“Kaikki tässä kirjassa on totta.
Paitsi sivut 253 ja 254.”
Vuoden paras tietokirja tulee tänä vuonna Ruotsista. En ole koskaan lukenut mitään
tällaista, enkä milloinkaan innostunut pienen pienistä yksityiskohdista näin
paljon. Olen hengästynyt kiivaasta luku-urakastani, johon käytin puolet viime
yöstä. Olen mykistyneen lumouksen vallassa!
Bea Uusman Naparetki (2015 Like, suom. Petri Stenman) on uskomattoman
hieno tietoteos. Se on kiehtova ja omalaatuisesti kirjoitettu tositarina
kolmesta huimapäisestä miehestä, jotka lähtivät tavoittelemaan Pohjoisnapaa 1800-luvun
lopulla. Samanaikaisesti se on tarina naisesta, joka 130 vuotta myöhemmin
päätti pakkomielteisesti selvittää, mitä miehille oikein tapahtui. Lukija
koukuttuu molempiin tarinan tasoihin niin, ettei malta kirjaa kädestään laskea.
Kolmen tukholmalaismiehen, Salomon Andréen, Nils Strindbergin ja Knut
Frænkelin, muodostama retkikunta lähti heinäkuun 11. päivänä vuonna 1897
vuotavalla vetypallolla Huippuvuorilta kohti Pohjoisnapaa ja alusta saakka kaikki
meni pieleen. Lähtö epäonnistui, laahausköydet irtosivat ja pallo vaurioitui.
Suoraviivainen ja hallittu muutaman viikon matka Pohjoisnavalle muuttui
ennakoimattomaksi ja tempoilevaksi kolmen vuorokauden mittaiseksi ilmalennoksi
ja rysähdykseksi keskelle ahtojäätä. Kolmisen kuukautta myöhemmin miehet
raahautuivat salaperäiselle Valkosaarelle, josta retkikunnan jäännökset
löydettiin sattumalta 33 vuotta myöhemmin.
Retkikunnan viimeisiin päiviin sisältyy mysteeri, joka on kiehtonut
tutkijoita vuosikaudet. Kaikki kolme retkeläistä kuolivat muutaman päivän
sisällä. Mihin? Ja miksi retkikunnan johtaja Salomon Andrée lakkasi yhtäkkiä
pitämästä päiväkirjaa, jota oli siihen saakka uutterasti täyttänyt? Ruokaa,
juomaa, lääkkeitä, ammuksia, vaatteita, polttoöljyä, tulitikkuja – kaikkia oli
reilusti jäljellä. Mitä miehille oikein tapahtui?
Bea Uusma joutui ratkaisemattoman mysteerin valtaan ja päätti itse
tonkia totuuden esiin. Mitä syvemmälle arvoituksen syövereihin Uusma kaivautui,
sitä vakuuttuneempi hän oli siitä, että vanhat kauan eläneet selitykset paleltumisesta,
myrkytyksestä tai morfiinin yliannostuksesta eivät voineet pitää paikkaansa.
Askel askeleelta Uusma lähestyy kirjassaan ratkaisua ja lukija pidättää
hengitystään...
Uusma on onnistunut kirjoittamaan piinaavan jännittävän kirjan omista
tutkimuksistaan sekä miesten epäonnisesta retkestä. Samanaikaisesti tarina on
niin liikuttava, että silmät täyttyvät kyynelistä. Kirjan upea kuvitus
täydentää lukuelämyksen, jonka veroista en muista pitkään aikaan kokeneeni. Tätä
käärin tänä vuonna joulupaketteihin!
Tartu tähän:
1. Jos haluat lumoutua luonnon mahdista.
2. Jos pidät historiasta ja jännityksestä.
3. Jos rakastat koskettavia tositarinoita.
Kiitos, niin käärin minäkin, pakettiin siis, tai sitten itselleni en ole vielä päättänyt. Mutta heti vakuutuin lumouksestasi niin että kyllä tämä on luettava.
VastaaPoistaLue! Lue! Lue! Naparetki oli ihana! Ja jotenkin niin erilainen kuin mikään muu. Ei siis mikään ihme, että se voitti Ruotsin August-tietokirjapalkinnonkin.
PoistaKiitos lukusuosituksesta Turun koulutuksessa! Naparetki oli maannut kirjahyllyssä, avaamattomana tietenkin. Innostuin innostuksestasi ja nyt sain kirjan luettua loppuun! Tykkäsin kovasti!
VastaaPoistaAivan mahtavaa, että luit - ja pidit - Naparetkestä!
Poista