Siirry pääsisältöön

Tekstit

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu

Kolme taloa tällä puolen jokea ovat lähempänä toisiaan kuin Santaniemellä. Pienempiäkin ne ovat. Eeva odottaa pisimmässä ja matalimmassa talossa, jonka toisessa päässä ovat asunnot ja toisessa eläinten tilat. Piipusta nousee savu ja ikkunoissa on valot. Lunta ei ole edelleenkään satanut, ja tänä aamuna pimeys on raskas ja tiheä. On helppo nähdä väärin, ja päättelenkin nopeasti näkeväni väärin, kun näen talon katolla varjoja. Ei varjoja. Pelkkää aamuhämärää. En ota varjoja mukaani synnyttävän naisen luo, en nähnyt enkä kuullut sitä mikä katolla odotti, ja jos jotain näin, ajattelen itsekseni, niin enkeleitä. Teen ristinmerkin kolme kertaa ja astun ulko-ovesta takaperin sisään. Pidän katseeni ovessa, kunnes se on kokonaan kiinni.  Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu Gummerus 2024 alkuteos Kniven i ilden 2022 suomentanut Aki Räsänen äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 10 t 40 min Vuonna 1859 Priita-Kaisa päättää jättää kotimaisemansa Sodankylässä. Hän suuntaa suksensa kohti pohjoist...
Uusimmat tekstit

Nina Honkanen: Rakkaani, Vladimir

Iltaan mennessä Helmi oli kirjannut ylös tärkeimmät yksityiskohdat Vladimirin – tai niin kuin äiti aina korjasi, Vovansa – kanssa koetusta aina 80-luvulta näihin aikoihin. Hän oli muistellut eteensä paperille jokaisen heidän kaksin tekemänsä kävelyretken, vietetyn intohimon hetken ja jokaisen alasti sängyssä raukeina käydyn keskustelun. Jopa kaikki kiivaat väittelyt tai rennommat vänkäämiset asioista, joista olivat olleet Vovansa kanssa eri mieltä. Ja mitä pidemmälle Helmi aikajanassa eteni, sitä tiukemmin hän otti kantaa entisen rakastettunsa toimintaan sekä kotimaassa että maailmalla syyllistymiin kohtuuttomuuksiin. Nina Honkanen: Rakkaani, Vladimir Into 2024 kansi Jenni Saari 392 sivua Helmi tietää, että maallinen taival on käymässä lyhyeksi. Kun kunto heikkenee mutta pää toimii, Helmi tarttuu kynään ja tekee retkiä menneisyyteen. Hän muistelee kiihkeää suhdettaan ”Vovan” kanssa, josta myöhemmin tuli itäisen naapurimme johtaja. Helmin poika Heikki puolestaan opettelee elämään uutta ...

Jaana Piira: Polttavat raiteet, aseman varjo

Niilo ja Veikko seurasivat, kuinka pohjoisen suunnasta saapui kuuden vaunun mittainen tavarajuna. Niilo ajatti junan sivuraiteelle odottamaan etelästä tulevaa henkilöjunaa, jonka ei ollut määrä pysähtyä asemalla. Kun lyhyt tavarajuna oli peruuttanut ohjeiden mukaisesti, Niilo käski Veikon kääntää vaihteen oikeaan asentoon. Itse hän meni ilmoittamaan puhelimella seuraavalle asemalle, että raide oli vapaa ohitukselle. Nähdessään Annan availevan virkapostia Niilo ei voinut olla kysymättä. Jaana Piira: Polttavat raiteet, aseman varjo Lind & Co 2024 kansi Laura Noponen äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 6 t 25 min Jaana Piiran historiallinen romaani Polttavat raiteet, aseman varjo  aloittaa Kellomäki-sarjan. Kellomäki on itäkarjalalainen kylä, johon Anna päätyy puolisonsa Niilon kanssa 1930-luvulla. Pariskunta on vihitty joitakin vuosia aiemmin Tampereella, missä Anna on saanut kokemusta rautatieasemalla työskentelystä. Kun Anna saa työtä Kellomäeltä, saa hänen myötään töitä myös ...

Anne Kantola, Jecaterina Mantsinen & Omos ”Opa” Okoh: Kuin veljet – Totuus Suomen katujengeistä

 Kun puhuimme tätä kirjaa varten perheenjäsenten ja maahanmuuttotaustaisia perheitä auttavien tahojen kanssa, kävi selväksi, että ongelmat tiedetään ja tahtoa niiden kohtaamiseen ja ratkaisemiseen on. Maahanmuuttajayhteisöjä ei vain ole otettu mukaan keskusteluun. Heitä käsitellään raporteissa etäältä kuin tutkimuskohteita. Maahanmuuttotaustaisia vanhempia on syyllistetty siitä, että he eivät välitä lastensa tai nuortensa rikoksista. Se ei pidä paikkaansa. Moni on jäänyt ilman apua, ja suurin este avun perille menemiselle on ollut luottamuksen puute. Näkyvissä vähemmistöissä, esimerkiksi somaliyhteisössä, rasismin kokemukset ovat ylisukupolvisia ja monesti niin vakavia, että luottamuksen luomiseksi ja rinnakkaisyhteiskuntien ehkäisemiseksi tuskin enää riittää rasismin väheneminen. Tarvitaan sovitusta. Anne Kantola, Jecaterina Mantsinen & Omos ”Opa” Okoh: Kuin veljet – Totuus Suomen katujengeistä Johnny Kniga 2024 kansi Maria Mitrunen äänikirjan lukija Matti Leino kesto 9 t 7 mi...

Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa

Potkukelkkailijan tie kulki huurteisten mantujen poikki. Tien päässä näkyi hänen kotinsa, entinen pappilarakennus, myöhempi keksijä Hyyryn talo. Pakkasen kuorruttamat omenapuut välkehtivät pytingin ympärillä. Asumus oli talvimaisemassa kuin soma piparkakkutalo, jonka etupihalla oli ulkosauna, autotalli ja pari vanhaa aittaa. Hänen kotinsa tarjosi sijaa myös muille, se oli majatalo Omenalehto. Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa Into 2025 kansi Emmi Kyytsönen äänikirjan lukija Elina Keinonen kesto 6 t Eevi Iisakkilan Majatalo omenapuiden katveessa  avaa uuden, romanttisen Kaunisjärvi-sarjan. Kaunisjärvi on viehättävä maaseutukylä, jossa on tilaa unelmille. Omenalehdon majataloa Kaunisjärvellä pyörittää Lila Kajo. Lila on menettänyt puolisonsa muutamia vuosia aiemmin, ja ehkä nyt alkaa viimein olla tilaa uudelle rakkaudelle. Majatalossa elämää riittää, kun asukkaat vaihtuvat, ja heidän joukostaan luonnollisesti löytyy myös majatalon emäntää tavalla tai toisella kiinnostavi...

Sofia Tawast ja Riikka Leinonen: Suuri valhe vammaisuudesta

Tässä tuleekin yksi tärkeä osa vammaisuuden suuresta valheesta: mielikuva siitä, että Suomi on vammaisten oikeuksien mallimaa. Rakkaassa lintukodossamme on tapana kuvitella, että täällä vammaisilla asiat rullaavat jo aivan mukavasti. Näin minäkin ennen ajattelin. Todellisuudessa olemme joissain asenteissa ja käytännöissä takapajuisempia kuin muu Eurooppa ja jopa Yhdysvallat. On kuvaavaa, että koko Suomen poliittisen historian aikana meillä on ollut vain yksi vammainen kansanedustaja, legendaarinen vammaisaktivisti Kalle Könkkölä. Kirja ei keskity kansainväliseen vertailuun, mutta tuomme esiin monia suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisia tekijöitä, jotka painavat vammaisia syrjään päätöksenteosta, työelämästä ja yhdenvertaisesta osallisuudesta yhteiskunnan sisällä. Suomessa on toki myös monia hienosti toimivia järjestelmiä, ja usein vammaisia kohdellaan myös yhdenvertaisesti. Tästä saa olla ylpeä ja onnellinen, mutta ajatukseen ei pidä tuudittautua. Aivan kuten naistenkaan ei tarvitse ...

Helena Juntunen & Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän

Mutta sitä minä en osaa, / säästellä, tunnetta on liikaa. / Liikaa, sitä minä olen: / kunnianhimo ajaa minua liikaa, / elämäni läpi kulkeneille miehille olen ollut aivan liikaa. / Siksi toisekseen olen aina liian vähän: / kunnianhimoa on maailmanmaineeseen liian vähän, / elämäni tärkeimmille ihmisille / olen ollut läsnä aivan liian vähän. / Liikaa, liian vähän. / Siinä välissäkin olisi varmasti elämää, / mutta minua siellä ei ole. Helena Juntunen & Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän – Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita Otava 2023 kannen suunnittelu Piia Aho 204 sivua Keskustelimme lukupiirissä oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita kokoavasta teoksesta Joskus liikaa, aina liian vähän , jonka tekemisessä on laulajan itsensä lisäksi ollut kirjailija Petri Tamminen. Yhteistyön lopputuloksena on syntynyt upean omaääninen ja vaikuttava teos, josta riitti paljon puhuttavaa. En ole seurannut oopperaa (vaikka Savonlinnan oopperajuhlat haluaisin joskus kokea...