Kiitos, Katja Kallio! Juuri tällaista luettavaa kaipasin työkiireiden sävyttämään (kirjoitin ensin väsyttämään, mikä olisi ollut sopiva sana sekin) marraskuuhun.
Tykästyin kesällä Kallion Elokuvamuisti-kokoelman kolumneihin, ja samaa letkeän humoristista otetta tarjosi myös tämä Tyypit (2004). Kyseessä on siis kokoelma lyhyitä kirjoituksia elämän varrella vastaan tulevista tyypeistä, sellaisista kuin Italialainen poikaystävä, Synnytyssairaalaystävä, Bohemian Lover tai Terapeutti.
Jutut ovat hauskoja: niistä tunnistaa kaikenlaisia itse koettuja ja muilta kuultuja hassuja tapoja olla, toimia ja suhtautua kanssaihmisiin. Kirja ei tarjoa käänteentekeviä oivalluksia, mutta Kallio kirjoittaa jotenkin niin mukavan rennolla otteella, että kliseetkin viihdyttävät. Pidän Kallion huumorissa kovasti myös siitä, että sukkeluuksien lomaan limittyy vaivihkaa myös vakavampia huomioita ihmiselämän kulusta.
Saattaa tuntua kummalliselta ajatella, että oma Äiti muistaa kaikkea tällaista mistä itsellä ei ole enää aavistustakaan. Itse on tutustunut Äitiin oikeasti vasta teini-iän jälkeen, sillä lapsi on itsekeskeinen kuin aurinko ja paistaa armotta suoraan Äitiin, ja yleensä Äidin oma olemus piiloutuu pitkäksi aikaa Äidin selän taakse kuin varjo. Vähitellen varjo sitten siirtyy varovasti sivummalle nähtäväksi ja silloin alkaa erottaa millainen ihminen Äiti oli silloin kun hän ei vielä ollut Äiti.Tyypit ei ehkä ilahduttanut minua aivan yhtä paljon kuin Elokuvamuisti, mutta varsin viihdyttävän välipalan tämäkin kirja tarjosi. Seuraavaksi lienee paikallaan lukea myös Kallion romaaneja.
Tyypeistä ovat lukeneet myös ainakin Cathy, Minna ja Marja.
Katja Kallio: Tyypit. Otava, 2004. Kansi: Pentti Otsamo. 137 s. ISBN 951-1-19321-X. Lainattu kirjastosta.
Minä melkeinpä inhosin tätä kirjaa aikoinaan, ja siksi Elokuvamuisti pääsi yllättämään totaalisen positiivisesti. Minä en löytänyt näistä Kallion tyypeistä mitään tuttua tai oivaltavaa, kun taas Elokuvamuisti oli täynnä hienoja oivalluksia. Merkillistä!
VastaaPoistaHih, minä luin tätä hyvin pehmeäaivoisena, joten ehkä siksi oivaltavuuden taso oli juuri sopiva... :)
PoistaMinusta kirjoitit tästä juuri oikein! Omasta lukukokemuksesta tosin on jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta ainakin silloin pidin tästä juuri samalla tavalla. Ja luin tuon Äiti-luvun omalle äidilleni erään äitienpäivän aamuna. En tietenkään selvinnyt siitä ilman kyyneliä. :'-)
VastaaPoistaIhanaa, jos jatkat Kallion romaaneihin. Sooloilua oli minusta ihan hölmö, enkä uskalla mennä vannomaan enää Kuutamollankaan hyvyyttä, vaikka pidin siitä hyvin nuorena hyvin paljon (uskoisin sen kyllä edelleen puoltavan paikkaansa genrensä parhaimpien joukossa). Mutta Syntikirja oli kovasti makuuni ja toivon hyllyssä odottavan Karilla olevan yhtä hyvä. Keväällähän Kalliolta ilmestyy taas uusikin, mitä odotan innolla.
Hieno äitienpäiväele! Tuo Äiti oli jutuista ehkä herkin, ja toisena liikuttajana jäi mieleen Lapsuudenystävä.
PoistaMinullakin on Karilla hyllyssä ja aloitinkin sitä jo kerran, mutta se ei oikein tempaissut mukaansa tai en ollut oikeassa lukutunnelmassa. Kokeilen joskus uudestaan!
Ihan samaa mieltä olin minäkin - nopea välipala :-)
VastaaPoistaTällaisia kirjoja on tosiaan mukava lukea silloin, kun kaipaa jotain helppoa ja rentouttavaa. 137 sivua (vieläpä väljiä ja pienikokoisia) hujahtaa kyllä melkein liiankin nopsaan...
PoistaMuistan lukeneeni tämän joskus kauan sitten ja sen olleen juuri kuvaamasi kaltaista mukavan kepeää luettavaa! Katja Kalliota yritin lukea sen jälkeenkin, mutta romaaneista en valitettavasti pitänyt.
VastaaPoistaMinulla ovat romaanit vielä kokeilematta (paitsi tuo Karilla-aloitus, mutta en ole varma, oliko kesken jääminen kirjan vika vai johtuiko tilannetekijöistä). Romaaneista eniten kiinnostaisivat ehkä Kuutamolla ja Syntikirja.
PoistaLaitoin sulle tunnustuksen blogissani, suoritettava vain huvittaessa. http://kirjasfaari.fi/?p=1382
VastaaPoistaKiitos, Taika! Mietintämyssyyn!
Poista