Ei ole todellista

En ole koko kuukautena saanut kirjoitettua sanaakaan. Selitykseksi sanottakoon, että viikko meni leipoessa. Itsenäisyyspäivänä leivoin piparit, sitten 6 sitruunakakkua, 4 tiikerikakkua ja 10 piimäkakkua, Mutta olin mä tyytyväinen, kun sain ne leivotua suunnitellusti, Koville se otti, mutta tein sen :)

Tänään kävin aamukahvilla ystävälläni ja samalla reissulla kaupassa. Jahkasin kaupassa pitkän aikaa, teenkö tänä vuonna lasimestarin silliä vai en  - päätin tehdä. Täytyy huomenna tehdä se. (Huom. ensin pitää suunnitella hyvin)

Tuossa päivällä iski pienoinen masennus. siitä, että olen jo melkein 50 vee. Vastahan sitä ajatteli, että vuoteen 2020 on sairaan pitkä aika ja se tuntui ihan mahdottomalta ajatella edes koko asiaa. Se on 4 vuotta ja 7kk (vajaa) kun tuo virstanpylväs kolahtaa.
Mä en halua olla näin vanha! Facessa olen kyllä saanut lohduttavia sanoja ja tsemppauksia.

Muutamat sukatkin ovat valmistuneet, mutta sattuneesta syystä, en voi laittaa ennen jouluaattoa kuvia niistä tänne. Olisi tylyä viedä saajilta yllättymisen ilo.

Nämä saattoi laittaa tänne. Ette ikinä usko, mitä mä huomasin justiin. Kaikki kuvat, jotka otin ystävälleni lähetetyistä sukista, ovat kadonneet bittiavaruuteen; en löydä niitä mistään! Nyt ketuttaa aika lujaa - lievästi sanoen. Joulun alla en viitsi käyttää voimakkaampia ilmaisuja.

Samaten leivonnaisista otetut kuvat ovat hävinneet. Tämä ei voi olla edes totta!!!!

Nyt harmittaa niin paljon, että menen kutomaan!

Joulupaniikki

Joulu lähenee uhkaavasti enkä jaksaisi eikä huvittaisikaan tehdä mitään sen eteen. Viime viikonloppuna, tarkemmin sanottuna itsenäisyyspäivänä, leivoin kaksinkertaisen annoksen pipareita. Mammun kanssa oli 30 vuoden ajan tapana leipoa ekat piparit Itsenäisyyspäivänä. Nyt kun leivoin niitä yksin ( kun ei ollut enää Kultsiakaan kaverina) tuli hirvittävä ikävä molempia. Osittain kyyneleet silmissä sain ne piparit tehtyä. nyt neljä päivää myöhemmin tilanne on se, että täytyy leipoa ensi viikonloppuna uusi satsi. Joku ihme keksihiiri asustaa täällä... Tuossa kuvassa on pitkälle toistasataa piparia.

Käsityörintamalla edistyy sukat verkkaiseen tahtiin. Sain ne jälkimmäiset tilaussukat 40cm varrella valmiiksi Itsenäisyyspäiväiltana.  En taida ihan hetkeen tehdä polvareita - tai ei sitä tiedä. Lankana näissä on TeeTee Pallas ja ohje Tekstiiliteollisuuden sivuilla

 

Tällä hetkellä on Zeldan värjäämästä villa-kasmir-nylon .langasta sukat tulossa. Nekin pitäisi saada valmiiksi reippaaseen tahtiin.

Alkuviikosta päätin, että otan tämän viikon rennosti ja ensi viikolla aloitan leipomukset , ettei jää Koskiin menoa edeltävälle viikolle. Onneksi tulin vilkaisseeksi kalenteria - Koskin reissuhan on jo viikon päästä ; olin ihan varma, että siihen on vielä 2 viikkoa aikaa.
Eihän siinä sitten auttanut muu kuin alkaa leipoa. Eilen leivoin 4 Mammun piimäkakkua (osittain itku silmässä, kun olin niin uupunut siitä) ja tänään viimeiset kaksi. Huomenna ajattelin pitää kudontapäivän ja perjantaina olisi sitten neljän sitruunakakun vuoro. Lauantaina uusi piparitaikina ja sunnuntaina niiden leipominen. Sitten puuttuu enää joulutortut, mutta ne tehdään sitten lähempänä joulua. ( Ekan satsin ajattelin kyllä tehdä vielä tänä iltana )

Mutta kyllä sen huomaa, ettei ole ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Leipomisen pitäisi olla hauskaa ja joululeivonnaisten tuoksusta, joka täyttää kodin, pitäisi nauttia. Nyt vain tuntuu, että suoritan leipomista, koska jouluksi kuuluu leipoa ne tietyt jutut. Onneksi sain taottua järkeä sen verran päähän, etten ottanut lahjoista stressiä rahapulan ja saamattomuuden (=kutomattomuuden) takia. Tuo on uusi piirre minussa. Ilmeisesti olen niin loppu, ettei nuo jaksa hetkauttaa suuntaan tai toiseen - ainakaan pahasti.

Ruokaa pitäisi laittaa, muttei ole hajuakaan siitä mitä se olisi. Kävin jo kerran kaupassakin ihmettelemässä, mutta mikään ei houkutellut. Ja toisekseen - ei huvita laittaa ruokaa. Kyseessä siis ongelma.

Kai tässä täytyy mennä ihmettelemään, mitä seuraavaksi. Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Leivontaprojekti ohi

Nyt on leivontaprojekti saatu onnellisesti päätökseen. Saattaa olla, että jotain kakkuja tai pikkuleipiä teen vielä, mutta ne ovat sarjassa tekemiseniloa; "pakolliset" on nyt tehty. Viimeisimpänä valmistui toinen satsi pipareita, joista osasta nappasin kuvan tähän.

 

 

Eilen illalla sain myös Tähtimaton valmiiksi. Tämän piti olla joululahja ystävättärelleni, mutta päätinkin antaa sen hänelle piristykseksi. Oli ihan mukava ottaa kutomisen lomassa virkkaustyökin. (jostain syystä kuva kääntyy matkalla blogiin, siksi tämä on näin oudon näköinen - alunperin kuva on otettu pystyyn. En jaksa alkaa räpeltää tätä nyt oikeinpäin. )

 

 



Äsken sain höyrytettyä tuo sinisen ja höyryttämistä odottaneen toisen maton. Tänään joululahjaurakka jatkuu taas sukilla. Kaksi paria pitäisi vielä kutoa + nämä tekeillä olevat. Onneksi on monta päivää ja yötä vielä jäljellä. :)
Jossain vaiheessa pitäisi aloittaa joululahjojen paketointi ja pakkaus, ettei jäisi viime tippaan. Se on oma ruljanssinsa, kun täytyy laittaa ne moneen eri kassiin, koska Koskissa on monta paikkaa, missä pitää käydä tonttuilemassa. Pikkuserkkuni lupasi tarjota lounaan ja kummini / tätini harkitsee, josko hän tarjoaisi ennen kotimatkalle lähtöä lämpimiä voileipiä. Niitä en osaa itse tehdä ja edellisen kerran sain 2006 vuoden kesällä, mikä oli äidin viimeinen kesä.
Ajatella - 17.12. tulee jo 7 vuotta äidin kuolemasta. Tuntuu kuin se olisi ollut max vuosi sitten. Niin ne vuodet menee - eteenpäin ajatellen tuntuu pitkältä ajalta, mutta taaksepäin se on uskomattoman nopeasti mennyttä aikaa.

Säästä voisi sanoa sen verran, että on aika kaunis päivä. Pääasiassa aurinko paistaa, mutta taivaalla ajelehtivista muutamasta pilvestä höytyilee kevyttä pakkaslunta rauhalliseen tahtiin.

Jottei elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista ( sain Kelasta myönteisen päätöksen lääkkeiden erityiskorvattavuudesta määräajaksi ), hajosi mun silmälasieni toinen sanka eilen siitä kiinnityskohdasta. Nyt se on korjattu teipillä, koska en halua enää investoida näihin laseihin, kun tiedän saavani keväällä uudet lasit. Näkö on muuttunut sen verran. Nyt vain toivotaan, että saisin peruutusajan silmäpolille ennen varsinaista aikaani, mikä on 4.2.2014. Todennäköisesti saan monitehot ja sitähän ei tiedä, kauanko niiden tekemiseen menee ennen kuin ne ovat kädessä tai siis päässä. Kaikkea sitä pitää sattua. Ikinä ennen ei ole näin käynyt lasien kanssa.

Nyt siirryn kutomon puolelle. Mukavaa päivää kaikille!

Loppusuora häämöttää ...

Eilen tein viimeiset kakut jouluksi. Vuorossa oli ne neljä sitruunakakkua ( + yksi minikokinen). Nekin tein Mammun perinteisellä ohjeella, jonka alkuperästä minulla ei ole tietoa, mutta sillä ohjeella Mammu ne aina teki.

 

Muuten niitä tekee ihan ilokseen, mutta se sitruunakuoren raastaminen... Plääh!
Laitan tähän sen ohjeen, jos joku vaikka haluaa kokeilla.

                                          250    g     margariinia
                                            12 rkl      sokeria
                                              4            munaa
                                              4   dl     vehnäjauhoja ( vähän vajaa )
                                           ½   kkp     maitoa
                                             2     tl     leivinjauhetta
                                         sitruunan raastettu kuori

Vatkaa rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.. Lisää jauhoista osa, johon leivinjauhe on sekoitettu. Lisää  jauhot ja maito vuorotellen kahdessa erässä. Lopuksi sitruunan kuori ja loput jauhoista.

Paista ensin 150 asteessa n 30 min ja 175 asteessa 30-40 min.
Kakku ei saa heti ruskistua päältä, koska silloin se halkeilee.

Tavallisessa uunissa paistetaan alaritilällä.

Tänään, kun olin ensin rauhassa herännyt, tein sitten piparitaikinan,mikä on tarkoitus leipoa huomenna Kultsin kanssa. Yllätys, sekin on Mammun perinteinen ohje. Se ei liene mikään yllätys, ettei minulla ole tämänkään ohjeen alkuperästä tarkempaa tietoa... Mutta näitä Mammu aina teki. Ovat tosi hyviä. Nytkin melkein kuulin Mammun äänen sanovan siirapin lisäämisen jälkeen, ettei saa nuolla sormea, koska sen jälkeen ei enää maista, onko taikinassa mausteet kohdallaan.
Pakko oli maistaa taikinaa se valmistuttua ( mielestäni piparit ovat parhaimmillaan taikinana ennen paistamista ) Maistui ihan oikealle.
                                    
                                            Mammun piparit

                                      125   g   voita / margariinia
                                      1,5    dl  sokeria
                                      1       dl  siirappia
                                      1            muna
                                      1,5    tl  inkivääriä
                                      2       tl  kardemummaa
                                      1,5    tl  soodaa
                                      5       dl  vehnäjauhoja
                                      4       tl  kanelia
                                      1       tl  neilikkaa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää mausteet, muna ja siirappi voimakkaasti vatkaten. Sekoita sooda vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan. Anna seisoa yön yli kylmässä. Paista 200 asteessa kauniin ruskeiksi.

Nyt olisi enää tämän jälkeen näiden pipareiden leipominen ja toisen piparisatsin tekeminen. Alustavasti olen suunnitellut nuo jälkimmäiset piparit viikonlopuksi. Sen jälkeen saa vain kutoa :)

Vastoinkäymisiltäkään ei vältytty tässä leipomisprosessissa. Viimeisiä piimäkakkuja tehdessäni, poltin käsivarteni uunin yläreunaan ja sain siihen oikein vesikellon, No, mä omin senkin Mammulta - hänkin ainakin kerran joululeipomusten aikaan teki tuon. Olen siis ollut hyvä oppilas :D
Tiikerikakkujen kanssa taas päätin pudottaa 5kg jauhopussin lattialle sillä seurauksella, että pussin kylkeen tuli 10cm repeämä. Ei kun äkkiä pussi kyljelleen tiskialtaaseen ( joka onneksi oli kuiva ) ja sitten siivoamaan jauhoja matolta. Mitenkäs se sanonta menee... Ei kahta ilman kolmatta. Eilen sitruunakakkuja tehdessä päätin sitten tiputtaa kananmunan lattialle. Juu, tottakai matolle. Eihän siinä olisi ollut mitään itua pudottaa matottomalle alueelle, mistä se olisi ollut helppo siivota. Vähän meinaa hermostuttaa mitä pipareiden kanssa tapahtuu. Toisaalta, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, paistan ensimmäisen pellillisen liian tummiksi. No, se nähdään huomenna.

Nyt on kuitenkin iso taakka harteilta pois, kun olen saanut kaikki kakut tehtyä ja jäljellä on enää piparit. Koville tämä rupeama otti, sitä en voi kieltää.

Ennen kuin pääsen kutomaan, täytyy pestä uuni. Sinne oli valunut jostain kakusta rasvaa, joka alkoi eilen kärytä. Ehdin vielä tehdä sen ennen kuin ystävättäreni tulee kahville.
Iltapäivällä täytyy käydä postissa.... Minulle tulee lankaa, mutta ollaan siitä ihan hyshys ;)

Saattaa olla, että palaan vielä tänään laittamaan kuvan yksistä sukista, mutta viimeistään huomenna tulee kuva.

Mukavaa päivää kaikille.

Ps. Kiitos, kun käytte lukemassa blogiani. <3

Ja loppukevennykseksi kuva, jonka idean voisi toteuttaa leipomisprojektin loputtua :