Harva
se viikko uutisissa näytetään kuvaa israelilaisten ja palestiinalaisten
välisistä kahakoista. Milloin Israel pommittaa Gazaa, milloin taas
palestiinalaisten Hamas heittelee kranaatteja Israelin puolelle. Vihan ja
katkeruuden vyyhti tuntuu jatkuneen ikuisesti ja sota näyttää päättymättömältä.
Miten tähän tilanteeseen on tultu? Mistä kaikki sai alkunsa? Millaista arkielämää
alueilla, erityisesti miehitetyillä palestiinalaisalueilla, on mahdollista
viettää? Loppuuko sota koskaan? Uskooko rauhaan enää kukaan?
Näihin
ja muihin isoihin kysymyksiin saa jonkinlaisen vastauksen Tuomas Mustikaisen
kirjasta Kielletty kansa: elämää palestiinalaisalueilla (2014 Atena). Vaikka
Mustikainen on vieraillut alueilla useasti, myös hänen on ollut vaikea saada
kunnollista kokonaiskuvaa konfliktista. Sitä ei ole edes alueella asuvilla,
sillä tilanne on jatkunut kaoottisen sekavana jo vuosikymmenet ja kaikesta ei
tietenkään raportoida toiselle osapuolelle, ei välttämättä edes omille.
Mustikainen
vääntää ensin lukijalle rautalangasta alueen historian ja kertoo ymmärrettävän
napakasti, miten tähän tilanteeseen on tultu. Sen jälkeen hän valaisee nykytilannetta
yksilöiden tarinoiden kautta. Hän on haastatellut tavallisia palestiinalaisia perheenäitejä
ja –isiä, jotka pelkäävät päivittäin lastensa hengen puolesta. Hän tapasi
palestiinalaisen lehtitoimittajan, joka pyrkii olemaan työssään puolueeton ja
saa siksi pelätä omiensa vihaa. Hän pääsi keskustelemaan yhden Hamasin johtajan
kanssa, joka kertoi, mitä Hamas oikein ajaa takaa. Hän tapasi jopa palestiinalaisia
homoseksuaaleja, jotka ovat vainottuja omiensa joukossa.
Mustikainen
onnistuu kirjansa kautta herättämään kiinnostuksen sotaa kohtaan, joka on
jatkunut niin pitkään, ettei se enää jaksa kiinnostaa juuri ketään. Avaamalla
oven tavallisiin (ja vähän epätavallisiinkin) palestiinalaiskoteihin hän tutustuttaa
lukijat yksilöihin, ihmisiin, joilla on aivan samanlaiset pelot, toiveet ja
unelmat kuin meilläkin. Sota tulee siten lähemmäs lukijaa ja samalla kertaa
ymmärrettävämmäksi ja kauhistuttavammaksi. Ikuisesti jatkunut konflikti alkaa
kummasti taas kiinnostaa.
Vaikka
Mustikainen on haastatellut kirjaansa varten vain palestiinalaisia, hän yrittää
välttää asettumasta kummankaan osapuolen puolelle ja onnistuu siinä melko
hyvin. Hän tuomitsee palestiinalaisten terroriteot yhtä tiukasti kuin Israelin
pommituksetkin. Arkisten tarinoiden rinnalla hän yrittää purkaa sitä valtavaa
poliittista vyyhtiä, joka konfliktiin kietoutuu ja Mustikaisen avulla lukija
saa siitäkin sotkusta jotain tolkkua.
Mustikaisen
kirjan luettuaan ymmärtää vähän enemmän, mistä tässä kaikessa on oikein kyse.
Toivoa tilanteen parantumisesta kirja ei valitettavasti lukijalle anna. Onneksi
palestiinalaisalueilla toivo rauhasta kuitenkin elää.
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat ymmärtää, mistä Israelin ja palestiinalaisten vihanpidossa on oikein
kyse.
2.
Jos olet kiinnostunut sodasta tavallisten ihmisten kokemusten kautta.
3.
Jos pidät kiihkottomasta kirjoitustyylistä.
