Amanda Foremanin Georgiana: Duchess of Devonshire (2001) on perusteellisesti tutkittu ja kirjoitettu opus. Herttuattaren vaiherikas elämä, Englannin hovin kiemurat ja kansainvälisen politiikan myllerrykset soljuvat sivuilla yhtenä vuolaana virtana. Yksityiset yksityiskohdat limittyvät sujuvasti laajoihin yhteiskunnallisiin kokonaisuuksiin.
Kirja kuvailee varsin kattavasti muun muassa Englannin sisäpolitiikan vaiheita, joista en ennen tiennyt hölkäsen pöläystä ja joita en osaisi vieläkään kovin asiantuntevasti referoida, vaikka aiheeseen olikin mielenkiintoista tutustua. Puoluemuodostuksen historiaa enemmän minua kuitenkin kiinnosti Georgiana henkilönä ja hänen asemansa aikalaisten keskuudessa.
Devonshiren herttuatar kuului jo tittelinsä puolesta yhteiskunnan kermaan, mutta Georgiana otti paikkansa julkisuuden valokeilassa - ja kulisseissa - myös oman karismansa, älynsä ja viehätysvoimansa ansiosta. Elämäkerrasta välittyy moniulotteinen persoona, joka oli toisaalta peräänantamaton ja edistyksellinen, toisaalta heikko ja herkkäuskoinen.
Georgianan sosiaaliset taidot tekivät hänestä Devonshire Housessa vietettyjen juhlien sielun ja monen merkkihenkilön luottoystävän, mutta yksityiselämässään hän oli usein eksyksissä - niin suhteessaan mieheensä ja lapsiinsa kuin petolliseen sydänystäväänsäkin. Herttuattaren poliittinen pelisilmä siivitti Whig-puoluetta vaalivoittoihin, mutta oikeissa pelipöydissä hän oli toivoton tapaus. Raha-asiat eivät olleet Georgianan vahvinta aluetta: hän taisteli koko ikänsä kolossaalisten velkojen kanssa.
Georgiana oli oman aikansa julkkis. Mielenkiintoista antia kirjassa ovat muun muassa aateliston hullutuksille ivailevat pilapiirrokset, lainaukset lehtien seurapiiripalstoilta ja muut aikalaiskuvaukset, kuten vaikkapa tämä kirjan kanteenkin painettu ranskalaisen diplomaatin muistelu Georgianasta:
When she appeared, every eye was turned towards her; when absent, she was the subject of universal conversation.Lontoon seurapiirien johtohahmona Georgiana oli aina muodin aallonharjalla. Hän esimerkiksi kehitti huippuunsa monimutkaiset hiuslaitteet, jotka topattiin hevosen jouhista tehdyillä valkeilla jopa metrin korkuisiksi ja koristeltiin mitä mielikuvituksellisimmalla rekvisiitalla. Herttuattaren päässä keikkui esimerkiksi hedelmäasetelmia, täytettyjä lintuja ja purjelaivan pienoismalli. Maata viistävistä strutsinsulistakin tuli hänen ansiostaan varsinainen villitys.
Kuin suoraan julkkispalstoilta ovat myös Georgianan skandaalinkäryiset perhekuviot. Georgiana synnytti miehelleen, Devonshiren herttualle, ensin kaksi tytärtä ja lopulta perilliseksi pojan. Lisäksi hän pyöräytti rakkauslapsen nuorelle poliitikolle Charles Greylle. Herttua puolestaan pamautti paksuksi ainakin yhden palvelijan ja kahteen otteeseen Georgianan parhaan ystävän, Lady Elizabeth Fosterin eli Bessin, joka eleli avioliiton kolmantena pyöränä vuosikymmeniä. Muutenkin 1700-luvun lordit ja ladyt vaikuttavat harrastaneen lemmenseikkailuja siellä täällä: tulisia romansseja ja aviottomia lapsia suorastaan vilisee.
The Duchess -elokuva oli minusta onnistunut sovitus Foremanin kirjasta. Elämäkerran Georgiana on tietysti paljon moniulotteisempi hahmo kuin Keira Knightleyn esittämä herttuatar, jota oli siloiteltu sankaritarkuntoon. Georgianan viehtymys uhkapeleihin, juhlintaan ja holtittomaan tuhlailuun vilahti kyllä valkokankaallakin, mutta kirjassa hänen kyvyttömyytensä itsehillintään ja taipumuksensa sekä lievään itsepetokseen että suoranaiseen valehteluun olivat mukana paljon näkyvämmin. Myös herttuan hahmo sai kirjassa enemmän sävyjä kuin elokuvan kylmäkiskoisen julma Ralph Fiennes, vaikka etäiseksi mies silti jäi.
Georgiana jäi kummittelemaan mieleen kirjan jälkeenkin. Seuraavana kiinnostavien naisten elämäkertojen lukulistalla on hänen aikalaisensa Emma Hamilton, amiraali Nelsonin rakastajatar.
Kuva: http://www.amanda-foreman.com/uk-book.shtml
