Kansanedustaja
Päivi Lipponen tunnustautuu ahkeraksi lukijaksi ja erityisen lähellä hänen
sydäntään on historia – onhan hän työskennellyt ennen kansanedustajuutta
pitkään historianopettajana ja väitellyt tohtoriksi historiaa liippaavasta
aiheesta, suomalaisen kansakoululaitoksen perustamisesta.
Kiireisenä kansanedustajana hän pyrkii aina raivaamaan kalenteristaan aikaa myös lukemiselle. Blogini
lukijoille hän haluaa suositella erityisesti elämäkertoja ja historiallisia
romaaneja. Niitä lukemalla kun oppii mukavasti myös faktoja. Jotta ymmärtäisi
nykypäivää, on ymmärrettävä historiaa.
Päivi Lipponen suosittelee:
1. Traudl Junge: Viimeiseen
saakka: Hitlerin sihteerin muistelmat (2004 WSOY)
”Jungen ainutlaatuinen muistelmakirja
avaa oven Euroopan vihatuimman ja halveksituimman ihmisen yksityisyyteen. Nuori
Traudl Junge palkattiin Hitlerin yksityissihteeriksi. Hän sitoutui tehtäväänsä,
ystävystyi Eva Braunin kanssa ja seurasi pariskuntaa bunkkeriin asti. Erityisen
kiinnostavat luvut kertovatkin juuri viimeisistä päivistä bunkkerissa –
kiristyvästä tunnelmasta ja lopullisesta romahduksesta.”
”Tarina panee miettimään sitä, mikä
on ihmisen oma vastuu, kun hän tekee työtä tuhoavan järjestelmän hyväksi. Myös
Junge joutui vastaamaan rikoksistaan Hitlerin alaisena. Hän kuvaili esimiestään
miellyttäväksi ihmiseksi ja kertoi, etteivät hänen hälytyskellonsa koskaan
soineet. Natsivallan tekoja hän ei hyväksy, vaan sanoo viisaasti: En tiennyt, mutta
minun olisi pitänyt ottaa selvää. Lukija voi itse miettiä, kuinka syyllinen
nuori nainen oli.”
2. Tadeusz Borowski:
Kotimme Auschwitz (2005 Like)
”Vierailin 7-vuotiaana lomamatkalla
Auschwitzissä. Muistan kuinka hikoilin punaisen Saabimme takapenkillä ja
kummastelin vanhemmilleni, mihin museoon olimme taas matkalla. Järkytyin perusteellisesti
hiuskasoista, harjakasoista, silmälasikasoista, tekoraajaröykkiöistä,
riutuvista vanginkuvista, kaasukammiosta ja polttouunilaveteista. Sen jälkeiset
40 vuotta olen lukenut ja yrittänyt ymmärtää, miksi tuo hirveys saattoi
tapahtua?”
”Puolalainen Tadeusz Borowski joutui
leirille, koska oli kommunisti. Natsit kun halusivat juutalaisten lisäksi
tuhota kaikki romanit, homot, vammaiset ja vasemmistolaiset. Kirjassaan
Borowksi kertoo, kuinka mielettömyydessä oppi elämään; kuinka leiri toimi ja
järjestyi kodiksi. Hän itse pääsi hyväkuntoisena etuoikeutettujen joukkoon ja
tyhjensi työkseen vaunuja, kun kuljetukset saapuivat laiturille.”
”Vaikka Borowski jäi henkiin, ei
leiri lähtenyt hänestä koskaan. Hän ei kyennyt elämään kokemansa kanssa
vapaudessa, vaan teki itsemurhan vuonna 1951.”
David Benioff: Varkaiden
kaupunki (2008 WSOY)
”Kun kävelee kauniissa Pietarissa,
jonne Helsingistä matkustaa Allegrolla muutamassa tunnissa, on hyvä muistaa
myös kaupungin murheellinen menneisyys. Toisen maailmansodan aikaan Saksa
piiritti Leningradin kaupunkia yli 900 päivää. Ihmiset näkivät nälkää,
tapettiliisterit ja kotieläimet syötiin. Puistonpenkit pilkottiin polttopuiksi.
Yli 600 000 ihmistä kuoli.”
”David Benioff kertoo veijaritarinan
kahdesta nuorukaisesta Levistä ja Koljasta, jotka päätyvät poliisin huostaan.
Heidän onnekseen eversti Gretsko tarvitsee täytekakkuunsa kananmunia ja
kaksikko saa mahdollisuuden pelastaa henkensä. Heidän olisi vain löydettävä 12
kananmunaa. Mahdoton tehtävä kaupungissa, jossa ruokaa ei yksinkertaisesti
ole.”
Zhisui Li: The private life of Chairman Mao (1996 Random House)
”Kiinan historia on ollut jo pitkään
kiinnostuksen kohteenani ja paras puhemies Maosta kirjoitettu teos on tämä
hänen henkilääkärinsä muistelmat. Zhisui Li valittiin syntyperästään huolimatta
suureen ja vastuulliseen tehtävään. Hänen tuli pitää huolta johtajasta ja olla
käytettävissa vuorokauden ympäri. Virheisiin ei ollut varaa. Zhisui Lin oli
omistettava koko elämänsä Maolle, mutta samalla hän pääsi harvinaisen lähelle
johtajaa ja tämän arkea.”
”Kirja on mainio kurkistus maailmaan,
jossa rajaton valta on yhdellä ihmisellä ja kaikki toimivat kritiikittä hänen
ympärillään. On kiinnostavaa tietää, millainen henkilö puhemies Mao oli – hän,
jonka kuvan juurella jokainen matkalainen Kielletyn kaupungin portilla
mielellään ikuistaa itsensä.”
Eugen Ruge: Vähenevän
valon aika (2012 Atena)
”Lähihistorian tutkimisessa on
erityisen kiinnostavaa se, että itsellään on lukijana muistikuvia ja tunnelmia
tapahtumista. Voi miettiä kuinka oikein tai väärin ymmärsi asiat, kun suuri kokonaiskuva
ei ollut selvillä. Vietin nuorena pari päivää Itä-Berliinissä. Tuolloin
rajamuodollisuudet olivat pitkälliset. Öisin konekiväärit rätisivät
rajametsikössä ja koirat haukkuivat. Pelon ilmapiiri oli käsin kosketeltava.”
”DDR on historiaa. Nykyisin on vain
yksi Saksa. Rugen teos on kuvaus elämästä kommunistisessa Itä-Saksassa. Hän
kertoo sukutarinan kommunistisessa järjestelmässä yläluokkaan kuuluvasta
perheestä. Siitä kuinka siihen noustiin, kuinka asema taattiin ja miten ihmisiä
palkitiin.”
”Kun lukee näitä kuvauksia, voi itse
pohtia, kuinka olisi asemoinut oman elämänsä kyseisessä järjestelmässä. Olisiko
ollut innokas puolueen soturi? Olisiko vastustanut järjestelmää ja demokratian
puolustajana uhrannut elämänsä ja perheensä vankilakierteeseen ja
epäkansalaisuuteen? Olisiko sulkenut silmänsä ja korvansa ja keskittynyt vain
viljelemään puutarhaansa?”
Hyviä lukuelämyksiä!