Kirjakaapin kummitus

Ei kirjakuva vaan tunnelmaa Huopanankoskelta Viitasaarelta vuodenvaihteen lähellä. Vuosi 2014 päättyy aivan pian, ja nyt onkin hyvä hetki vilkaista hieman olan taakse ja palauttaa mieleen, mitä sisälsi kirjavuosi 2014 tässä blogissa. Kuten alkuvuodesta ennakoin, ehdin ilokseni lukea tänä vuonna paljon. Melkein nolostuttavan paljon. Aikuisille suunnattuja romaaneja luin 110, jos oikein laskin. Olen kuvitellut, että luen sattumalta enemmän kotimaista kuin käännöskirjallisuutta, mutta tässä kohtaa luvut menevät melko tasan: käännöksiä luin 53 ja suomalaisia teoksia 57. Naisten kirjoittama kirjallisuus sen sijaan painottuu lukemistossani: luin 68 naisen kirjoittamaa kirjaa, miehen kirjoittamia teoksia listaltani löytyy siis 42. Novelleja tai novellikokoelmia luin 14. Näistä kymmenen oli kokonaan suomalaista alkuperää. Näytelmiä luin kolme (kaikki Minna Canthin) ja runokokoelmia viisi (neljä kotimaista, yksi käännös). Sarjakuvateoksia vuoteen mahtui 12. Tietokirjoja luin vuoden aik

"Nunna antoi miehen lähes kantaa itseään, tottelevaisesti ja hauraana, aivan kuin hänen luonnostaan voimakkaaseen ruumiiseensa olisi tarttunut se sama heikotuksen tunne joka oli jo vallannut hänen mielensä. Päästyään verannalle he pysähtyivät ja seisoivat hetken paikallaan toisiaan syleillen; papukaija raakkui pelästyneenä." Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi (Tammi 1999) Keltainen kirjasto 313 Espanjankielinen alkuteos El a ño del diluvio  1992 Suomentanut Tarja Härkönen 151 sivua Kun päädyimme viettämään joulun Espanjassa, piti matkalukemiseksi valikoida jotain kohdemaahan liittyvää. Kirjastosta mukaan tarttui Eduardo Mendozan Tulvan vuosi , jonka luin matkan aikana ja josta pidin paljon. Tarinan keskiössä on nuori nunna, sisar Consuelo. Hänet on nimitetty luostarinsa abbedissaksi ja hänen tavoitteenaan on rakennuttaa luostarin yhteyteen vanhainkoti. Hankkeeseen tarvitaan rahaa, ja sisar päätyy lähellä asuvan ja rikkaaksi tiedetyn maanomistajan, don Augusto Aixelàn, pak

Fuengirolan jouluvalaistusta. Me vietämme tänä vuonna lumetonta joulua: olemme perheen kanssa Espanjassa. Kokemus on uusi ja mielenkiintoinen. Vaikka lunta ei ole, pääsee palmujenkin katveessa varmasti oikeanlaiseen tunnelmaan. Matkalaukkuun pakkasin lukemiseksi muun muassa Eduardo Mendozan Tulvan vuoden - Espanjassa kun ollaan. Kovin tiuhaan sivut eivät vielä ole kääntyneet, sillä muuta puuhaa on riittänyt niin paljon. Täältä Aurinkorannikolta toivotan nyt oikein hyvää joulua kaikille!

"Laihassa mullassa on maanpäällinen kasvillisuus heikkoa ja maanalainen vähäistä. Niin kuin nyt esimerkiksi Salka Valka. Oli ollut aika, jolloin hän oli seisonut puron yli johtavalla sillalla ja katsellut leikkiviä lapsia ja toivonut olevansa samanlainen kuin he ja pääsevänsä heidän joukkoonsa. Se oli ollut hänen suurin haaveensa. Mutta hän oli vain huorantytär ja he heittelivät häntä paskalla. Kun hän silloin ajatteli heitä, valtasi hänen mielensä viha, jota mikään ei tuntunut voivan lauhduttaa - vähäväkisen viha mahtavampiaan kohtaan." Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka (WSOY 1985) Islanninkielinen alkuteos Salka Valka  1931 ja -32 Suomentanut Jyrki Mäntylä 396 sivua Halldór Kiljan Laxnessin Salka Valka  on klassikkoromaani, joka sijoittuu Islannin Oseyriin, Axlarvuonon rannalle. Miljöönä on pieni kalastajakylä, jolla on tarjottavanaan lähinnä kurjuutta ja köyhyyttä, jos kohta jotkut kyläläiset ovat kurjuuden yläpuolelle päässeet. Tuohon kylään saapuu yksitoistavu

Vuosi on tulossa päätökseensä ja niin on minun osaltani myös tämä Vuosi kuvina -haaste, jonka aloitin viime tammikuussa. Tuntuu, kuin siitä olisi vain hetki. Silloin olin pienen vauvan äiti ja tuntui, että edessä on pitkä vuosi kotiäitinä. Nyt tuo vuosi on tullut päätökseensä nopeammin, kuin ikinä osasin arvata. Nyt olen ihanan taaperon äiti ja vietän viimeisiä päiviä kotiäitinä haikeana mutta kiitollisena siitä, että olen saanut mahdollisuuden viettää päivätyöstä vapaata perhearkea, joka on ollut välillä uuvuuttavaa mutta pääosin hyvin antoisaa. Mutta sitten asiaan. Muutama päivä sitten takapihaltamme avautui tällainen näkymä: Kuten kuvasta näkyy, meidän kulmillamme joulukuu ei ole ollut vain harmautta ja mustuutta, valoakin on näkynyt. Pientä lumipeitettä olen tervehtinyt ilolla. Näitä joulukuun päiviä Pirjo Hassinen muuten kuvaa osuvasti romaanissaan Jouluvaimo : Ja iltapäivä kuluisi verkalleen, kunnes jouluvalot alkaisivat erottua paremmin, ja tulisi sininen hetki, se

"Kohtalo oli äkkiarvaamatta kipannut pienen Nikolaksen hartioita painamaan niin suunnattoman menettämisestä ja yksin jäämisestä koostuvan taakan, ettei hän edes kasvaessaan ja voimistuessaan koskaan kyennyt ravistamaan sitä harteiltaan. Nikolaksen oli kannettava lapsuutensa taakkaa mukanaan koko elämänsä ajan. Se oli myös suurin syy siihen, että Nikolas muokkautui sellaiseksi hahmoksi, millaisena hänet nykyään ympäri maailmaa tunnetaan." Marko Leino: Joulutarina (Gummerus 2007) Äänikirjan kesto 7h 36min. Lukija Hannu-Pekka Björkman Joulutarina  on ollut minulle tähän saakka tuttu hienona elokuvana, jonka olemme perheen kesken katsoneet useaan kertaan. Kirjaan tartuin hieman epäröiden, sillä elokuva on niin onnistunut, että pelkäsin kirjan muodostuvan pettymykseksi. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan sain todeta romaanin sopivan erinomaisen hyvin joulun odotukseen. Minä kuuntelin tarinan äänikirjana, jonka lukee Hannu-Pekka Björkman - kertakaikkisen täydellinen valinta luk

"Vielä nyt, 22 vuotta äidin katoamisen jälkeen olisin osannut poimia hänelle sopivat miehet. Illan päätteeksi ne miehet olisi saattanut niputtaa luokkiin kuin parsaniput niillä kriteereillä, jotka vain äiti ja minä tiesimme." Pirjo Hassinen: Jouluvaimo (Otava 2002) 271 sivua Jouluvaimon  päähenkilö on Raakel Heimonen, asianajaja, joka elää Helsingissä tavallista työssäkäyvän ihmisen elämää. Sitten Raakeliin ottaa yhteyttä poliisi-Petteri, joka pakottaa Raakelin kohtaamaan lapsuuden unohdetut hetket. Minä olen menossa vanhaan kotikaupunkiini, jossa käyn niin harvoin kuin mahdollista. Kohta tapaan miehen, joka määrää minut palaamaan menneisyyteen, johon en haluaisi palata. Sillä nyt se on kohdattava, parhaita paloja valikoimatta, sellaisenaan. Raakelin ja hänen äitinsä suhde on ollut erikoinen, omalaatuinen. Äiti on etsinyt elämäänsä miehiä, satunnaisia ohikulkijoita, joiden kanssa viettää varastettuja hetkiä ennen paluuta aviomiehen ja tavallisen arjen luokse. Tytär

Kirjabloggaajien joulukalenterin kuudennessatoista luukussa kurkistetaan kirjallisiin jouluihin. Kirjallisuuden ehkä tunnetuin joulujörö on Charles Dickensin luoma hahmo Ebenezer Scrooge, jonka mielestä joulu merkitsee vain tarpeetonta rahanmenoa. Muiden ilakointi ärsyttää häntä. Scrooge, jolla ei heti ollut mitään parempaa vastausta valmiina, sanoi taas: "pah!" ja lisäsi sitten: "joutavia." "Älkäät olko pahoillanne, eno!" lausui sisarenpoika. "Mitä muuta minun sopii olla", vastasi eno, "kun elän tämmöisessä narrien maailmassa? Iloista joulua! Hiiteen kaikki iloiset joulut! Mitä joulun-aika on sinulle muuta, kuin semmoinen aika, jolloin maksat rätinkejä ilman rahaa; semmoinen aika, jolloin huomaat itsesi vuotta vanhemmaksi, mutta ei tuntiakaan rikkaammaksi; semmoinen aika, jolloin lasket vajauksen kirjoissasi ja niissä kaikkialla vuoden umpeen näet tyhjän lomapaikan edessäsi? Jos minä saisin tehdä tahtoni", arveli Scrooge närkä

"Rikostarkastaja Maria Wern kuuli omakotitalon palosta Roman kirkon itäpuolella varhain perjantaiaamuna mennessään poliisitalon vastaanoton ohi. Aamu-uutiset olivat jääneet kuuntelematta. Hän oli päättänyt olla avaamatta radiota. Hiljaisuus tuntui tarpeelliselta, sillä hän oli ollut kuukausia tunnekuohun armoilla sen jälkeen, kun hänen rakasta Periään oli ammuttu virkatehtävissä." Anna Jansson: Haudankaivaja (Gummerus 2009) Alkuteos Först när givaren är död Suomentaja Arja Gothóni Äänikirjan kesto 12h 40min. Lukija Kaija Kärkinen Haudankaivaja  sijoittuu idylliselle Gotlannin saarelle. Roma-nimisessä kylässä asuu Frida Norrby, jota pidetään vanhuudenhöperönä. Öisin nainen kaivaa jotain pihamaallaan ja suree kuollutta miestään, josta on paljastunut jotain odottamatonta. Minä tulen pian luoksesi, ystävä hyvä, hän tapasi sanoa. Ja samalla hän pelkäsi sitä toista Helgeä, jonka hän oli vaistonnut tämän kuoleman jälkeen. Ihan niin kuin Hitchcokin elokuvassa, jossa oli n

"Koska kukaan ei koskaan puhunut Arralle, tämä ei myöskään oppinut vastaamaan. Mutta niinä tunteina, jotka hän vietti huovalla lieden edessä, kun koko hänen maailmansa koostui ympärillä liikkuvista jaloista ja yläpuolelta kuuluvista äänistä, hän oppi kuuntelemaan." Maria Turtschaninoff: Arra (Tammi 2010) Alkuteos Arra. Legender från Lavora  2009 Suomentanut Marja Kyrö 256 sivua Hiljattain Maria Turtschaninoff voitti Finlandia Junior -palkinnon teoksellaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita . Kun vielä kirjailija Salla Simukka haastoi lukemaan (ja kehumaan) kotimaisia nuortenkirjoja, päätin tutustua Turtschaninoffiin, ja kirjastosta tarttui mukaan vuonna 2010 suomeksi julkaistu Arra. Teoksen päähenkilö on nuori tyttö, Arra, joka syntyy seitsemän lapsen sisareksi. Hänen syntymänsä ei anna aihetta juhlaan, sen sijaan äiti toivoo, ettei lapsi eläisi kovin kauan. Ruokaa lapsi saa hyvin vähän mutta pysyy silti elossa. Vielä ruokaa vähemmänkin hän saa huomiota läheisil

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun ei ollut lapsenlapsia syömässä. Onnistuin makaronilaatikon kanssa yli odotusten, kuin Aki Karvonen Sarajevon olympialaisissa. Käytin sika-nautaa, koska pelkkä naudan jauheliha kuivaa kuin heinäkuu. Paistoin jauhelihan mukana kaksi sipulia ja tällä kertaa seisoin pannun vieressä koko ajan." Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (WSOY 2012) Äänikirjan kesto 2h 45min. Lukija Antti Litja Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja  päätyi kuunteluuni Elisa Kirjan tarjouksen myötä, eikä jatko-osien lataamista puhelimeen tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ja Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja löytyivät äänikirjavalikoimista tarjoushinnoin. Tämä toinen osa jatkaa pääpiirteissään samoilla radoilla kuin sarjan aloitusosa: mieli pahoittuu milloin mistäkin. Kuitenkin tässä toisessa osassa on ensimmäistä osaa vahvemmin yksi yhdistävä teema, joka on ruoka - kuten nimestä arvata saattaa. On esimerkiksi si

"Aili arveli, että tämä tulisi olemaan viimeinen kesä (miksi tuo ajatus tunki hänen päähänsä aina keskellä keväistä kirkkautta eikä marraskuussa, sitä hänen oli vaikea käsittää). Hänellä oli kiire, että ehtisi saada kaiken valmiiksi. Toki hän tiesi, ettei elämä tulisi koskaan valmiiksi, aina jäi jotain kesken, mutta ainakin hän saattaisi loppuun sen, ettei ollut kertonut totuutta kenellekään." Elina Halttunen: Syysvieraita (Teos 2012) 288 sivua Elina Halttusen Syysvieraita  on kertomus eräästä suvusta ja siihen liittyvistä suurista salaisuuksista. Kaiken keskiössä on iäkäs Aili, joka ei virallisesti Falkin sukuun kuulu mutta on ollut siihen kytköksissä monin tavoin. Alkuun perheen tyttären Helenin ystävättärenä, sitten perheen pojan tyttöystävänä ja viimein - ja pisimpään - perheen isän, patriarkka Oskarin rakastajattarena. Tarinan nykyajassa Oskari on kuollut ja hänen poikansa Julius on aikoja sitten muuttanut ulkomaille. Helenin kanssa välit ovat katkenneet jo 1940

"Sesongin lyhyyteen ei totu koskaan. Sitä tallustelee rantaan ja katselee poijuun kiinnitettyä venettään, joka näyttää alakuloiselta vastarannan metsänreunassa kellastuvien lehtipuiden taustaa vasten. Syyspurjehdus, ajattelen." Johan Bargum: Syyspurjehdus (Tammi 2012) Alkuteos Seglats i september 2011 Suomentanut Marja Kyrö 120 sivua Johan Bargumin Syyspurjehdus  on romaani, joka saa voimansa syksyisestä merestä ja purjehtimisesta saaristossa. Se on kaunis ja haikea kertomus matkasta, joka vie jotain päätökseen ja on samalla taivallus muistoihin ja menneisyyteen. Se on kuin meri, jonka tyynen pinnan alla on jotain syvää. Harald ja Olof lähtevät syyspurjehdukselle. Hetki on viimeinen mahdollinen, sillä pian saapuu talvi. Samaan veneeseen päätyvät miehet, jotka eivät ole ystäviä vaan oikeastaan päinvastoin. He ovat rakastaneet samaa naista, ja Elin muodostaa erään tarinan suurista kysymyksistä. Suuri kysymys on myös se, miksi syyspurjehdukselta saapuu takaisin vain yk

Marraskuu on ollut odotusten mukaisesti harmaa ja aika väsyttäväkin. Kun ulkona ei ole luonnonvaloa juuri ole ollut tarjolla, olen sisustanut kotia ja pihaa jouluvaloin. Tiedän, että joillekin jouluvalot ovat kauhistus, mutta minun mielestäni ne tuovat lempeää lämpöä syksyn pimeyteen. Karo Hämäläinen julisti lokakuussa marraskuun lukuhaastekuukaudeksi: tarkoitus oli lukea vähintään 30 sivua päivässä kaunokirjallisuutta. Haaste innoitti tarttumaan kirjaan niinäkin päivinä, kun lukeminen ei olisi kovin paljon maittanut. Minä raportoin urakastani lähinnä vain Twitterissä kertomalla päivittäin luettujen sivujen määrän, joka vaihteli melkoisesti: vaisuimpina päivinä sain hädin tuskin tuon vaaditun 30 sivua kasaan, eilen haasteen viimeisenä päivänä otin loppukirin ja luin 204 sivua. Yhteensä tulin lukeneeksi 2769 sivua. Kun näiden perinteisten kirjojen lisäksi lasketaan mukaan kuukauden aikana kuunnellut äänikirjat, muodostui maraaskuusta lopulta vallan mainio kirjallisuuskuukausi. Mi

"Casey unelmoi liitelevänsä sydämenpysäyttävien esteiden yli kipinöivällä hevosella. Esittävänsä uskomattomia suorituksia voittaakseen mahtavimpia palkintoja: Badminton Horse Trialsissa, Kentucky Three Day Eventissä ja Burghley Horse Trialsissa. Yhdessä ne muodostivat tavoitteista suurimman: Grand Slamin." Lauren St John: Yhden dollarin hevonen (Nemo 2014) Alkuteos The One Dollar Horse  2012 Suomentanut Nina Tarvainen 310 sivua Lauren St Johnin kirjoittama Yhden dollarin hevonen  on Iso-Britanniaan ja hevosmaailmaan sijoittuva nuortenromaani, jonka päähenkilö on teini-ikäinen Casey Blue. Tyttö asuu Lontoossa, työskentelee vapaaehtoisena ratsastuskoulussa ja kantaa huolta isästään, joka on hiljattain vapautunut vankilasta. Samalla hän unelmoi suurista ratsastuskilpailuista ja menestyksestä. Eräänä iltana kaikki muuttuu, kun Casey pelastaa isänsä kanssa hevosen, jota on kohdeltu kaltoin ja jota ollaan viemässä kohti maallisen taipaleensa päätä. Dollarilla hevonen vai

"Koko päivänä he eivät puhunet perheestä, joka oli matkustanut tiehensä. Hemuli kuljeskeli puutarhassa ja haravoi lehtiä ja jutteli kaikesta mikä hänen mieleensä juolahti, ja homssu juoksi hänen jäljessään ja kokosi lehtiä koriin eikä puhunut juuri mitään." Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (WSOY 2010) Ruotsinkielinen alkuteos Sent i november  1970 Ensimmäinen suomenkielinen painos 1970 Suomentanut Kaarina Helakisa Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 161 sivua Muumilaakson marraskuu  sopii nimensä puolesta tähän vuodenaikaan mainiosti - ja toki muutenkin. Säästelinkin kirjaa tarkoituksella näihin syksyisiin hetkiin. Syksyyn kuuluu lähdön tuntu. Lähdetty on myös Muumilaaksosta: muumiperhe on poissa. Muumilaakson marraskuu onkin ainoa muumikirja, jossa muumeja ei lainkaan tavata. Nuo valkoiset hahmot loistavat poissaolollaan, kun heidän kotilaaksoonsa saapuu monenlaista kulkijaa. Noista kulkijoista sydämeni vei Ruttuvaari, joka tietää, "miten tärkeää on

"Minä en ole päissäni, minä olen erikoistutkija Ding Gou'er, minut on määrätty Viinamaahan tutkimaan korruptoituneista virkamiehistä koostuvaa rikollisjoukkiota, jonka johdossa on Jim Gangzuan ja jonka väitetään kypsentävän ja syövän pieniä poikalapsia, se on tärkeä juttu, täydellistä omistautumista vaativa juttu, harvinaisen julma ihan koko maailman mittapuulla arvioituna, sillä tällaisiin mittasuhteisiin paisunutta korruptiota ei ollut onnistuttu paljastamaan koskaan aikaisemmin." Mo Yan: Viinamaa (Otava 2014) Kiinankielinen alkuteos Jiuguo  1992 Suomentanut Riina Vuokko 468 sivua Toissa vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu Mo Yan kirjoittaa taiteilijanimellä, joka tarkoittaa "älä puhu". Tämä takakansiliepeestä löytynyt tieto kulki mukanani, kun lähdin kirjailijan mukana Kiinaan, salaperäiseen Viinamaahan, jossa paljon jätetään sanomatta samalla, kun huhumylly pyörii kiivaana. Erään suuren huhun perässä Viinamaahan matkaa erikoistutkija Ding Gou

"Nuori ja kaunis mies, joka ehkä vielä uskoi, ettei tulisi koskaan vanhaksi. Kauko pullisteli joskus itseään peilin edessä ja näytti apinamiesliikkeitä. - Olenko minä lihaksikas? -Et." Marja Björk: Puuma (Like 2010) Äänikirjan kesto 4 h 30 min. Lukija Lilli Collan (Kansikuva Elisa Kirjalta) Marja Björkin romaanin Puuma  päähenkilö on Malla, menestynyt ja itsetietoinen nainen, joka havaitsee naapuriin muuttaneen miehen ja päätyy tämän kanssa suhteeseen. Yhteiselämä Kaukon kanssa jatkuu omia uriaan, ja Mallan mielestä pitkä liitto on "satama, josta käsin voi seikkailla itseään satuttamatta". Kun oma ja miehen ikääntyminen on väistämätön tosiasia, on uutta pontta hyvä hakea nuoremman miehen luota. Ensivaikutelma kirjasta on kepeä, mutta pinnan alta löytyy syvempiä sävyjä. Takaumat Mallan lapsuuteen kertovat jostain rikkinäisestä: mihin äiti katosi öisin? Nykyajassa selviää, että Mallan äidin maailmankuva on varsin kylmä ja kyyninen, ja samaa aistii myös Mall

"- Asia koskee siis miestänne, rouva Quine? - Juu, Leonora vastasi. - Hän on kadonnut. - Kuinka kauan hän on ollut kadoksissa? Strike kysyi ja otti automaattisesti muistivihkon käteensä. - Kymmenen päivää, Leonora sanoi." Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (Otava 2014) Englanninkielinen alkuteos The Silkworm  2014 Suomentanut Ilkka Rekiaro Äänikirjan kesto 17h 25 min. Lukija Eero Saarinen. (Kansikuva Elisa Kirjalta) Ei ole enää mikään salaisuus, että kirjailijanimen Robert Galbraith taakse kätkeytyy Harry Potterin äiti J.K. Rowling. Salanimellä Rowling on käynnistänyt dekkarisarjan, jonka päähenkilö on yksityisetsivä Cormoran Strike. Sarjan ensimmäistä osaa, Käen kutsua , en ole lukenut, mutta en kokenut olevan haittaa siitä, että hyppäsin suoraan sarjan toiseen osaan. Ellei haitaksi lasketa sitä, että nyt haluaisin kovasti saada myös tuon aloitusosan käsiini. Silkkiäistoukan  ytimessä on kirjailija Owen Quinen katoaminen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, s

Vaikka marraskuu on lyhenevien päivien, lisääntyvän pimeyden ja kylmyyden aikaa, on tämän vuoden marraskuu ollut varsin miellyttävä. Kovia pakkasia ei ole ollut, vaan pienokaisen kanssa olemme saaneet nauttia pienistä miinusasteista ja taaperoperheen kannalta siedettävistä säistä. Eilen satoi hieman lunta, mikä ilahdutti minua: lumi tuo mukavasti valoa pimeyteen. Niityllä lunta... Valoa olen hakenut myös muualta: marraskuussa on ihanaa polttaa kynttilöitä ja laitella esille jouluvaloja. Pimeänä iltana on mukavaa saapua kotiin, kun ulkona on valoja tuomassa tunnelmaa. Kotona nautin pehmeistä valoista ja kynttilöistä kirkkaiden kattovalojen sijaan. Marraskuu on siis loppujen lopuksi suloista aikaa! Vuosi kuvina -haaste lähenee osaltani loppuaan. Vielä joulukuussa on kuvatunnelmia luvassa. Sitä ennen toivotan hyvää marraskuun loppua ja tunnelmallista alkavaa joulukuuta!

"Takaisin. Takaisin taas, takaisin alkuun, pois tältä helvetin autobahnilta. Minähän menen minne haluan, hallitsen aikaa." Juha Itkonen: Ajo (Otava 2014) 283 sivua Juha Itkosen romaani Ajo kuljettaa lukijaansa niin 1960-luvun Suomessa kuin 2000-luvun Saksassa. 1960-luvun osuuksia kuvataan perheenäidin ja -isän sekä nuoren miehen, abiturientin näkökulmista, nykyajassa näkökulma taas on naisen, joka on pienen pojan äiti ja matkalla lapsensa kanssa. Ajaminen tai auto liittyy jollain tapaa kaikkiin tarinan näkökulmiin, siitä ytimekäs ja toimiva romaanin nimi. Romaanin henkilöistä minäkertojina pääsevät ääneen nykyajan pakeneva nainen ja 1960-luvun abiturientti. Muiden näkökulmia avataan sivusta, kolmannessa persoonassa. Minun luennassani tarinan etualalle nousivat naiset, joista vanhempi, Heljä, kantaa mukanaan koko elämän kokoista surua ja nuorempi, Aino, ottaa hänen tarinansa itselleen. Siinä samalla tulee pohtineeksi, onko oikein ottaa toisen tarina omakseen, ehkä jop

"Tarkistan vielä kerran, että kaikki on niin kuin pitääkin. Aurinko työntyy sisään matalalta keittokomeron ikkunasta, ovipinnoissa ei näy rasvatahroja. Aurinko kirkastaa mustat ojat, jotka yöt ovat kaivaneet silmien alle. On kaunista." Veera Salmi: Kaikki kevään merkit (Otava 2014) 234 sivua Veera Salmen Kaikki kevään merkit  on lähinnä naisten tarina. Keskiössä ovat suvun naiset ja heihin läheisesti liittyvät naishenkilöt, miehet jäävät sivuosaan. Erityisesti Kaikki kevään merkit  on tarina Mariesta, joka kasvoi aikuiseksi äitinsä kanssa vanhassa huvilassa. Sisar katosi kokonaan ja äiti osittain omaan suruunsa. Huvilan pihalla kasvoivat ruusut. Marien kaksostytöt Märta ja Maria täyttävät kuusi vuotta, ja tämän keväisen juhlapäivän ympärille nivoutuu paljon. On menneisyys, joka avautuu vähitellen takaumina ja muistoina muun muassa niin Marien kuin hänen äitinsä kautta. Keväästä 2005 kurkotetaan taaksepäin niin 1990- kuin 1980-luvulle, ja aikatasot ja näkökulmat vaihtuv

"Sitten tapasin Martan - keittiössä hääräilevän pullean katalonialaisnaisen. Myös hänen täytyi asua talossa, koska joka aamu mennessäni vanhanaikaisesti laatoitettuun keittiöön löysin hänet tekemästä ruokaa hymyssä suin." Vera Jordanova: Don't Miss a Bite (WSOY 2014) 256 sivua Vera Jordanovan kirja Don't Miss a Bit e  yhdistää ruoan ja matkailun. Mallina ja näyttelijänä ympäri maailmaa liikkunut suomalais-bulgarialainen Jordanova on kerännyt matka- ja makumuistoistaan visuaalisesti viihdyttävän keittokirjan, jota selaillessa vierähtää helposti hetki ja toinenkin. Tulinen pasta pancetan ja paahdettujen tomaattien kera. Kirjan idea on mielestäni ihastuttava. Ruokaohjeiden ohessa voi lukea Vera Jordanovan kertomuksia siitä, millaisia kulinaristisia nautintoja hänen taipaleelleen on mahtunut. Jollain tapaa ruoanlaittoon tuo lisähohtoa se, jos pääsee pikkuisen kurkistamaan, mistä resepti on peräisin. Lisäksi voi ihastella Jordanovan itsensä ja Federico Ruizi