Aurinkoinen tervehdys

Pitkästä aikaa paistaa aurinko. Mä nyt en kauheasti hurraa,kun olen enemmänkin hämärän ja pimeän ystävä,mutta toisaalta on kuitenkin ihan kiva nähdä tuo valoilmiö.
Talvi ei osaa päättää olisiko lunta vai ei. Enimmäkseen ei. On Ukkokullalle tullut tänä talvena huimat 2 lumilähtöä,mutta nekin ovat olleet oikeastaan turhia;heti aamupäivällä ne ovat sulaneet pois. Pakko kuitenkin sanoa, että kyllä sielu jotenkin kaipaa lunta ja sen tuomaa valoisuutta. Talveen vaan kuuluu lumi.

Mä olen jostain syystä ollut viime aikoina hirveän väsynyt. Tuntuu, että vaikka nukkuisin kuinka paljon, ei mikään riitä. Silloin,kun Raksu viimeksi lähti lumitöihin ( su-ma yö) mä päätin valvoa 2 päivää putkeen,jos sitten saisi nukuttua piristävää unta,muttei se toiminut. (otin maanantaiaamuna 3 tunnin tirsat klo 6-9)

Käsityörintamalla on kiirettä. Kuvittelin aloittavani heti ens joulun joululahjat, mutta täytyy ensin tehdä viime joulun lahjakortit pois. Nyt on puikoilla viimeiselle Raksun työkaverille sukat ja samaan aikaan teen Ystikselle ensimmäisiä lahjakortti sukkia. En muistakaan,koska olen viimeksi kutonut ohuesta sukkalangasta  2.5mm puikoilla. Tuli jossain kohtaa se tunne, etteivät ne valmistu ikinä eli hävitin yhdelle kaverilleni kaikki ohuet sukkalangat. En käsitä,minne mun kärsivällisyyteni on joutunut. Saattaahan se olla, että johtuu osittain tästä mun sairaudestani, etten ole enää niin kärsivällinen kuin ennen. Älkää käsittäkö väärin, en ole mikään huiphapeli,mutta nuo ohuesta langasta kudotut sukat eivät vain valmistu riittävän nopeasti.
Mitään isompia neuleita en ole tehnyt kai 14 - 15 vuoteen. Jos en väärin muista,niin viimeinen iso työ oli pyörylä neuletakki äidille. Äidin kuolemasta tuli joulun alla 13 vuotta eli varmaan tuo 15 vuotta on lähempänä kuin 14.
Niin se aika menee.

Meillä on ollut täällä käsityöryhmä "Noitapiiri" Meitä oli 3,mikä oli mun mielestä hyvä määrä. Sitten yksi noidista päätti pyytää tuttavansa siihen .jonka nuo 2 noitaa tunsivat. No, mä pyysin Ystiksen siihen kanssa, etten jäisi ulkopuoliseksi.
Tunsin jo silloin,kun meitä oli kolme, itseni ulkopuoliseksi - noilla kahdella muulla oli vuosikymmenten yhteinen historia. Ei ollut mieltä ylentävää kuunnella,kun he muistelivat menneitä. Mun käynnit alkoivat harventua noitapiirissä; ei vaan huvittanut. Hitto, saan mä kudottua kotonakin.
Eilen täpasin sen " tuntemattoman " naisen ensimmäisen kerran ja pakko sanoa, etten pitänyt hänestä. Hänessä oli jotain todella luotaantyöntävää eikä hän osannut olla hetkeäkään hiljaa. Ihan kuin hänellä olisi pakottava tarve olla koko ajan äänessä. Tuon tapaamisen aikana päätin, että noitailut loppuvat mun osalta. Muutenkin on ketuttanut viime aikoina koko touhu,niin yhtä hyvin lopetan käynnit. Eihän mun tarvitse mennä,jos mä en taho??!!? 😕😕

Ei maar, kai mä menen jatkamaan niitä ohuita sukkia - jos ne vaikka joskus valmistuisivat.

Aurinkoista torstaita!

Aika kuluu ihan huomaamatta

Jotenkin tässä on mennyt taas yli kuukausi kirjoittamatta. Sovitaan, että se johtuu näistä helteistä. En vaan ole jaksanut kirjoittaa - olen vain ollut tuskastuneena tähän kuumuuteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että kesällä saa valittaa kuumuudesta, kunhan ei talvella valita kylmästä. Kylmää vastaan pystyy pukeutumaan, mutta helteellä ei ole mitään konstia.
Kaiken huippu on se, että ainoa kunnon uintipaikkakin on mennyt oudoksi näiden helteiden takia, vaikka onkin lähdepohjainen järvi. Itse en ole siellä käynyt,mutta kuulin, että iho jää limaiseksi uinnin jälkeen eli kotona on pakko mennä suihkuun. Niinpä ratkaisin asian siten, että käyn vain suihkussa kotona - enpähän polta nahkaani auringossa. Toisekseen, mä saan niin helpolla ihottuman, että olisi silkkaa tyhmyyttä mennä uimaan sinne. Tieto tuosta limaisuudesta tuli kaverilta, joten uskon sen pitävän paikkansa.

Kotonakaan ei pääse kuumuutta pakoon. Olisi kyllä ilmastointikone,muttei paikkaa,mihin sen saisi. Eksä kyllä teki "vaihtoikkunan"missä on paikka ilmastointikoneen poistoputkelle, mutta saranat ovat joka ikkunaan väärällä puolella. Eipä sille muutenkaan oikein paikkaa olisi. Jos sitten joskus, kun muutan Mäntymäelle Ukkokullan luokse.
Niinpä ratkaisuna on ollut, että verhot visusti kiinni ja kaksi pöytätuuletinta pörrää viipperät punaisena. Helpottaa vähän.....kun on viipperän vieressä.

Syöminen on jäänyt tosi vähiin. Joo, tiedän, että pitäisi syödäkin juomisen lisäksi. Mä en vaan jaksa ( eikä huvita) laittaa ruokaa. Pitäisi tehdä joku salaatti tms. Kaikki vaan on kiinni Ukkokullasta, kun se "omi" mun auton,kun omansa on rikki. Meillä syödään sitä,mitä hän sattuu tuomaan kaupasta. Eilen toi Italian padan ja jauhelihaa,mutta lopputulos oli se, ettei kumpikaan halunnut syödä mitään lämmintä.

Tuli tuossa parisen viikkoa sitten täytettyä vuosia :( Enää yksi numero välissä ennen 50ntä. Mä en halua olla näin vanha. Joo, tiedän, että ikä on vain numeroita,mutta siitä huolimatta... Mulla on vielä liian paljon kutomatonta lankaa enkä muutenkaan ole vielä kutonut tarpeeksi. Muutenkin on paljon asioita,mitä pitää vielä tehdä,nähdä ja olla.
Yksi syy mun vanhenemiskam..ahdinkooni on se, että isä oli just täyttänyt 65v ja äiti oli 62v kuollessaan. Fiksuna olen laskenut, että tuolla kaavalla mä olen 59v kuollessani. Arvatkaa, ahdistaako tuo ajatus, joka on ollut korvien välissä jo monen monituista vuotta. ( laskin sen aika pian äidin poismenon jälkeen ja siitäkin tulee tänä vuonna 12 vuotta)

Siitä  olen tyytyväinen, että olen jaksanut heilutella puikkoja, vaikka onkin ollut näin kuuma. Tein pikkuserkulle 70vee lahjaksi huivin ja parit sukat sekä joululahjojakin on valmistunut. Olisikohan tämä se vuosi, ettei tule joulupaniikki. Toisaalta - jouluun on enää vajaat 23 viikkoa, jos laskin oikein.

joululahjaksi Piirakkasukat

joululahjaksi Niina Laitisen Twist or not -sukat

varressa kierrejoustin. Nämäkin menossa joululahjaksi

Lisää piirakkasukkia joululahjapakettiin

toiset kierrejoustin sukat Pukin konttiin

Kamun raitasukat

Novita Elegiasta tehty huivi 70 vee lahjaksi pikkuserkulle

tärähtänyt kuva ekoista tekemistäni ampiaispesistä. Uskomatonta, mutta ne toimii. Ei ole koko kesänä ollut parvekkeella amppareita sen jälkeen,kun laitoin yhden pesän sinne

Oltiin viime viikon torstaina "Noitien" kanssa viettämässä mökkipäivää Urajärvellä, mistä yksi Noita oli vuokrannut mökin kesäksi. Osui sitten lähestulkoon kesän ainoa viileä/kylmä päivä. Sisukkaasti istuttiin rannassa kutomassa -  Fleece takit päällä. Oltiin niin suunniteltu uivamme ja lilluvamme järvessä, muttei ilma houkutellut.  (Noita --nimitys tulee käsityöpiiristämme, jolle ulkopuolinen keksi nimen Noitapiiri) Niinpä me nautimme mökkipäivästä muuten - syötiin hyvin,höpötettiin ja naureskeltiin.

Asiasta kuudenteen, sain toukokuussa Kamulta nimpparilahjaksi Karjalanneidon. Siitä sanotaan, ettei se viihdy paahteisella paikalla. Ilmeisesti mulle tulleille ei ole kerrottu sitä, koska mun parveke on tosi paahteinen. Jos se viihtyi viime vuonna siellä, niin viihtyy se nytkin, vaikka on paljon kuumempaa kuin viime kesänä.

Eka kuva otettu 26.5. ja toinen kuva pari päivää sitten. Päätelkää itse, viihtyykö Karjalanneito mun partsilla :D

Pitkästä aikaa paljon kuvia :)

Nyt tää menee keittämään kahvia ja siirtyy sitten kutomaan. Kuten sanottu - joulu tulee väistämättä koko ajan lähemmäksi.

Aurinkoisia kesäpäiviä kunnes jälleen kohtaamme. Yritän kirjoittaa nopeammin kuin viimeksi....

Tervehdys!

Miten nopeasti aika meneekään. Taas on mennyt melkein 2 viikkoa, etten ole kirjoittanut mitään. Monta kertaa on ollut aikomus kirjoittaa, mutta aina se on jäänyt.

Olimme Noitapiirin ( 3 ihmisen käsityöpiiri) tiistaina mökkeilemässä tässä lähellä. Varasimme mökin jo hyvissä ajoin, jotta saadaan toteutettua Noitin kesäpäivä. Ei ollut kovin kallis mökki järven rannalla - 50e/päivä eli n. 16,70e per nuppi. Järvi tosin ei ollut niitä puhtaimpia eli pohjaa ei nähnyt veden sameuden takia, mutta siitä huolimatta vesi oli uimakelpoista.  (tarkistettiin se netistä) 
Olin eka suunnitellut uivani, mutta muutin mieleni, kun sää ei meinannut alkuun suosia meitä ollenkaan. Heti, kun saatiin käsityöt ja tuolit vietyä aurinkoon, alkoi vartin sisällä sataa vettä. Pari kertaa kokeiltiin tuota, mutta sitten annettiin periksi ja mentiin sisälle laittamaan tuli takkaan ja tekemään ruokaa. Samaan kähyyn laitettiin saunakin tulille, kun oli saatu tieto, että se lämpiää aikas kauan.

Ruokaa oltiin sitten varattu kuin isommallekin komppanjalle, huomioiden, että meitä oli 3 aikuista ja yksi vieraileva pikkunoita ( erään noidan lapsenlapsi ). Yllättävän hyvin tuli kaikkien syötyä lopputuloksella, että kaikki olimme ihan ähkyjä. Hauskinta oli se, että meillä oli mukana myös vohveli tarvikkeet ja pari jäljelle jäänyttä makkarapakettia, kun yksi grillattiin ruoan kanssa syötäväksi. Ihmeen hyvin kaikki meni eli ei ollut paljon kotiin kannettavaa.

Pikkunoita oli  varsinainen vesipeto - Hän viihtyi yksistään järvessä ainakin 6-7 tuntia meidän kutoessa mökin terassilla. 
Kolmesta noidasta kaksi kävi uimassa - ettekä usko, minä menin ja kastoin talviturkkini. Vaikka järvi oli pieni ja matala, niin ei se vesi mitään lämmintä ollut... Ei todellakaan, vaikka pikkunoita oli koko päivän niin vakuutellut meille. Mutta onpahan uitu tällekin kesälle. paljon saa vesi ja ilma lämmitä ennen kuin seuraavan kerran menen uimaan.

Kotiuduttuani olin niin väsy ( ja varmaan saanut raitisilmamyrkytyksenkin) että sammuin yöunille harvinaisen aikaisin.
Mutta oli kiva päivä Noitien kanssa.

Eilen kävin Ystiksellä päiväkahvilla ja hakemassa kaupasta ananasjukua. Mä olen niin koukussa siihen. Pakko hakea huomenna lisää. Se on niin NAM!!!
Saattaa olla, että käytän Ystistäni tk:ssa verikokeessa, jos vävynsä ei pääse. Mielelläni jeesaan häntä tänä aikana, kun hän ei saa ajaa autoa ja muutenkin toipilasajan. Hän tekisi varmaan saman mulle.

Kutomisrintamallakin tapahtuu. Sain eilen miesten sukkaparin taas valmiiksi ja laitoin seuraavan puikoille. Oli vaan kovin vaikeaa saada 13 silmukalla/puikko saada osumaan 2o2n siten, että kerros loppuu kahteen nurjaan. Siis ihan oikeasti...En käsitä, mitä mä olen ajatellut aloittaessani sitä joustinta; ilmeisesti en vain osannut laskea ja saada käsiä tekemään oikein. Toisella aloituskerralla homma sitten meni oikein. Mut miten ihminen, joka on kutonut 41 vuotta mokaa noin??!!??

Nyt täytyy mennä laittamaan ruokaa. Ukkokulta on ihan nälissään.

Mukavaa päivää!