Kirjakaapin kummitus

Viime vuonna tein jonkinlaisen lukukoosteen kuukausittain, mutta jossain vaiheessa väsähdin, kun koosteen kirjoittamisen aika tuntui tulevan aina vain nopeammin. Vuodenvaihteen muutosten myötä lukuaikani väheni reilusti, joten koin, että on hyvä siirtyä lukukoosteiden osalta harvempaan tahtiin. Kolmen kuukauden väli tuntuu aika mukavalta ajatukselta, ja tässä nyt siis ajatuksiani vuoden ensimmäisestä neljänneksestä. Kirjan vuosi 2015 on käynnistynyt ennakkoon odottamallani tavalla. Viime vuoden määriin luettujen kirjojen suhteen en mitenkään tule pääsemään, koska tammikuussa alkanut työ vaatii osansa. Mutta olen silti ehtinyt aivan mukavasti kirjojen pariin: tammikuussa luin kahdeksan kirjaa, helmikuussa yksitoista  ja maaliskuussa 11, joista tosin yksi oli novelli. Naisten ja miesten kirjoittamien teoksien määrä meni muuten sattumalta tasan: molempien lukumäärä on 14. Lukemistani teoksista kahdella oli useampia kirjoittajia. Hiljattain urakoin kaikkiin postauksiini tiedon kirja

"Lupus pysähtyi huohottamaan ja tarkisti suunnan kompassista. Nuoli oli jälleen liikahtanut lähemmäs etelää. Eikö Vaeltaja levännyt ollenkaan?" Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki (Otava 2015) 255 sivua Iida Sammalisto on vuonna 1995 syntynyt nuori kirjailija, jonka esikoisteos Tähtimosaiikki vie lukijansa toisenlaiseen maailmaan. Tuota maailmaa hallitsee kovalla kädellä Korppiruhtinas, jonka sotilaita pelätään ja vihataan. Tarinan keskeinen henkilö Suna on vaeltaja, joka kulkee vapaana kettunsa kanssa ja joutuu elämäntapansa vuoksi uhatuksi: Ainahan valtiaamme on paheksunut vaeltajia, mutta nyt hän on kuuluttanut, että kaikki vaeltajat, katusoittajat ja kodittomat ovat lainsuojattomia ja "vapaata riistaa" niin kuin hän sen itse ilmaisi. Suna on myös syy sille, että maan päälle, ihmisten joukkoon, laskeutuu Lupus. Ennustuksen vuoksi Lupus haluaa löytää Sunan, jota varten on olemassa suuri tehtävä. Lupus ei kuitenkaan ole ainoa Sunaa etsivä: viulunsoittajat

"Kyllä ei mitään saa mukaansa, eikä paljon tänne myöskään itsestä jää. Siksi pitäisi saada lähteä just niin kuin tahtoo. Ja kuka muu tahtoni tietää?" Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (WSOY 2014) Äänikirjan pituus 6h 22min. Lukija Antti Litja Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja  -teoksessa pysytään perusasioissa. Kaikella on päätepisteensä ja kuolema saavuttaa jokaisen ennemmin tai myöhemmin. Niinpä väistämättömään on hyvä varautua, ja sen Mielensäpahoittaja tekee. Arkku on veistettävä ja muistokirjoitus kirjoitettava, etteivät asiat mene oman tahdon vastaisesti. Hautakivikin on hyvä hankkia, kun sen kerran halvalla saa - ja valinnassa voi päätyä omaperäiseenkin ratkaisuun. Aivan täyttä ymmärrystä toimet, joiden avulla valmistaudutaan elämän päättymiseen, eivät läheisiltä saa, vaan ne herättävät epäilyksiä vanhan miehen masennuksesta. Mutta ei elämä ole vain kuoleman odottelemista vaan myös katsomista taaksepäin. Mistä on tultu ja millaista tietä? Ja mis

"- Täällä riehuu terroristeja, Puruskainen sanoo. - Jotka kulkee öisin löysäämässä ulkovalojen polttimoita? Puruskainen nyökyttelee ja hieroo käsiään yhteen. Hän kehottaa pitämään pienempää ääntä. Miehen mukaan joku instanssi on tarkkaillut pihoja ja asukkaita, selvittänyt lampputyypit ja ehkä harjoitellutkin kupujen ja suojusten avaamista." Satu Piispa-Hakala: Pieniä sankaritekoja (Kustannus Aarni 2015) 157 sivua Satu Piispa-Hakalan esikoisteos Pieniä sankaritekoja on uuden, kiinnostavan Aarni-kustantamon ensimmäinen julkaisu. Tarinan keskiössä on nuori nainen, Anna, joka haluaa pelastaa maailman toimimalla tyhjien puheiden sijaan. Hänen toimensa ovat pieniä mutta aiheuttavat niiden tielle osuneille päänvaivaa, ja lopulta aika monen ihmisen tie risteää nuoren ekoihmisen kanssa. Omien vanhempiensa kanssa Anna yrittää tietoisesti pitää tiet erillään, mutta kohtaamisia ei voi loputtomiin välttää, vaikka arvomaailmat eroavat ja vanhemmilla on omiss

"Minun oli pakko saada nukuttua tänäkin yönä. En saanut jäädä unettomaksi. En voinut jäädä odottamaan Nukkumattia, minun täytyi eksyttää se kintereiltäni. Minun oli pakko nukkua." Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla (Paasilinna 2015) 238 sivua Tiina Raevaaran romaanin Yö ei saa tulla päähenkilö ja minäkertoja on Johannes, joka käy kelloliikkeessä töissä ja elää rauhallista elämää. Sitten yllättäen hän tapaa nuoruudenystävänsä Antin vuosien tauon jälkeen, ja kaikki muuttuu. Antti on Aalon, Johanneksen nuoruudenrakastetun, veli, joka janoaa kostoa. Aalo on tehnyt vuosia aiemmin itsemurhan, ja Antin mielestä tragediaan on syyllinen, jonka on saatava rangaistuksensa. Juttuun sekoittuvat menneisyydestä niin Antin tyttöystävä Karoliina kuin Aalon salainen rakkaus Sandvall ja tämän vaimo, nukkenainen. Vilkaisin Sandvallin kasvoja ja muistin niiden ilmeen sinä iltana, meren rannalla, muistin sittenkin, kuinka hän oli seissyt rannalla ja katsellut mereen. Minun Aaloni vedessä! Mi

"Etta ei ollut halunnut Oton näkevän hänen lähtöään, joten hän oli lähtenyt hyvin varhain ja hyvin hiljaa. Russell oli kuitenkin eri juttu. Etta tiesi, ettei Russell pysyisi hänen vauhdissaan, vaikka haluaisikin." Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James (Gummerus 2015) Alkuteos  Etta and Otto and Russell and James 2015 Suomentanut Sari Karhulahti 335 sivua Emma Hooperin esikoisromaani sijoittuu Kanadaan ja on kertomus neljästä hahmosta, jotka ovat nimeltään Etta, Otto, Russell ja James. Nelikosta keskiössä on 82-vuotias Etta. Eräänä päivänä hän päättää, että on aika toteuttaa eräs haave, ja hän jättää miehelleen Otolle lyhyen kirjeen, joka tarinan aloittaa: Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin. Otto arvaa, että lähempänä olevan länsirannikon sijaan Etta suuntaa askeleensa kohti itää, yli 3000 kilometrin päähän, ja antaa vaimonsa mennä, vaikka

"Istun pitkään seitsemännellä portaalla ja olen jo varma, että enkelikin on seurassani. Kerron sille kaikki ne asiat, joita ei voi kertoa isälle eikä äidille, koska nämä saattaisivat läimäyttää tai sanoa painu ulos leikkimään siitä. Kerron koulusta ja siitä miten pelkään keppi kädessä heiluvaa opettajaa, joka karjuu meille iiriksi, enkä minä vieläkään käsitä hänen puheitaan kun olen Amerikasta tullut ja toiset pojat ovat opiskelleet iiriä vuoden minua pitempään." Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli (Otava 2008, 9. painos) Alkuteos Angela's ashes 1996. Suomentanut Juhani Lindholm 398 sivua Frank McCourtin omaelämäkerrallinen romaani Seitsemännen portaan enkeli on ollut jo pitkään lukulistallani, ja olikin ilahduttavaa saada kirja joululahjaksi Tarinoiden taikaa -blogin Mialta. Lahjasta innostuneena otin kirjan mukaan listalleni , johon merkitsin kirjoja, jotka toivon tänä vuonna saavani luetuksi, ja kun huomasin kirjan sopivan vielä kaiken lisäksi sekä O

"Senaatille oli eilisiltana tuotu Pietarista keisarin allekirjoittama manifesti, jossa kumottiin Suomen omat lait. Ensimmäisen kerran maisteri Bergström katsoi minua silmiin. Totta kai olin tervehtinyt miestä kädestä niin kuin kaikkia muitakin opettajakunnan jäseniä, kun rehtori oli esitellyt minut uutena saksan kielen sijaisopettajana ensimmäisenä aamuna. Mutta vasta sinä hetkenä me kaksi näimme toisemme." Enni Mustonen: Mustasukkaiset - Järjen ja tunteen tarinoita (Otava 2005) Äänikirjan kesto 6 h 51 min. Lukija Erja Manto Sain valita yhden kirjan maksutta Elisa Kirjan valikoimista, ja päädyin Enni Mustosen teoksen Mustasukkaiset  äänikirjaversioon, jonka lukee Erja Manto. Teos on toinen osa  Järjen ja tunteen tarinoita  -sarjaa, mutta vaikka ensimmäinen osa  Nimettömät onkin jäänyt minulle vieraaksi, pääsi vauhtiin hyvin mukaan näinkin. 1800- ja 1900-lukujen taitteen Helsinkiin sijoittuvan tarinan keskiössä ovat ompelijatar Hilma Maria Mäkelä ja neiti Anna Sofia

"Mutta missä välissä mies oli muka pätevöitynyt erityisopettajaksi? Ei missään, siitä Ellu oli harvinaisen saletti. Valo Mäki hinkui julkisuutta. Mutta miksi täältä? Aiemmin äijä toimitti televisioon sosiaaliporno-ohjelmaa Kadotetut . Tositarinoita nuorisokodeista, Keravan nuorisovankilasta, yöreportaaseja marraskuiselta steissiltä, Sörkan piritorilta ynnä muuta skeidaa." Ansu Kivekäs: Perhosveitsi (Crime Time 2014) 273 sivua Ansu Kivekkään dekkarigenren rajoja laajentavan  Perhosveitsen  henkilögalleria on moninainen, mutta erityisesti esille nousevat ympäristöaktivisti Valo Mäki ja erityisopettaja Eveliina "Ellu" Kirves. Jälkimmäinen on paitsi viinaanmenevä, myös työtehtäväänsä epäpätevä, ja ensin mainittu, myöskin epäpätevä, päätyy hänen tilalleen kaitsemaan luokallista nuoria, joista kullakin on omanlaisiaan haasteita. Samassa työyhteisössä puuhaa Irmeli, joka iskee silmänsä Valoon ja on valmis tekemään lähes mitä tahansa saadakseen haluamansa. Valo taas

"Huolimatta siitä että isä silloin tällöin kannustaa, poika ei ole koskaan tuntenut innoitusta lukea Gogolia tai ketään muutakaan venäläistä kirjailijaa. Hänelle ei ole koskaan kerrottu, miksi hän oikeastaan sai nimen Gogol, hän ei tiedä mitään onnettomuudesta jossa hänen isänsä oli vähällä kuolla." Jhumpa Lahiri: Kaima (Tammi 2005) Alkuteos The Namesake 2003 Suomentanut Kersti Juva Keltaisen kirjaston pokkari 70. 413 sivua Jhumpa Lahirin romaanin  Kaima  päähenkilö on intialaistaustainen amerikkalainen, Gogol. Pojan bengalilaiset vanhemmat ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin ennen pojan syntymää, ja pojalle lapsuus on amerikkalaisuutta ja intialaisuutta; koulunkäyntiä Bostonissa ja pitkiä matkoja Kalkuttaan tapaamaan sukulaisia. Kaiken kulttuurisen yhteensovittelun lisäksi Gogol on saanut nimensä venäläisen kirjailijan mukaan, mikä hämmentää häntä. Nimen antaminen pojalle on aikanaan ollut erityisen hankalaa, kun isoäiti, joka bengalilaisen perinteen mukaan ilmoittaa lap

"Kun Grantan erikoisnumeron nimenä on Parhaat suomalaiset kertojat , voi sen ajatella tarjoavan vastauksia kysymyksiin, missä suomalainen kirjallisuus on juuri nyt ja mihin se kenties on matkalla. Aiheesta puhutaan välillä kiivaastikin, ja hyvä niin: jos kirjallisuus ei herättäisi intohimoja, olisi tilanne haastava." Päätoimittaja Aleksi Pöyry Granta 3:n esipuheessa Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat (Otava 2014) Päätoimittaja Aleksi Pöyry 304 sivua Suomen Grantan  kolmanteen numeroon valittu tekstejä teemalla parhaat nuoret suomalaiset kertojat. Mukana teoksessa on tekstejä yhteensä kahdeltakymmeneltä alle 40-vuotiaalta kirjailijalta, kun Laura Gustafssonilta, Juhani Karilalta ja Emma Juslinilta. Tietenkin aina voi keskustella siitä, ovatko kirjailijavalinnat "oikeita", mutta kyllä aikakauskirjan numero tarjoaa varsin kiinnostavan kuvan kotimaisesta nykykirjallisuudesta. Aikakauskirjan aiemmista numeroista poiketen tällä kertaa mukana on vain

"Sånt händer" hade jag sagt. Till en man som huggit ihjäl sin fru med tio yxhugg. Ja ville så gärna att han skulle tro att jag menade vad jag sa. Att jag var på hans sida. För det var jag. Åtminstone i just den stunden. Kristina Ohlsson: Mannen utan sorg (Piratförlaget 2014) 19 sivua Jostain pälkähti päähäni, että voisin treenata pahasti ruostuvaa ruotsin kielen taitoani lukemalla jotain ruotsiksi. Kuin tilauksesta Elisa Kirjan valikoimista eteeni hypähti Kristina Ohlssonin novelli, jonka kanssa arvelin pääseväni mukavasti testaamaan, tuleeko toisella kotimaisella lukemisesta mitään. Ja tulihan siitä, onneksi - ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun kokonaisen kirjan pariin. Mannen utan sorg on novelli, jossa päästään ensi kertaa tutustumaan asianajaja Martin Benneriin. On sateinen kesä, eikä Benner ole kovin kiireinen. Niinpä hän päätyy ottamaan asiakkaakseen Robert Tandemin, jonka epäilleen surmanneen raa'asti vaimonsa Monican, joka oli vakavasti sairas. Pitävää

Nämä kirjat ovat lojuneet hyllyissäni lukemattomina. Vuosi sitten maaliskuussa listasin oman kirjahyllyni kirjoja , joita en ollut vielä tullut avanneeksi. Kirjoja löytyi 26, ja tavoitteekseni asetin, että luen vuodessa kirjoista puolet eli 13 kappaletta. Innokkaasti tein suunnitelmaa niin, että kunkin kuukauden kohdalle merkitsin kaksi - parin kohdalle kolme - kirjaa, joista tulisi vähintään yksi juuri tuona nimenomaisena kuukautena lukea. Mutta kuinkas kävi? Työ lähti käyntiin vallan mainiosti. Maaliskuusta elokuulle luin kaikki listalle merkitsemäni kirjat, eli kolmentoista kirjan tavoite täyttyi lopulta varsin helposti. Mutta sitten lässähti. Kaikki loppuvuoden kirjat jäivät lukematta ja alkuvuoden aikana olen lukenut vain yhden lukemattoman teoksen hyllystäni. Eli luin yhteensä 14 kirjaa ja lukemattomia kirjoja hyllyistäni edelleen löytyy (eikä nyt tässä kohtaa puhuta uusista hankinnoista, jotka ovat ilmaantuneet vanhojen kirjojen seuraksi). Luetut kirjat Maaliskuu 201