Ostin Rona Jaffen romaanin The Best of Everything (1958) divarista hienon nimen, kivan kansikuvan ja lupaavan takakansitekstin perusteella. Mikä löytö! Vinkkinä Gummerukselle ehdottaisin, että ottakaapa uusintapainos tästä vuonna 1959 nimellä Kaikki minun unelmani kustantamastanne kirjasta. Olen varma, että Jaffen rakkaudella ja sydänsuruilla, yksinäisyydellä ja ystävyydellä pakattu New York vetoaa muihinkin Sinkkuelämänsä ja Mad Meninsä katsoneisiin nykylukijoihin.
Through the half-open slats of the Venetian blinds she could see the great, mysterious evening city. New York... City of excitement, of promise, gathering place of all the unknown, vibrant people she hoped someday to meet, who were at this very moment spending planned and unplanned evenings in ways that seemed so much a part of that sophisticated, gay unknown out there and so remote from everything she was used to.Kirja seuraa neljän nuoren naisen elämää 50-luvun New Yorkissa, kiirettä kihisevässä suurkaupungissa, jossa naisten paikka on pilvenpiirtäjätoimistojen konekirjoitusosastoilla siihen asti, kunnes he pääsevät naimisiin ja muuttuvat kotirouviksi. Teräväpäinen Caroline pestautuu Fabian Publishing -kustantamon sihteeriarmeijaan unohtaakseen entisen sulhasensa, mutta löytääkin itsestään uranaisen. Carolinen työtoveri, naiivi pikkukaupungin kasvatti April saa päänsä pyörälle suuren maailman miehistä. Aloitteleva näyttelijätär Gregg taas rakastaa vain yhtä, mutta vääränlaista, ja nuori yksinhuoltajaäiti Barbara ei usko enää koskaan löytävänsä ketään.
Yli viisikymmentävuotias kirja tuntuu hämmästyttävän tuoreelta. Itsenäistä elämäänsä aloittelevien, työn ja ihmissuhteiden sokkeloissa tietään etsivien nuorten naisten elämä tuntuu tutulta 2000-luvulla aikuistuneellekin. Kirjan tunnelmaa kannattelee jännityksensekainen odotus, yhtä aikaa arka ja kiihkeä kaipuu. Tässä kaupungissa ja tässä elämässä voi tapahtua mitä vain, ja se voi tapahtua juuri minulle, se voi olla tapahtumaisillaan juuri nyt.
This was the best view of New York in the whole world, she thought, coming into the city when the buildings were tipped with gold, like the whole city was on fire, all the windows brilliant, fiery golden holes. How could she have thought the Plaza at twilight was New York? This was New York, beside her, Dexter Key; and the marvelous secret things people did inside those tall buildings at the cocktail hour were things he did every evening, and tonight it was all going to happen to her.Samaistuttavin hahmo kirjassa on nelikosta etualalle nouseva Caroline, joka on henkilöistä moniulotteisin ja mielenmaisemaltaan nykyaikaisin pohtiessaan, mitä elämältään todella haluaa. Muiden nuorten naisten tavoin Caroline tahtoo naimisiin, mutta hänelle tärkeää on myös työ, sen tuottama tyydytys ja sen suoma itsenäisyys. Silti hänenkin yllään leijuu kaiken aikaa avioitumisen itsestäänselvyys. Avioliittoinstituution järkkymättömyys onkin se piirre, jossa kirjan ikä näkyy selvimmin. Aihepiiriltään The Best of Everything tuo mieleen Sinkkuelämän, mutta tässä kirjassa parinmuodostus huolettaa kolmi-nelikymppisten urasinkkujen sijasta parikymppisiä perhetyttöjä, jotka eivät osaa edes kuvitella itselleen muunlaista tulevaisuutta kuin olla jonkun vaimo. "They go to their typing pool or their calculating machines as to a waiting place, a limbo for single girls who are waiting for love and marriage."
Naimisiinmenon problematiikan ohella nykylukijaa askarruttaa 50-luvun amerikkalainen seurusteluetiketti. Kunnon tytöt ovat naimisiin mennessään neitsyitä, ja lupaavaa tulevaisuutta pohjustavat treffit päättyvät siveellisesti rappukäytävässä vaihdettuihin suudelmiin tai korkeintaan sohvalla lääpiskelyyn, mutta kirjassa uskaltaudutaan kyllä makuukamarin puolellekin. Seksiin liittyvä kaksinaismoralismi ja se, mitä sukupuolielämän aloittaminen merkitsi nuorille naisille aikana ennen e-pilleriä, tulee kirjassa esiin tavalla, jonka on helppo uskoa osaltaan vaikuttaneen siihen, että kirjasta tuli ilmestymisaikanaan "both a scandal and a roaring success", kuten kansi mainostaa.
Nuorten naisten suurten elämänkysymysten lisäksi kirjassa kiehtovat ajankuvan yksityiskohdat. Moni asia tuntuu oikeastaan yllättävän nykyaikaiselta, mutta suomalaislukija kiinnittää kyllä huomiota elintasoeroon kulutusjuhlaa aloittelevan Amerikan ja sodanjälkeisen Suomen välillä. Epäilen, että 50-luvun alun Suomessa harvat tekivät töitä koneellisesti ilmastoiduissa toimistoissa tai lähtivät lentokoneella viikonloppulomailemaan. Toisaalta kirja taas on täynnä herkullisen retroja yksityiskohtia. Treffeille lähtiessä puetaan alushame ja suoristetaan sukkahousujen saumat, hattu ja hansikkaat ovat olennainen osa nuoren naisen vaatevarastoa, ja toimistoissa työskentelee laumoittain konekirjoittajia...
Kirjan pohjalta on tehty vuonna 1959 myös elokuva, joka ei netistä löytämieni arvioiden perusteella yllä kirjan tasolle tai hurmaa näyttelijäsuorituksillaan, mutta jonka lavastus ja puvustus näyttävät kyllä nostalgiahuokailun arvoisilta. Kuvia ihanan 50-lukulaisista asuista ja interiööreistä löytyy esimerkiksi täältä ja täältä ja hurmaavan dramaattinen traileri YouTubesta.
Kaipailin vastikään Koko lailla kirjallisesti -blogin Bridget Jones -keskustelun kommenteissa chick lit -kirjoja, jotka onnistuisivat sekoittamaan sopivassa suhteessa kevyttä viihdyttävyyttä ja aitoa koskettavuutta. The Best of Everything, chick litin esiäiti, vetää tässä suhteessa pisteet kotiin, ja kirjan tuoma autenttinen tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä on silkkaa plussaa. Näissä tunnelmissa olisi mukava lukea myös The Guardianin arviossa Jaffen kirjan yhteydessä mainittuja kirjoja: Christopher Morleyn Kitty Foyle (1939), Sloan Wilsonin The Man in the Gray Flannel Suit (1955) ja Mary McCarthyn The Group (1963). Lupaavalta näyttää myös New Yorkin kaupunginkirjaston Mad Men -lukulista!
Osallistun kirjalla So American -haasteeseen.
Rona Jaffe: The Best of Everything. Penguin Classics, 2011. (1. painos Simon & Schuster, 1958.) 445 s. ISBN 978-0-141-19631-2. Ostettu käytettynä. Suomeksi Kaikki minun unelmani, Gummerus, 1959, suom. Elli Ristimäki.
