exä on narsisti, mutta mä olin niin rakastunut rakkauteen, etten suostunut näkemään / myöntämään sitä. Vasta vuosia eron jälkeen suostuin myöntämään sen ja näkemään kaikki ne kohdat,mistä olisi pitänyt huomata se. Ja muutenkin - en tiedä,oliko meidän loppujen lopuksi mitään järkeä mennä naimisiin. Viikon päästä häistä,exä oli lähdössä maalle hoitamaan isäänsä eikä edes kysynyt mua mukaan. Esitin samana kesänä kysymyksen hänelle,että missä kohtaa mä olen tärkeysjärjestyksessä, kun selvästi hänen vanhempansa olivat paljon tärkeämmät kuin vasta vihitty vaimo. Ikinä en tainnut olla sijalla yksi. Olimme n.10 vuotta naimisissa ja käteen jäi oikeastaan yksi tapahtuma,mistä mä olen ylpeä hänen käytöksessään mua kohtaan: se oli silloin,kun äidillä todettiin syöpä ja reilun vuoden päästä sen uusiutuminen ja lopulta äidin nukkuminen pois. Silloin, yllättäen, exä oli se, joka oli vahvempi ja ihan oikeasti läsnä mua varten. Niin kuin Ystis sanoi, on se hyvä, että edes yhdestä asiasta voin olla ylpeä exän kohdalla.
Eron se olisi voinut hoitaa paremmin. Ensinnäkin ajankohta: olin kuukautta aikaisemmin päässyt sairaalasta,kun meinasin kuolla aivokalvontulehdukseen ja samanaikaiseen verenmyrkytykseen. Toisekseen, lähdin ihan normi tilanteessa käymään kaupassa ja samalla moikkaamaan Ystistä. Sieltä meni päälääkärille ja juuri kun olin päässyt sinne, exä soittaa ja ilmoittaa, että voin puhua samalla meidän erostamme. Se kaihertaa edelleen, ettei hänellä ollut kanttia sanoa sitä naamatusten vaan hän hoiti asian puhelimessa. Pahempaa olisi ollut vain se, että olisi saanut tekstarilla tiedon. 
Niin kauan kuin exä asui täällä, nähtiin jokusen kerran,mutta hänen muutettuaan perheineen pois, jäi yhteydenpitokin. Alkuun onniteltiin synttäreinä ja toivotettiin jouluja, mut nyt sekin on jäänyt. Ei niin, että niitä kaipaisinkaan.

Nyt mulla on ihana Ukkokulta, joka pitää kuin kukkaa kämmenellä, on herttainen,kiltti,huomaavainen,huumorintajuinen, aikaansaapa ja ennen kaikkea, hän on läsnä ja saa mut tuntemaan itseni rakastetuksi ja tärkeäksi. Ystiskin on sanonut, että meille on kiva tulla, kun Ukkokulta kotona ollessaan tulee juttelemaan ja juomaan kahvia (exä vetäytyi aina pois tilanteesta ja sai mulle tunteen, että tein jotain väärin, kun Ystis tuli käymään)
Mun Ukkokultani on vain niin ihqu ja rakas. Molemmat sanomme päivittäin rakastavamme toisiamme - toistetaan päivittäin siltä varalta, että toinen on unohtanut sen 💕💕💕

Mikäköhän mut nyt laittoi pohtimaan tuollaisia? Mene ja tiedä, mutta eipä sillä suurempaa väliä kai ole. Pääasia, että nyt on ihana miesystävä,jonka kanssa on hyvä olla.

Jos välillä jotain käsitöistäkin. Sain tässä viikonloppuna valmiiksi kaverin äidille violetit Anelmaiset. Eihän ne niin pirtsakat ole kuin ne vihreät, mut ihan nätit nämäkin.

Nyt on yksillä puikoilla perussukat Adlibriksen Socki -langasta Ukkokullan työkaverille joululahjaksi. Koko on 48 eli hetken aikaa saa tikuttaa. Toisilla puikoilla on perussukat Ystikselle. En ole aikoihin kutonut 2.5mm puikoilla, joten tuntuu, ettei työ etene ollenkaan,kun kutoo parsinneuloilla. Kolmansilla puikoilla on ne Caritan Helmisukat. Pakko myöntää, että ne ohuimmat sukat ovat tuota...hmmm...odottamassa vuoroaan. Sitä en tiedä,koska se vuoro tulee 😉


Kai mun täytyy mennä jatkamaan kutomista. Ainakaan mä en ole saanut puikkoja toimimaan automaattisesti, vaikka kuinka olen näyttänyt,mitä pitäisi tehdä. Ei pitäisi olla niin vaikeaa 😂

Aurinkoista viikkoa tasapuolisesti ja jos en huomenna tule kirjoittaneeksi mitään, niin Hauskaa Vappua!
Ps. Anteeksi tämä vuodatus päivitys :(

Miksei tästä tule mitään???

Niin suurieleisesti uhosin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna kirjoitan tosi säännöllisesti blogiini. Onko näin käynyt? Ei.
En käsitä,mikä tässä on niin vaikeaa. Monta kertaa olen ollut tulossa kirjoittamaan aatoksiani, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. *huoh*

Ollut aikas lämmin toukokuu - ehkä turhankin lämmin mun makuuni. Monta kertaa olen suunnitellut kastavani talviturkin, mutta saatuani kesäflunssan (on muuten sitkeä) en sitten kuitenkaan ole mennyt. No, on tässä vielä kesää jäljellä. 
Nuhan kanssa aina pärjäisi, mutta tämä yskä. Mmmrrrrrrrr!!!! Olen nukkunut ainakin 1.5 viikkoa sohvalla, että Ukkokulta saa nukuttua eikä herää koko ajan mun yskimiseen. Ei ole kovin hyvä nukkua tuo meidän sohva - ainakaan niin ettei sitä levitä, jolloin siitä tulisi 120cm leveä.
Eilen yskä ei ollut valppaana eli ehdittiin nukahtaa ennen kuin tuli ärsytysyskä. Että oli ihana nukkua sängyssä pitkästä aikaa. Olen kyllä juonut puolipulloa yskänlääkettä. Ja kun siitepölyt ovat nyt näin runsaita, aloin syödä myös antihistamiinia. Ei sitä tiedä, vaikka osa nuhasta ja yskästä johtuisi niistä.
Alkuvaiheessa, kun tämä yskä kesti ja kesti, ehdin jo huolestua, että olen tullut sukkalangoille allergiseksi, mutta ehken kuitenkaan. Mun maailmani murenisi, jos en pystyisi kutomaan.

Unet ovat jääneet 2-4 tunnin mittaisiksi tämän nuhinan,yskimisen ja kuumuuden takia. Joko mä olen kertonut, että vihaan kesää. Talvella pystyy sentään pukeutumalla säätelemään, mutta kuumaa vastaan on aika vaikea taistella. Uiminen olisi yksi, mutta kun ei vielä uskalla tän flunssan takia.
Toinen syy, miksi venytän uimaanmenoa on se, että mun jalkanihan ovat olleet tosi turvoksissa viimeiset pari kuukautta ja viimeisen kuukauden,kun on ollut kuumaa, ne ovat olleet ihan mahdottomat. Kaiken huippu oli se, että oikeaan sääreen tuli säärihaavan alku. Onneksi mut saatiin painostettua lääkäriin ja lääkärin määräämät antibiootteja sisältävät rasvalaput paransivat tuo jalan. On se vielä ehkä hitusen punaisempi kuin toinen eli pidän sitä silmällä ja desinfioin Neo Amiseptilla useamman kerran päivässä.

Käsitöitähän pitää tietenkin tehdä koko ajan - oli sitten mikä vuodenaika hyvänsä. Nyt olen saanut tehtyä viime vuodenksi tarkoitetut synttärilanjasukat ja toiset sukat, Mutta olen saanut taas yhdet joululahjasukatkin tehtyä. Kyllä ne pikkuhiljaa valmistuu nekin. Jouluun on sentään vielä aikaa. :)

Niina Laitisen Äitienpäiväsukat 2018 nilkkuriversiona

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017

kaverin miehelle joululahjasukat

ihana koulukaverini lukiosta ilahdutti mua pitkillä sukilla. Nyt munkin jalat tarkenevat :)

Mä tiesin, että jotain unohtui. Tässä toukokuun kynnet; mä otin ja repäisin itseni pois perinteisestä ;D

Vedenvihreää ja blingiä. Mut kyllä mun kädet näyttävät vanhan ihmisen käsiltä. Huoh :(

Oliskohan tässä päivitystä riittämiin tämän päivän osalta... Heipähei seuraavaan kertaan.
Nauttikaa kesästä!

Aikuisten oikeasti....

... miten tämä aika menee näin nopeasti?? Toisaalta taas menee ihan liian hitaasti. Saisi pian tulla kesä ja uintikelit.  Mä nimittäin vihaan kaikista vuodenajoista eniten juuri kevättä. Jostain syystä kevät ei ole koskaan ollut mun vuodenaikani; tämän voisi aivan hyvin jättää väliin. olen keväisin selkeästi masentuneempi ja ahdistuneempi kuin muulloin.
Saisi äkkiä ilmat lämmetä ( ja vedet), jotta saisi uimakauden alkuun -  sen jälkeen elo on taas siedettävämpää,kun pääsee polskimaan. Mutta menee se näinkin - etenkin,kun unenlahjoja on riittänyt. Pahimpina päivinä en ole ollut kuin max 8 tuntia hereillä ja muun ajan nukkunut. Hoitaja on sitä mieltä, että pitää nukkua kun nukuttaa - kun kuitenkin mulla on aikoja, jolloin unet jää 2-4 tuntiin. Viime yönäkin pällistelin 3 tuntia keittiössä miettien, menisikö kutomaan vai mitä tekisi.

Ystis kävi tänään värjäämässä mun hiukset. Hieman piristi, kun sain taas voimakkaamman oranssipunaiset hiukset. Ihan kuin olisin muuttunut toiseksi ihmiseksi.

Tää perhana kaatui ja kaikki se pitkä teksti, minkä olin kirjoittanut, otti ja katosi. Pääsi muutama ärräpää. Olin kirjoittanut jopa ihan fiksuja aatoksia.

Käsityörintamalla on ollut nyt isompia töitä eli kudoin Ukkokullalle ja Ystikselle torkkupeitot. Ukkokulta sai vihreän ( itse valitsi värin) ja Ystis luonnonvalkoisen. Tosi kiva ja helppo malli kutoa. Välillä vaan kohelsin kutoessani eli molempiin tuli pari virhettä. Mua kyllä lohduteltiin Facen neulonta -ryhmässä, että virheet ovat käsityön merkki. No, sovitaan niin, vaikka ne jäivätkin hieman kaivelemaan.
Vielä pitäisi kutoa serkkuni aikuisille lapsille torkkupeitot, mutta ne ehtii syksyllä,kun annan ne joululahjaksi. Toisaalta, jos on kylmä kesä, niin voihan ne kutoa lämpimikseen jo aiemmin :)

Ukkokullan torkkupeitto 

Ystiksen torkkupeitto

  Kävin viime kuussa jälleen geelauttamassa kynnet. Tällä kertaa tällaiset:

 Laittaja kokeili ensikerran tuollaista tarranauhaa, vai miksikö tuota sanoisi. Ei pysynyt tarralla, sillä seuraavana päivänä oli puolet jo irronneet. Tällä hetkellä on enää pikkurilleissä jäljellä tuo nauha. Hän lupas paikata kynnet ilmaiseksi, mut ei taida kannattaa, kun seuraava geelaus on jo 15.5. Täytyy tinkiä silloin vähän hinnasta :)

Mun ihana,rakas koulukaverini lukiosta kutoi mulle pitkät polvarit. Että vanhan jalat nauttivat. Ei vedä enää suonta, kun saa kiskaista pitkät sukat jalkaansa. Muistelin, että mulla olisi ainakin kahdet muutkin, ja pienen (??!!) penkomisen jälkeen löysinkin kassin, missä oli villasukkia MULLE!!!!!! Siis vain ja ainoastaan minulle. Että osasi olla ihana löytö.

Olisikohan tässä vielä jotain mielenpäällä, mistä kirjoittaisi. Sen voisi mainita, että nuo peitot kudoin nro 12 puikoilla. Jatkoin eilen kauan sitten aloitettua sukkaa ja että osasi 3,25mm puikot tuntua kuin silmäneuloilla kutoisi. Oli pakko oikein tarkistaa puikkomitalla puikkojen koko. Ihan kuin piti tarkistaa, oliko minkä vahvuinen lanka oli menossa. Että tuntui 7 veikan vahvuinen lähes rullalangalta, kun peitot kudottiin 3-kertaisella langalla. Oli huisa tunne kutoa sukkaa niiden peittojen jälkeen.

Olisikohan tässä kaikki tällä kertaa. Mukavaa loppuviikkoa ja jättäkää viestejä, että tiedän lukeeko kukaan näitä. Jätä vaikka vain viesti "Moi" :)

Tulin vain pikaisesti

laittamaan kuvat valmistuneista JaVa -töistä. Polvisukat ovat Ystäväni synttärilahja ( ohje Novita Talvi 2015 -lehdestä) ja toiset sukat ovat  minun ikiomat <3 Jeee! Sain itse kutomani sukat. Nyt on JaVa -töitä  valmiina 3 / 12

Kävin tuossa päivällä Ystäväni luona synttärikahvilla ja nyt pitäisi taas alkaa kutoa niitä Helavöitä. Sitä ennen teen kyllä toiset omat sukkani valmiiksi.

 Mukavaa torstaita kaikille.

Joulupaniikki

Joulu lähenee uhkaavasti enkä jaksaisi eikä huvittaisikaan tehdä mitään sen eteen. Viime viikonloppuna, tarkemmin sanottuna itsenäisyyspäivänä, leivoin kaksinkertaisen annoksen pipareita. Mammun kanssa oli 30 vuoden ajan tapana leipoa ekat piparit Itsenäisyyspäivänä. Nyt kun leivoin niitä yksin ( kun ei ollut enää Kultsiakaan kaverina) tuli hirvittävä ikävä molempia. Osittain kyyneleet silmissä sain ne piparit tehtyä. nyt neljä päivää myöhemmin tilanne on se, että täytyy leipoa ensi viikonloppuna uusi satsi. Joku ihme keksihiiri asustaa täällä... Tuossa kuvassa on pitkälle toistasataa piparia.

Käsityörintamalla edistyy sukat verkkaiseen tahtiin. Sain ne jälkimmäiset tilaussukat 40cm varrella valmiiksi Itsenäisyyspäiväiltana.  En taida ihan hetkeen tehdä polvareita - tai ei sitä tiedä. Lankana näissä on TeeTee Pallas ja ohje Tekstiiliteollisuuden sivuilla

 

Tällä hetkellä on Zeldan värjäämästä villa-kasmir-nylon .langasta sukat tulossa. Nekin pitäisi saada valmiiksi reippaaseen tahtiin.

Alkuviikosta päätin, että otan tämän viikon rennosti ja ensi viikolla aloitan leipomukset , ettei jää Koskiin menoa edeltävälle viikolle. Onneksi tulin vilkaisseeksi kalenteria - Koskin reissuhan on jo viikon päästä ; olin ihan varma, että siihen on vielä 2 viikkoa aikaa.
Eihän siinä sitten auttanut muu kuin alkaa leipoa. Eilen leivoin 4 Mammun piimäkakkua (osittain itku silmässä, kun olin niin uupunut siitä) ja tänään viimeiset kaksi. Huomenna ajattelin pitää kudontapäivän ja perjantaina olisi sitten neljän sitruunakakun vuoro. Lauantaina uusi piparitaikina ja sunnuntaina niiden leipominen. Sitten puuttuu enää joulutortut, mutta ne tehdään sitten lähempänä joulua. ( Ekan satsin ajattelin kyllä tehdä vielä tänä iltana )

Mutta kyllä sen huomaa, ettei ole ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Leipomisen pitäisi olla hauskaa ja joululeivonnaisten tuoksusta, joka täyttää kodin, pitäisi nauttia. Nyt vain tuntuu, että suoritan leipomista, koska jouluksi kuuluu leipoa ne tietyt jutut. Onneksi sain taottua järkeä sen verran päähän, etten ottanut lahjoista stressiä rahapulan ja saamattomuuden (=kutomattomuuden) takia. Tuo on uusi piirre minussa. Ilmeisesti olen niin loppu, ettei nuo jaksa hetkauttaa suuntaan tai toiseen - ainakaan pahasti.

Ruokaa pitäisi laittaa, muttei ole hajuakaan siitä mitä se olisi. Kävin jo kerran kaupassakin ihmettelemässä, mutta mikään ei houkutellut. Ja toisekseen - ei huvita laittaa ruokaa. Kyseessä siis ongelma.

Kai tässä täytyy mennä ihmettelemään, mitä seuraavaksi. Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

En käsitä, miksen saa taas kirjoitettua mitään. Yksi syy voi  olla matalapaine, joka edelleen jatkuu ja toinen syy yksinkertaisesti saamattomuus. Tuntuu, etten viitsi tänne vuodattaa kaikkea peetä, mitä mielessä liikkuu.
Enkä ole saanut luettua muiden blogeja aikoihin. Älkää huolestuko, palaan kyllä lukemaan, kunhan saan aikaan.

Joulukin alkaa ahdistaa, vaikka päätin, ettei tänä jouluna tipu sukulaisille sukkia eikä huiveja. Ehkä sitten taas ensi vuonna.
Tällä viikolla pitäisi repiä jostain rahaa, että pääsisi ostamaan leivonta-aineet kakkuihin ja piparitaikinaan. Perjantaina olisi tarkoitus tehdä piparitaikina ja leipoa perinteisesti Itsenäisyyspäivänä. Tein tuossa kauppalapun tarvikkeista ja pakko sanoa, että menee pieni omaisuus niihin. Olis rahalle muutakin käyttöä, mutta täytyyhän sitä edes jouluksi leipoa. Ja tehdä Lasimestarin silliä ja ostaa lanttulaatikkoa sekä rosollia.Niin ja imelletty perunalaatikko pitää tehdä. Kinkku tulee joululahjaksi. Mutta mistä kaikkeen revitään rahaa..

Vähän olen saanut käsitöitäkin tehtyä ja valmistumaan. Pikkuserkkuni, jolle oli ne mustat matot, saa vielä virkatun korin. Ohje on isompi kahvallinnen kori Lankavan sivuilta. Poikkeuksena se, että tein Paula -kuteesta sen. Kudetta meni kilon verran.

Lisäksi olen kutonut yhdet polvisukat, lankana TeeTee Pallas. Ohje on Tekstiiliteollisuuden sivuilta, Se ero tuohon malliin on se, että tein nilkkaan resorin.

 

Nyt on puikoilla toiset polvarit, jotka tulevat ihan tuon ohjeen mukaan.
Näiden jälkeen pitäisi kutoa vielä viidet sukat ennen joulua. Taitaa yöt jäädä lyhyiksi...

Kai tässä täytyy mennä jatkamaan kutomista. Mukavaa alkanutta viikkoa!