Eilen satoi hiljalleen lunta ja se mokoma jäi maahan...Jopa tiet ovat valkoisia. En voinut olla hymyilemättä lukiessani lööpistä, että tullut 80 peltikolaria, kun talvi yllätti autoilijat. En tarkoita sitä, että olisin iloinen kolareista vaan sitä, kuinka talvi pääseekin yllättämään, vaikka se tulee joka vuosi ja kaikkien pitäisi se tietää.

Minun autooni laitettiin sunnuntaina nastarenkaat ja tehtiin samalla jarruremontti, kun käsijarru ei oikein pitänyt.
Tänään kävin otattamassa pakokaasut vakikorjaamollani ja tänäkin vuonna se tehtiin vaikeamman kautta. Olen varmaan vuoden mittaan purnannut, kuinka auto ei välillä suostu käynnistymään ennen kuin ovet laittaa lukkoon, avaa uudestaan ja sitten yrittää startata uudestaan ja hups, auto käynnistyy. Kyseessä on ajonestolaite, joka ei jostain syystä suostu menemään pois päältä ovea avatessa. Meinasin jo saada slaagin hinnan kuullessani, muttta onneksi saatiin neuvoteltua hyvä hinta kahdesta hommasta.
Nyt pitäisi varata aika katsastukseen... ellen sitten keksi ajaa konttorille ilman ajan varausta.Tuskin siellä kauan tarvitsisi odottaa.
Tässä oli tauko, kun kävin varaamassa sen ajan.

Sukkia on viimeisen reilun 6 viikon aikana syntynyt aika paljon. Okei... ne ovat paksusta suomenlampaan villalangasta, mutta silti.
Jussisukkia erilaisilla raidoituksilla ja parit Antit. Sen takia erilaisia raidoituksia, että jos menee samaan perheeseen,ihmiset tunnistavat omansa.

Vielä jos muutamat tikuttaisi.

Tässä kuussa ja mielellään jo ensi viikolla, pitäisi aloittaa se jokavuotinen kakkujen leipominen. Äkkiä laskin, että piimäkakkuja tulisi 9kpl, sitruunakakkuja 6kpl ja tiikerikakkuja 3kpl = 18 kakkua. Saa siinä muutamana päivänä leipoa, mutta on ne niin hyviä. Taitaa vain jäädä mun osalta vähiin niiden syöminen, kun lasken näitä pirskatin kaloreita. Toisaalta lempparini on sittis eli muut jäävät vain maistamiseen ( = laatutarkkailu)

Jaha...Taitaa kudontanurkka kutsua. Mukavaa torstai-iltaa, jos joku sattuu tätä lukemaan :)

Ihan uskomaton marraskuu - nytkin ulkona on +7 lämmintä eikä lumesta ole näkynyt vilaustakaan; vettä kyllä jaksaa sataa. Ei niin, että lunta kovasti kaipaan, mutta olisi luonto kauniimpi ja päivät hieman valoisampia, kun olisi lunta.

Tietokone on alkanut oikutella oikein kunnolla. No, onhan tämä jo n. 10 vuotta vanha eli siihen nähden kestänyt ihan hyvin. Täytyisi vaan rikastua, että saisi uuden läppärin. Siitä tulikin mieleeni, että täytyy tehdä taas varmuuskopio koneesta. En tykkäisi yhtään, jos kone hajoaisi ja kaikki menisi sen siliän tien. Olen koettanut opettaa itseni siihen, että tekisin kerran viikossa varmuuskopion. ( hyvä päätös, joka toimii säännöllisen epäsäännöllisesti )

Puikotkin ovat pysyneet aika hyvin kädessä. Sain tehtyä kaikki koon 38 Helavyö -sukat eli enää olisi kokoja 42/43 ja 44/45 jäljellä.

Lisäksi tein miesystävän työkaverille Kätyrit -pipon. Hän oli niin tykästynyt  siihen miesystäväni pipoon. Sen verran pipoilla on eroa, että toisella on kaksi silmää ja toisella yksi. Täytyyhän saman työpaikan pipoilla olla jotain eroa :) Tovi sitten kuulin, että pipon uusi omistaja oli tyytyväinen pipoonsa. Hyvä niin.
Yllätin itseni olemalla niin fiksu, että kirjoitin varmuuden vuoksi molempiin pipoihin ohjeen, niin seuraavien kanssa ei tarvitse pähkäillä.

Seuraavaksi pitäisi laittaa puikoille ensimmäiset joululahjasukat. Arvatkaa, tuleeko kiire joululahjojen kanssa.....
Ja arvatkaa, kuka viime vuonna vannoi, että seuraavana vuonna joululahjasukat ovat valmiina jo kesällä...
Jos ensi vuonna ei tulisi kiire.

Mitäköhän ruokaa sitä keksisi tälle päivää.... Kai teen tylsästi jotain pastaa ja siihen kastikkeen ja hitu juustoraastetta. Mutta ennen sitä ihan pakko saada kahvia!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Nyt se on myönnettävä, että talvi on tulossa; autoon vaihdettiin talvirenkaat. Ensi viikolla pitäisi katsastaa auto, minkä takia renkaat oikeastaan vaihdettiin. Kesärenkailla auto tuskin olisi saanut leimaa.

Tässä pari päivää sitten miesystäväni ilmoitti haluavansa Kätyrit -pipon. Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa suunnitella sitä.. Hetki siinä meni, mutta sitten sain juonesta kiinni. Tänään pipo sitten valmistui. Samalla kun tein sitä, kirjoitin myös ohjeen eli nyt on taas uusi oma ohje valmiina :)

Onnistui aika hyvin, vaikka itse sanonkin.
Samalla,kun kuvasin tuon, kuvasin vielä kuvaamatta olleet loput Kyjytyöt sekä tähän asti valmistuneet Helavyö -sukat. Vielä on kutomatta aikas paljon, mutta eiköhän ne tästä valmistu.
Valmistumista hieman hidastaa, kun välillä täytyy piirtää paperille niitä ideoita, jotka pyörii mielessä.
Tässä  lisää Helavyö -sukkia

Olen tekemässä Fazerin kanssa lisenssisopimusta, mikä antaa luvan tehdä käsityönä myyntiin esim. sukkia, joissa on joku Fazerin tuote tai tuotteen kuosi. Sopimuspaperi on lähetetty ja nyt vain odotetaan, että saan oman kappaleeni allekirjoitettuna takaisin.

Nyt siirryn kutomoon. Mukavaa viikonloppua!

Miten tämä kirjoittaminen on näin vaikeaa? Ehkä minulla on sensuuri niin suuri sen suhteen, mitä kirjoitan tänne. Jos sensuuria ei olisi, saattaisi tulla mielenkiintoisia palautteita. Toisin sanoen, yritän pitää tämän neutraalina blogina ilman suurempia taisteluja.

Käsityörintamalla on vaihtelevaa. Pakko olisi kutoa niitä Helavyösukkia - vielä puuttuu luvattoman paljon. Kaikki koon 44 sukat ovat nyt valmiit ja pääsin siirtymään koon 42/43 sukkiin. Nyt vain jostain inspistä niiden tekemiseen...

Samalla valmistui KyJyjäkin, missä tilanne on nyt se, että aloitettuja on 20/20 ja valmiita 14/20. Lankaa on mennyt tähän mennessä 2690g. Vielä 6 kyjyä ja sitten se olisi valmis.

Joululahjoja ei varmaan tänäkään vuonna ehdi tehdä, vaikka niin piti aloittaa heti viime joulun jälkeen. Ajattelin, että annan lahjaksi sukkalahjakortteja, joita sitten saa kutoa rauhassa ja ajatuksella. Ideoita niihin on vaikka kuinka paljon... Mutta mistä aikaa?

Sen verran sivuan arkaa aihetta, että olen ollut aika kiukkuinen näistä maahanmuuttajista - turvapaikanhakijoista- elintasopakolaisista..millä nimellä heitä kukakin haluaa nimittää. En ymmärrä, miten päättäjämme voivat olla niin ...nattomia, että kun turvapaikanhakija uhkaa nälkälakolla, niin heti ollaan muuttamassa heidän ruokaansa sellaiseksi kuin he haluavat. En jaksa hetkeäkään uskoa, että jos me menisimme pakolaisena jonnekin, niin kukaan ei korvaansa lotkauttaisi sille, että joku ruoka ei ole meidän makuumme. Samaan aikaan toisaalla nähdään nälkää, mutta näille ei kelpaa mikään. Eikä pidä unohtaa sitä, että me suomalaisetkin joudumme turvautumaan ruokajonoihin eikä sekään välttämättä tarkoita sitä, että saa jotain. Jostain hiljattain luin jostain lapsiperheestä, joka jonotti aikansa ja kun tuli heidän vuoronsa, kohauteltiin heille olkapäitä ja sanottiin, että loppu. Eikö ensin pitäisi pitää huoli oman maan kansalaisista, ennen kuin aletaan hyysätä ja haalia muita tänne. Olenkin tullut siihen tulokseen, että jos ruoka ei kelpaa, niin olkoot syömättä ja menkööt sinne mistä tulivatkin - tarkoitan etenkin näitä hyväkuntoisia nuoriamiehiä, joita on tullut vaikka kuinka paljon. Missä on naiset ja lapset, jotka oikeasti ovat niitä sodan uhreja eivätkä mitään elintasopakolaisia. Mutta... Eihän niissä maissa naisella ole mitään arvoa.
Entäs heidän mutinansa asuinoloista. Myönnän, ettei varmasti ole kiva olla isossa salissa vastaanottokeskuksessa, mutta eivät he voi olettaa, että heille olisi hienot hotellimajoitukset valtion piikkiin, ja eihän se "salimajoitus" ole pysyvää.
Eihän  heille sopinut kasarmialueenkaan punkat - ihmeen hyvin meidän maamme omat nuoret miehet asuavat niissä oloissa armeijan ajan ja heille kelpaa hernekeitot, kaurapuurot ym. ruuat.
Juu, tiedän tämän olevan vastakainasettelua, mutta pitkään aikaan ei ole ärsyttänyt niin paljon kuin nyt. Tuntuu, että joillakin näistä tulijoista on asiat kuitenkin paremmin kuin isolla osalla oman maamme kaikkein köyhimpiä ja vanhuksia.

Lisäksi on tullut mieleeni, että kuinka helppo esim. Isikseen kuuluvien on tämän pakolaisryntäyksen myötä levitä huomaamatta Eurooppaan ja tänne Suomeenkin. Mielestäni se on aika pelottava ajatus.

Hupsista, nyt mä kuitenkin innostuin tuohon ja tulin kiukkuiseksi. Ehkä on paras pitää pieni tauko ja vetää henkeä.
Tätä ei oltu tarkoitettu sodan julistukseksi, mutta tulinpahan kertoneeksi ajatuksiani ( vain murto-osan)
Älkää hermostuko ja täyttäkö mun kommenttikenttiäni uhkauksilla tai muilla. Tämä nyt oli vain ajatuksenpurkuani. Taitaa olla ensimmäinen kerta bloggausurani aikana, kun kommentoin jotain asiaa näin. Yleensähän kerron vain omia kuulumisia ja käsityöjuttuja.

Nyt täytyy varmaan mennä laittamaan ruokaa. Palaillaan myöhemmin.

Oho...

Kuukausi mennyt ihan huomaamatta ilman, että olen raapustanut sanaakaan. Oikeastaan se täytyy laittaa saamattomuuden piikkiin. Täytyy kyllä myöntää, että tässä on ollut muutakin sellaista, mikä on tehnyt kirjoittamisen vaikeaksi; olisi ollut pelkkää valitusta aiemmat bloggaukset. ( saattaa tämäkin olla sitä )
Ei niin, etteikö nytkin olisi kaikenlaisia mieltäpainavia asioita, mutta käytän suodatinta tässä kohtaa ja jätän kirjoittamatta. Tuntuu vain, että on taas niin selkä seinää vasten, ettei uskokaan. Olisi pitänyt tehdä asioita toisin, mutta mikä sen parempaa kuin jälkiviisaus.

Perheystävällä, jonka olen tuntenut lapsesta asti, uusiutui syöpä. Hänet leikattiin alkuvuodesta, mutta nyt sitten löytyi etäpesäke, joka leikattiin viikko sitten, muttei saatu kaikkea pois. Tuntuu, että elän melkein samaa tilannetta kuin 9 vuotta sitten äidin kanssa. Tietenkin sillä erotuksella, ettei kyseessä ole oma äiti. Juttelin tässä eräänä päivänä perhetutun tyttären kanssa hetken ja pakko se on myöntää, että äiti nousi taas ajatuksissa pinnalle. Senhän tietää, että olen taas ollut itkuherkempi. Edelleenkin olen sitä mieltä, että oli ihan epäreilua, että äiti kuoli niin aikaisin 62-vuotiaana. Mutta niin kuin äiti aina sanoi, että syntyessä saadaan tietyt kortit, joilla on pelattava niin hyvin kuin pystyy ja että syntymän hetkellä on myös määritelty kuoleman hetki. Ei, emme ole uskovaisia sanan siinä merkityksessä, mutta sekä äiti että minä uskomme siihen, että elämä jatkuu tuonpuoleisessa siitä,mihin täällä jäätiin - vaikkakin ilman sairauksia. Höh - pelkästään tämän kirjoittaminen sai kyyneleet silmiin.

Kyjy ja Helavyösukat etenevät pikkuhiljaa. Nyt on KyJyjä valmiina 10/20 ja kaikki koon 45 Helavyösukat on tehty. Tässä kuva niistä:

 Nyt on tekeillä koon 44 sukkia, joista niistäkin on kolme paria jo lähetetty eteenpäin.

 Täällä on vielä kaksi paria kuvaamatta, mutta kuvaan sitten kaikki loput 44:set kerralla.
Seuraavaan lähetykseen pitäisi kutoa vähän joka kokoa.

Tässä taannoin miesystäväni pyysi leipomaan pullaa. Piti leipoa voipullia, korvapuusteja ja tavanpullia, josta saa tehtyä laskiaispullia. No, ystävällisenä sieluna leivoin. Silmäni pyöristyivät ja leuka kolahti lattiaan, kun hän teki laskiaispullahampurilaisen....

En olisi ihan äkkiä keksinyt tuollaista :)

Miesystäväni on pakertanut työkaverinsa kanssa sitä talonsa pihaa. Pihatöihin tarvitaan tietenkin kunnon työkalut

Ymmärrettävää sinänsä, koska pihassa ei oltu tehty vuosiin oikein mitään ja siellä kasvoi vaikka mitä tuhkapensasta ja elämänlankaa. Kovalla kädellä - vai pitäisikö sanoa kauhalla - maata otettiin pois. Vielä pitäisi täyttää ainakin pahimmat kohdat ennen talvea.

Vaikka tämä päivitys oli mikä oli, toivotan teille kaikille aurinkoista sunnuntaita!
 

 

Kevät etenee :(

Niin kuin on ollut puhetta, kevät ei ole ollenkaan minun vuodenaikani. Ihan kuin en muutenkin pitäisi kevättä yhtenä pahimmista vuodenajoista, tulin sitten talven  viime metreillä kipeäksi. Ensiksi nosti pääsiäisen pyhinä kuumeen, joka kesti 5 päivää. Viidentenä päivänä menin  lääkäriin, kun en enää tiennyt yskiessä sattuuko rintalastaan, selkään vai kylkiin. Tulos : keuhkoputkentulehdus. Ei kun antibioottikuuri ja inhalaattori, että saisi pidettyä röörejä auki. Vasta toissapäivänä yskä alkoi olla pois. Onneksi. Oli se sen verran karmea.

Puikotkaan eivät oikein pysyneet käsissä sairastaessani, vaikka olisi ties kuinka paljon kudottavaa. Äkkiseltään tiedossa 37 paria sukkia, joista ei yksikään ole joululahjaksi. Tuleekohan tänä(kin) vuonna taas kiire ennen joulua....Vähän alkaa tuntua jo nyt siltä. Syvältä.

Olen sentään 3 paria saanut sukkia. Nämä ovat niitä sukkia, joita lupasin kutoa nettitutulle nuo 37 paria. Kolme paria laitoin tänään postiin, että tilaaja näkee ne livenä.

Yhdessä kuvassa kaikki kolme versiota. neljäs versio olisi se, että tuo raita tulisi helavyön alapuolelle, mutta minun silmääni se ei jotenkin sovi. No, se on tilaajan asia ratkaista. Minun suosikkini on varmaan tuo,missä on raita ylhäällä.

Tänään en ole saanut oikein mitään aikaan. No, kävin aamulla kylällä asioilla ja poikkesin samalla ystävättärelläni kahvilla. Sieltä tultuani en ole tehnyt yhtään mitään, mistä kannattaisi mainita.
Ruokaa pitäis mennä laittamaan, mutta kun ei huvita - ei sitten yhtään.

Kai se täytyy aloittaa.
Oikein ihanaa, aurinkoista ja keväistä viikkoa kaikille.
Nähdään taas :)

Tulin vielä pyörähtämään. Osui silmiini Kalevala Korun tällainen teksti:" Vanhan uskomuksen mukaan vihkisormus pujotetaan vasempaan nimettömään, koska siitä on suora yhteys sydämeen, rakkauden symboliin. Sormus estää sydämen tunteiden pakenemisen sormen kautta."
Miksi en eronneena oikein usko tuohon? Avioituessani kyllä uskoin ja olin ihan varma, että olen saman miehen kanssa hautaan asti. No, ihminen on erehtyväinen.