David
Nicholls singahti maailmanmaineeseen kirjallaan Sinä päivänä (2011, Otava).
Samana vuonna pian ilmestymisensä jälkeen kirjasta tehtiin Anne Hathawayn
tähdittämä Hollywood-elokuva, joka toi Nichollsille entistä enemmän mainetta ja
lukijoita. Minua ensirakkauden huumasta kertova Sinä päivänä ei koskaan
hurmannut, vaan muistan jättäneeni kirjan kesken ja miettineeni, mikä tässä nyt
on kaiken sen hehkutuksen arvoista.
Näin
ollen avasin myös David Nichollsin uutuuden epäillen. Yhtä matkaa (2014 Otava,
suom. Inka Parpola) oli kuitenkin vetävä, hyvin kirjoitettu ja rakennettu
tarina, jonka hotkaisi helposti melkein yhtenä suupalana. Viihdekirjallisuutta
parhaimmillaan toisin sanoen.
Kirja
kertoo erään umpikujaan ajautuneen perheen tarinan. Biokemisti Douglas Petersenin
vaimo aikoo jättää tämän parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Connie on
kyllästynyt mieheensä, joka tylsistyttää kaikki huonoilla vitseillään ja
ärsyttää ainaisella varmistelullaan ja hermoilullaan. Taiteellisen
teinipoikansa isä saa lähes hermoromahduksen partaalle yrittämällä ohjata tätä
väen väkisin luonnontieteiden järkevään ja ennustettavaan maailmaan pois
taiteentekijän typerältä uralta.
Viimeisenä
oljenkortenaan perhe lähtee yhdessä kiertämään Eurooppaa ja Douglas vannoo
itselleen voittavansa vaimonsa sydämen matkan aikana takaisin. Toisin käy.
Reissun päällä matkaajien erilaiset luonteenpiirteet ja ominaisuudet vain
korostuvat, eivätkä edes luomoava Pariisi, boheemi Amsterdam tai
konstailematon München onnistu kumoamaan syöksykierrettä, johon Petersenin
perhe ajautuu.
Nichollsin
kevyt tarina puksuttaa rennosti eteenpäin läpi Euroopan nähtävyyksien ja saa hymyilemään
monessa kohtaa. Insinöörimäisen tarkan Douglasin ja spontaanin
taivaanrannanmaalarin Connien väliset ristiriidat on kerrottu humoristisesti ja
lukija voi vain pyöritellä huvittuneesti päätään heidän riidellessään.
Pariskunnan
avioerokriisi näyttäytyy kirjassa hyvin kepeänä. Kriisin aiheuttamasta repivästä
tuskasta ja surusta ei tässä tarinassa puhuta, mutta niinhän se tämän
tyyppisessä viihdekirjallisuudessa pitää ollakin. Todellisen elämän tuskaisia käänteitä
käsittelevät aivan toiset kirjat.
Ongelmana
teoksessa, ainakin minulle, oli se, että kaikkiin henkilöhahmoihin
samanaikaisesti sekä samaistuu ja ei samaistu. Douglas on sekä ärsyttävän
jäykkä ja tökerö ja samalla ihailtavan kunnollinen ja parhaansa yrittävä.
Connie on samanaikaisesti sekä lapsellinen, itsekäs hörhö että onneton
itsensä hukannut vaimo. Teini-ikäisen Albuksen kapinointi taiteellisen
elämäntavan puolesta on ymmärrettävää ja samanaikaisesti hänen täysin
ala-arvoinen käyttäytymisensä isäänsä kohtaan ärsyttää suunnattomasti. Kun
lukija ei pysty olemaan aidosti kenenkään puolella, jää tarina porautumatta
sydämeen saakka.
Tästä
huolimatta Nichollsin tarina on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kevyt ja kiva.
Tartu
tähän:
1.
Jos inhoat masentavaa kirjallisuutta.
2.
Jos haluat viihtyä.
3.
Jos haluat matkakuumeen Euroopan suurkaupunkeihin.
Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.